21.5.2014
Kukkien kasvatuksen vaikeutta
Tulppaaneja kukkaan saadakseen
täytyy tässä pihassa turvautua kaiken maailman
cd-levypelokkeisiin, kumikäärmeisiin,
pieniin verkkoihin kasvien ympärillä kesät sekä talvet, jne.
Tässä hiljattain pionipenkistä eli
suoraan rysän päältä yllätetty fasaani-uros. =(
Se on syönyt tuosta penkistä pois miltein kaikki tulppaanit,
ja ihan kaikki krookukset.
Ne ovat sen herkkua, hyasinttien ohella.
Valitettavasti.
Pionit eivät todellakaan pidä siitä
että niiden juuriin kosketaan. =(
Niiden pitäisi saada kasvaa rauhassa...
Mutta vaikka meillä käy pihassa tosi ilkeä ukko-fasaani joka on syönyt monen monituista kymmentä miun kukkasipuleitani, joita vaivalla tänne istuttelen, niin en voi tehdä sille muuta kuin häätää sen pois pihasta. Se kuuluu sekä elävänä että kuolleena valtiolle.
Esimerkiksi jos fasaani jää auton alle sitä ei saa laittaa pataan. Nyt ei ole sen metsästysaika ja metsästysaikanankin se kuuluu metsästysoikeuden haltijalle. Sama pätee vaikkapa metsoon tai sen koppelo-puolisoon. Muutamat linnut ovat rauhoitettuja läpi vuoden.
Jos näet vaikka auton alle kuolleen metsäkanalinnun, hautaa se, jos sinulla on käsissäsi hanskat tai muovipussit... Jos on talvi, niin peitä se lumella. Se päätyy joka tapauksessa luontoon tavalla tai toisella. Jos eläin on jo kauan ollut tienvieressä, älä tee sille mitään. Luonto hoitaa.
Itse olen haudannut auton alle jääneitä oravia ja harakan.
Maman mökillä Pikkuveli joutui hautaamaan jonkun komean kissan joka niin ikään oli juuri jonkun ohikiitävän auton alle jäänyt.
19.5.2014
Kesäiset mansikkaiset pikaviinerit
Otetaan pakastimesta muutama lehtitaikinalevy.
Leikataan ne kahtia kun ovat hieman sulaneet.
Voidellaan kananmunalla. Ripotellaan pinnalle sokeria.
Laitetaan pikkulusikallinen paistonkestävää mansikkamarmeladia
keskelle taikinaneliötä,
ja sen päälle muutama tuore mansikanviipale.
(Jos ovat kovin happamia, ripottele niihin hieman sokeria.)
Paista 225 asteessa n 10 minuuttia.
Jäähdytä ja koristele tomusokerilla.
Nauti heti hyvässä seurassa.
Nauti heti hyvässä seurassa.
18.5.2014
Ravintolapäivää, sunnuntain rauhaa ja vinoja nurkkia
.•♥•.•♥•.•♥•.
Virallisesti nyt on reilut parikymmentä astetta lämmintä
eli voinen sanoa että nyt on jo kesä.
Pikkutalo on mukavan viileä kuumalla säällä.
Sisällä yksi jos toinenkin kohta on hiukan vinossa
niin kuin yleensäkin rintamamiestaloissa,
mutta ei pieni vinous haittane mitään.
Ei sekään haittaa, vaikka kaappien ovet eivät
ihan samanlaisia olekaan.
Yhtenäinen väri ja maalisuti ne hyvin yhdistää. =)
Eilen ostimme maalia terassia varten,
jonka puuosat ovat vielä kaupassa.
Pääskysiäkin näimme jo lentävän,
sinne tänne
käydessämme Ravintolapäivän kahvilla
Lahden Myllysaaressa, jossa herkullisen muffinssin ja kahvin
meille tarjoilivat Peikkokahvilan kivat peikkotytöt.
Heillä oli vilttejä ja huopia nurmikolla joista saimme valita
mieleisemme ja istua hetkeksi ihailemaan Vesijärveä...
Keittiön kaappien päällä on keräilyesineitäni.
Tässä meidän Viivi ja Wagner...
