21.5.2014

Mille aamu tuoksuu?


 Aamu tuoksuu sateelle.
Aamu tuoksuu vihreydelle. 



Aamu tuoksuu havupuille. 
Aamu tuoksuu muurahaispesälle. 




Kirsikan kukat tuoksuvat vienosti vanamolle, 
mutta sanokaa mitä sanotte 
niin tuomen ja marja-aronian kukat tuoksuvat
Unan nenään aika kamalalle. =D 



Kukkien kasvatuksen vaikeutta




Tulppaaneja kukkaan saadakseen 
täytyy tässä pihassa turvautua kaiken maailman 
cd-levypelokkeisiin, kumikäärmeisiin, 
pieniin verkkoihin kasvien ympärillä kesät sekä talvet, jne.






 Tässä hiljattain pionipenkistä eli 
suoraan rysän päältä yllätetty fasaani-uros. =( 

Se on syönyt tuosta penkistä pois miltein kaikki tulppaanit, 
ja ihan kaikki krookukset.
Ne ovat sen herkkua, hyasinttien ohella. 
Valitettavasti.


Pionit eivät todellakaan pidä siitä 
että niiden juuriin kosketaan. =( 
Niiden pitäisi saada kasvaa rauhassa... 

Mutta vaikka meillä käy pihassa tosi ilkeä ukko-fasaani joka on syönyt monen monituista kymmentä miun kukkasipuleitani, joita vaivalla tänne istuttelen, niin en voi tehdä sille muuta kuin häätää sen pois pihasta. Se kuuluu sekä elävänä että kuolleena valtiolle.

Esimerkiksi jos fasaani jää auton alle sitä ei saa laittaa pataan. Nyt ei ole sen metsästysaika ja metsästysaikanankin se kuuluu metsästysoikeuden haltijalle. Sama pätee vaikkapa metsoon tai sen koppelo-puolisoon. Muutamat linnut ovat rauhoitettuja läpi vuoden.

Jos näet vaikka auton alle kuolleen metsäkanalinnun, hautaa se, jos sinulla on käsissäsi hanskat tai muovipussit... Jos on talvi, niin peitä se lumella. Se päätyy joka tapauksessa luontoon tavalla tai toisella. Jos eläin on jo kauan ollut tienvieressä, älä tee sille mitään. Luonto hoitaa.

Itse olen haudannut auton alle jääneitä oravia ja harakan.
Maman mökillä Pikkuveli joutui hautaamaan jonkun komean kissan joka niin ikään oli juuri jonkun ohikiitävän auton alle jäänyt.






19.5.2014

Kesäiset mansikkaiset pikaviinerit





Otetaan pakastimesta muutama lehtitaikinalevy. 
Leikataan ne kahtia kun ovat hieman sulaneet. 
Voidellaan kananmunalla. Ripotellaan pinnalle sokeria. 
Laitetaan pikkulusikallinen paistonkestävää mansikkamarmeladia 
keskelle taikinaneliötä, 
ja sen päälle muutama tuore mansikanviipale. 
(Jos ovat kovin happamia, ripottele niihin hieman sokeria.)

Paista 225 asteessa n 10 minuuttia. 

Jäähdytä ja koristele tomusokerilla.
Nauti heti hyvässä seurassa.
 




18.5.2014

Ravintolapäivää, sunnuntain rauhaa ja vinoja nurkkia


.•♥•.•♥•.•♥•.


Virallisesti nyt on reilut parikymmentä astetta lämmintä 
eli voinen sanoa että nyt on jo kesä


Pikkutalo on mukavan viileä kuumalla säällä. 
Sisällä yksi jos toinenkin kohta on hiukan vinossa 
niin kuin yleensäkin rintamamiestaloissa, 
mutta ei pieni vinous haittane mitään.  

Ei sekään haittaa, vaikka kaappien ovet eivät 
ihan samanlaisia olekaan. 
Yhtenäinen väri ja maalisuti ne hyvin yhdistää. =) 

Eilen ostimme maalia terassia varten, 
jonka puuosat ovat vielä kaupassa. 

