Drone

 Näköalapaikan vieressä on sitten hurjan jyrkkäseinäinen
yksityisalue, ettäs tiedämme. Ihailin kuitenkin
noita korkean puun rungolla kiipeileviä muratteja ja mietin,
kuinka monta vuotta niillä oli mennyt kasvaa noin pitkiksi...!? =)


Kaikki tahtoivat kuvan merestä 

ja sen sinisyydestä... 


Horisontista ei erota, 
missä meri loppuu 
ja taivas alkaa. 

 Niin minäkin nappasin omia kuviani.

En jotenkin uskaltanut mennä ihan tuon kaiteen viereen... =)

Samaan aikaan päämme päällä surisi oudosti

ja kun vilkaisin, havaitsin tuollaisen pörriäisen.
Näin elämäni ekan dronen! 

 Tämä kaveri ohjaili luottavaisena kopteria 

tuolla korkeuksissa. 

Niinpä vaan hän sai kopterinsa takaisin.

Kieltämättä 

tuossa lievässä ruuhkassa 

päiden yli kurkotteleva kamera 

olisikin ollut ainakin lyhyelle kuvaajalle kätevä.