Huomaa kummallakin kruunu. =)
Säästölipas on tuossa siksi että jokaisesta
autonpesusta siihen kilahtaisi kolikko.
Äsken kokeilin, ettei vieläkään ollut
yhtään kolikkoa possulla,
vaikka autoja on pesty jo monesti.
Onpa tosiaan hiljaista ja ramaisevaa.
Mie piristyn sitten illemmalla
kun pitää mennä trimmerillä hiukan
rajoittamaan Valamon ruusujen villiintynyttä vaellusta.
..•♥•....•♥•....•♥•..
..•♥•....•♥•....•♥•..
17.5.2014
16.5.2014
England is a garden
Olikin yksinäistä, kun Hani oli ruotsissa työreissulla,
mutta onneksi postiljooni toi ilahduttavan paketin,
ja mitä siitä paljastuikaan: blogiarvontavoitto!
England Is a Garden:
A Wayfarer's Companion
by Catherine Hamilton.
England Is a Garden:
A Wayfarer's Companion
by Catherine Hamilton.
Sydämellinen kiitos Sinitaivaan Ainolle tästä ihastuttavasta puutarhakirjasta!
Sivujen tunnelma on kuin menneestä maailmasta...
Kirja on täynnä herkänsuloisia piirroskuvia.
Kunpa osaisin itse maalata tällaisia...
Omista pelakuista kukkii vanha valkoinen emo.
Vaaleanpunainen emo on nupullaan,
ja kohta senkin kukka kurkistaa.
Valkoinen ei mahdu ikkunalaudoille joten se oleilee
keittiön pöydällä ja odottelee,
että pihaterassi valmistuisi.
Se pääsee sitten sinne hengailemaan
kesäksi
kesäksi
kavereidensa kanssa.
Siihen asti se saa ihailla kanssani
keittiön pöydällä
tuota ihanaa puutarhakirjaa.
Kiitos vielä Aino!
Kiitos vielä Aino!
<3
En tiedä näiden emojen lajia sen tarkemmin.
Ovat olleet talvetettavina emokasveina
jo muutaman vuoden.
Kerä purkuu
Talven tuulet ja myrskyt ovat heilutelleet
pajupalloa hopeapajussa niin innokkaasti
että kerä on päässyt hiukan purkumaan.
Mutta ei se haittaa.
Tähän maailmaan mahtuu
vaikka et olisikaan
ihan täydellinen.
Käpytikka mokoma yrittää hakata pesäkoloa
suureen pihamme komistukseen, tuohon hopeapajuun.
En halua sen tuhoavan puuta. Enkä halua sitä lähelle
puussa olevaa sinitiaisen pesäpönttöä.
Käpytikka on kamala pikkulintujen pesärosvo... =(
Viime kesänäkin sain moneen kertaan häätää sitä pois
pesäpöntöiltä, hakkaamasta niiden aukkoja suuremmiksi.
Nyt keväällä Hani pellitti onneksi kaikki
pesäpönttöjen suuaukot ettei tikka enää pääse niitä suurentelemaan.
15.5.2014
Kävele pihalla kanssani
Katso, tulppaaneja!
Nämä samat tulppaanit taas mä kuvasin
Nämä samat tulppaanit taas mä kuvasin
jotka kuvannut olen ennenkin...
Suurin osa vanhoista tulppaaneistani on
muuntunut näiden pikkutalovuosien myötä pikkuruisiksi kääpiöiksi.
Eivät nämäkään ole enää kovinkaan kookkaita.
Takatalvikin niitä hiukan värisytti.
Takatalvikin niitä hiukan värisytti.
Ovat nyt minitulppaaneja.
Miniväriläiskiä pihassa. =)
Mä mietin jotta kun nämä nyt ovat kukkineet,
kaivan ne ylös, laitan kuivumaan
kaivan ne ylös, laitan kuivumaan
ja istutan syksyllä kasvamaan jonnekin sivummalle
ja hankin uusia tulppaaninsipuleita tähän penkkiin tilalle.
ja hankin uusia tulppaaninsipuleita tähän penkkiin tilalle.