Pääskysiäkin näimme jo lentävän, 
sinne tänne 
käydessämme Ravintolapäivän kahvilla 
Lahden Myllysaaressa, jossa herkullisen muffinssin ja kahvin 
meille tarjoilivat Peikkokahvilan kivat peikkotytöt. 

Heillä oli vilttejä ja huopia nurmikolla joista saimme valita 
mieleisemme ja istua hetkeksi ihailemaan Vesijärveä... 




Keittiön kaappien päällä on keräilyesineitäni. 
Tässä meidän Viivi ja Wagner...
Huomaa kummallakin kruunu. =) 


Säästölipas on tuossa siksi että jokaisesta 
autonpesusta siihen kilahtaisi kolikko. 

Äsken kokeilin, ettei vieläkään ollut 
yhtään kolikkoa possulla, 
vaikka autoja on pesty jo monesti.







Onpa tosiaan hiljaista ja ramaisevaa. 
Mie piristyn sitten illemmalla 
kun pitää mennä trimmerillä hiukan 
rajoittamaan Valamon ruusujen villiintynyttä vaellusta.


..•♥•....•♥•....•♥•..   



17.5.2014

Kengät jalkaan







Onneksi nyt tuli aika jolloin 
 saa kulkea ulkonakin paljain jaloin. 
Siis sellaisissa paikoissa joissa ei varmasti ole
lasinsirpaleita. 

Paljain jaloin kävely ja juoksu on terapiaa 
varpaiden ja jalkaholvien lisäksi 
jopa nilkoille. 

16.5.2014

England is a garden





Olikin yksinäistä, kun Hani oli ruotsissa työreissulla, 
mutta onneksi postiljooni toi ilahduttavan paketin, 
ja mitä siitä paljastuikaan: blogiarvontavoitto!

 England Is a Garden:
A Wayfarer's Companion
by Catherine Hamilton.  

Sydämellinen kiitos Sinitaivaan Ainolle tästä ihastuttavasta puutarhakirjasta! 
Sivujen tunnelma on kuin menneestä maailmasta...



Kirja on täynnä herkänsuloisia piirroskuvia. 
Kunpa osaisin itse maalata tällaisia...


Omista pelakuista kukkii vanha valkoinen emo
Vaaleanpunainen emo on nupullaan, 
ja kohta senkin kukka kurkistaa. 
Valkoinen ei mahdu ikkunalaudoille joten se oleilee 
keittiön pöydällä ja odottelee, 
että pihaterassi valmistuisi. 

Se pääsee sitten sinne hengailemaan
kesäksi 
kavereidensa kanssa. 

Siihen asti se saa ihailla kanssani 
keittiön pöydällä 
tuota ihanaa puutarhakirjaa.

Kiitos vielä Aino! 

<3 



En tiedä näiden emojen lajia sen tarkemmin. 
Ovat olleet talvetettavina emokasveina 
jo muutaman vuoden.


Kerä purkuu





Talven tuulet ja myrskyt ovat heilutelleet 
pajupalloa hopeapajussa niin innokkaasti 
että kerä on päässyt hiukan purkumaan. 

 
Mutta ei se haittaa. 
Tähän maailmaan mahtuu 
vaikka et olisikaan 
ihan täydellinen. 


Käpytikka mokoma yrittää hakata pesäkoloa 
suureen pihamme komistukseen, tuohon hopeapajuun. 
En halua sen tuhoavan puuta. Enkä halua sitä lähelle 
puussa olevaa sinitiaisen pesäpönttöä. 

Käpytikka on kamala pikkulintujen pesärosvo... =( 

Viime kesänäkin sain moneen kertaan häätää sitä pois 
pesäpöntöiltä, hakkaamasta niiden aukkoja suuremmiksi. 

Nyt keväällä Hani pellitti onneksi kaikki 
pesäpönttöjen suuaukot ettei tikka enää pääse niitä suurentelemaan. 



15.5.2014

Kävele pihalla kanssani








 Katso, tulppaaneja!

Nämä samat tulppaanit taas mä kuvasin 
jotka kuvannut olen ennenkin... 



Suurin osa vanhoista tulppaaneistani on 
muuntunut näiden pikkutalovuosien myötä pikkuruisiksi kääpiöiksi. 
Eivät nämäkään ole enää kovinkaan kookkaita.
Takatalvikin niitä hiukan värisytti. 

