Perjantai-iltana meitä odotti ihana
mökki rauhaisine unineen. Mutta ennen unia
saimme nauttia oikeasta puillalämpiävästä
saunasta, pehmeistä löylyistä ja vilvoittelusta
omenapuiden varjossa.
Mama oli kantanut saunaan vedet ja
laittanut kiukaan ja padan alle puutkin
sytykkeineen valmiiksi niin, ettei meidän tarvinnut
kuin sytyttää ne. Voi sitä armasta Mamaa!
Niin mekin saunan tänään sunnuntaina
jätimme puolestaan Mamalle.
Minkä toisten teille tekevän tahdotte... =)
Nenässäni tuntuu yhä Maman saunakamariin
kuivumaan ripustamien vihtojen aromi, kun
ne hiukan saivat saunan kuumuutta ja
tuoksuivat tuoreille koivuille Ah.
Emme raaskineet ottaa yhtään vihtaa käyttöömme.
Nautimme vain niiden tuoksusta.
Ihan kuin iho ja hiuksetkin olisivat paljon
pehmeämmät tuon saunan jäljiltä.
Istuimme pitkälle iltayöhön, rupattelimme ja grillailimme,
Maman vastikään lämpimän ruskeaksi petsaaman puisen pöydän äärellä, kesäillan rauhasta nauttien.
.
4 kommenttia:
Herttainen tunnelma kertomuksessasi, ihanan aito! Sinulle on postia sivullani, käyppä katsomassa.
Kiitos Sisko. =)
Noista hetkistä muualla kuin kaupungissa
nauttii aina suunnattomasti.
Käynpä kurkkimassa sivuillasi =)
Tunnelmoiva, onnea ja rauhaa huokuva teksti.
Kiitos En Finne... =)
Vieläkin hymyilen kun muistelen ihanaa viikonloppua.
Viikonloppuumme sisältyi paljon muutakin,
mutta kaksi yötä Maman mökillä olivat ne kohokohdat.
Ikiaikaisen yksinkertaiset, tutut
ja rakkaat.
Lähetä kommentti