Pääsevät nämä vanhat ikään kuin eläkkeelle edustustehtävistä,
viettämään rauhallisia keväitä, pois keskipihan hulinasta.
Tämä eksoottinen oranssi kasvoi kavereineen syreenin alla,
mutta tämä yksilö oli tämän kevään ainoa selviytyjä.
Luultavasti kukkasipulien makuun päässyt
hra fasaani on herkutellut
kaikki sen kaverit... =(
Helmililjatkin ovat kutistuneet sitten
viime kevään.
Vai huijaavatko silmäni?
Istutin maahan syksyllä valkoisiakin helmililjoja
mutta nyt en näe niitä missään.
Ei auennut kyllä yhtään aiempina vuosina istuttamiani
keltaisia narsissejakaan....
Valkoisia versioita istutin syksyllä ja niiden alkuja kyllä näkyy
vaan ei vielä kukintoja, joita malttamattomana odottelen.
Hmm...
kasvaa koivuangervoja.
Nuppuja ovat vielä senkin kukkaset,
niin kuin pitääkin.
Olisi tylsää jos ihan kaikki mahdollinen olisi nyt jo kukassa...
Sitten olisi huomenna ja ensi viikolla vähemmän odotettavaa. =)
Odotus on mukavaa.
Ainakin toisinaan! =)
Ainakin toisinaan! =)
Kuvitusta parilta viime viikolta
Tämän hauskan kissan sain lahjaksi
ja se muutti tänään ulkoportaiden
kukkalaatikon koristeeksi.
Kissakuumetta hieman lievittää
kun on jonkinlainen kissa ovenpielessä
kotiin tervetulleeksi toivottamassa. =)
Lauantaina manasin:
Älä tule paha kakku...
Tuvan täyteen sunnuntaiksi porukkaa odotin...
Tuli hyvä kakku.
Mutta ei paljoakaan porukkaa.
Niinpä kakun puolikas
lähti esikoisen kämppäkavereille. =)
Mutta ei paljoakaan porukkaa.
Niinpä kakun puolikas
lähti esikoisen kämppäkavereille. =)
Ja ps:
Tilda-nukkeja ei sitten kannata
askarrella kierrätystrikoosta... =)
Tulee muhkurainen iho nukkeparalle...
Tämä olikin testi voiko niin tehdä,
eli ei voi...
eli ei voi...
14.5.2014
Kirjopikarililja
¸.•♥•.¸
Fritillaria meleagris
Näitä olin nähnyt aiemmin vain siemenkuvastoissa
enkä koskaan todellisessa elämässä. =)
Viime syksynä sitten ostin vihdoin näiden pikkuliljojen sipuleita ja
enkä koskaan todellisessa elämässä. =)
Viime syksynä sitten ostin vihdoin näiden pikkuliljojen sipuleita ja
nepä alkoivatkin kukkia jo aikaisin, muutama viikko sitten. Aluksi olivat
kovin pikkuruisia mutta ovat aikaa myöten hiukan kasvaneet pituutta
ja kukinnot ovat saaneet näyttävyyttä.
Suloisia ovat ja olen iloinen kun nyt tässä pihassa
on tällaisiakin kukkia.
Toivon, etteivät nämä ole tuhman fasaaniherran herkkua.
Tai myyrien, joita myös on ilmaantunut näille nurkille.
Kukat...
¸.•♥•.¸
Ja kokkaus...
Ai niin, en ole muistanut kertoa että yks yö näin unta, jossa olin Anthony Bourdainin kanssa ajelemassa hopeanvärisellä avoautolla pitkin öisiä NY:in katuja... Toni ajoi ja samalla esitteli kaupunkia...
Kaikkea ne kokkiohjelmat saavatkin aikaan...! =D
Tai myyrien, joita myös on ilmaantunut näille nurkille.
Kukat...
¸.•♥•.¸
Ja kokkaus...
Ai niin, en ole muistanut kertoa että yks yö näin unta, jossa olin Anthony Bourdainin kanssa ajelemassa hopeanvärisellä avoautolla pitkin öisiä NY:in katuja... Toni ajoi ja samalla esitteli kaupunkia...
Kaikkea ne kokkiohjelmat saavatkin aikaan...! =D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