Ovat nyt minitulppaaneja.
Miniväriläiskiä pihassa. =) 



Mä mietin jotta kun nämä nyt ovat kukkineet,
kaivan ne ylös, laitan kuivumaan 
ja istutan syksyllä kasvamaan jonnekin sivummalle
ja hankin uusia tulppaaninsipuleita tähän penkkiin tilalle. 

Pääsevät nämä vanhat ikään kuin eläkkeelle edustustehtävistä, 
viettämään rauhallisia keväitä, pois keskipihan hulinasta.



 Tämä eksoottinen oranssi kasvoi kavereineen syreenin alla, 
mutta tämä yksilö oli tämän kevään ainoa selviytyjä.
Luultavasti kukkasipulien makuun päässyt  
hra fasaani on herkutellut 
kaikki sen kaverit... =( 








Helmililjatkin ovat kutistuneet sitten 
viime kevään. 
Vai huijaavatko silmäni? 

Istutin maahan syksyllä valkoisiakin helmililjoja 
mutta nyt en näe niitä missään. 



Ei auennut kyllä yhtään aiempina vuosina istuttamiani 
keltaisia narsissejakaan....
Valkoisia versioita istutin syksyllä ja niiden alkuja kyllä näkyy 
vaan ei vielä kukintoja, joita malttamattomana odottelen. 

Hmm... 







Punaisen talon seinämällä 
 kasvaa koivuangervoja.
Nuppuja ovat vielä senkin kukkaset, 
niin kuin pitääkin.

Olisi tylsää jos ihan kaikki mahdollinen olisi nyt jo kukassa... 
Sitten olisi huomenna ja ensi viikolla vähemmän odotettavaa. =) 


Odotus on mukavaa.

Ainakin toisinaan! =) 









Kuvitusta parilta viime viikolta





Tämän hauskan kissan sain lahjaksi 
ja se muutti tänään ulkoportaiden
kukkalaatikon koristeeksi.

Kissakuumetta hieman lievittää 
kun on jonkinlainen kissa ovenpielessä 
kotiin tervetulleeksi toivottamassa. =)





Lauantaina manasin: 
Älä tule paha kakku...
Tuvan täyteen sunnuntaiksi porukkaa odotin...



Tuli hyvä kakku.
Mutta ei paljoakaan porukkaa. 

Niinpä kakun puolikas
lähti esikoisen kämppäkavereille. =) 







Ja ps:

Tilda-nukkeja ei sitten kannata 
askarrella kierrätystrikoosta... =) 
Tulee muhkurainen iho nukkeparalle... 

Tämä olikin testi voiko niin tehdä,
eli ei voi... 



14.5.2014

Kirjopikarililja



¸.•♥•.¸

Fritillaria meleagris 

Näitä olin nähnyt aiemmin vain siemenkuvastoissa
enkä koskaan todellisessa elämässä. =)


Viime syksynä sitten ostin vihdoin näiden pikkuliljojen sipuleita ja
nepä alkoivatkin kukkia jo aikaisin, muutama viikko sitten. Aluksi olivat 
kovin pikkuruisia mutta ovat aikaa myöten hiukan kasvaneet pituutta 
ja kukinnot ovat saaneet näyttävyyttä.


Suloisia ovat ja olen iloinen kun nyt tässä pihassa 
on tällaisiakin kukkia. 



Hauskasti kaikki muut ovat valkoisia pikarililjoja
mutta seassa on yksi viininpunavalkokirjava...

Toivon, etteivät nämä ole tuhman fasaaniherran herkkua.
Tai myyrien, joita myös on ilmaantunut näille nurkille.




Kukat...


¸.•♥•.¸

Ja kokkaus... 

Ai niin, en ole muistanut kertoa että yks yö näin unta, jossa olin Anthony Bourdainin kanssa ajelemassa hopeanvärisellä avoautolla pitkin öisiä NY:in katuja... Toni ajoi ja samalla esitteli kaupunkia... 
Kaikkea ne kokkiohjelmat saavatkin aikaan...! =D