Synttärien jälkeistä elämää

Viime lauantaina juhlittiin Hanin synttäreitä. Vaikka hän oli sairaslomalla,
silti kutsuttiin ystäviä ja sukulaisia juhlimaan täysiä pyöreitään. 

Mie leipasin pari kakkua, jotka yhdistin yhdeksi kookkaaksi kakuksi Hanin
toiveesta. Sain siten aikaan kuusikerroksisen kermamansikkakakun.

Leivoin myös pari-kolme kanakasvisjuustopiirakkaa. 
Lämmitettyjen, haarukalla ja veitsellä nautittavien, erillisille
värikkäille lautasille asetettujen piiraanpalojen kera
piti olla juomana valkoviiniä (paitsi kuskille),
mehua jne, ja niitä piti nautiskella ensin 

 ja seuraavaksi vasta piti olla tarjolla kakkukahvit.

Ekat vieraat hiippailivat hiljaa selkäni taakse ja 
nappasivat kahvipannun käsistäni 
alkaen häärätä itsekseen pienessä keittiössämme,
joten poistuin takavasemmalle...

Olikohan niillä niin kova kahvinhimo...? =P 


Seuraaville pöydän ääreen kiltisti istahtaneille 
sainkin kerrottua miten olin ajatellut
tarjoilun pelaavan ja heille ehdin kattaa astiat valmiiksi.

********

Kiitos kaikille vierailijoille.
Erityisesti Tampereen Murusille
ja ihanille haltijakummitädeille...

Oli hauskan näköistä kun mies avasi kaikki 40 pakettiaan... =D
Ja upeita olivat ne kaikki muutkin paketit
ja lahjakortit, mm toivomaamme rautakauppaan,
koska taloremonttimme tulee kesällä 
jälleen jatkumaan... 

Jouluna saatuja makeisia oli 

mukavasti jäljellä synttäritarjottavina... 

Allun suklaatkin saivat kovasti kehuja, 

ovat kuulemma maailman toiseksi parasta suklaata. =) 

Miulle ei selvinnyt, mikä olisi se maailman paras suklaa.  

Olin kasvattanut kookkaaksi toissa joulusta saakka tällaisen samanlaisen Echeveria

mehiruusukkeen luullen että se kestää talven kylmyydet, joten jätin sen syksyllä ulos
mutta sehän otti ja kuoli heti kun ensimmäiset pakkaset iskivät sen vesipitoisiin lehtiin... 

Siitä surustuneena ostin nyt tämän uuden yksilön menneen joulun
jälkeisestä alesta ja nyt en jätä tätä pakkasten armoille. 

Sempervivum mehitähti on perennojen lailla talvenkestävä. 

Sitäkin oli pihallamme muutama yksilö, 

mutta jänis, myyrä, fasaani tjks söi ne...

Mutta asiasta seinään, tuon siis istutin kuun ollessa suotuisassa
asennossa tuollaiseen Siskon antamaan vaaleanpunaiseen pikariin,
mieltämme ilahduttamaan. 

Miksi miehille ei tuoda kukkia synttäripäivänä?

Olin vähän uumoillutkin ettei kukaan tuo kukkia joten ostin niitä itse. 

Nämä on kuvattu jo lyhyiksi leikattuina eilen keittiön ikkunalla.

Lauantaina tulppaanit olivat vielä normipituisia ja nättejä maljakossaan. 

Nyt ne näyttävät jättivuokoilta ja loistavat kuin pienet kevätauringot. =) 

Terazzakin odottelee tuolla
keittiön ikkunan takana jo kevättä. 

Niin miekin... 

Joulu on jo riisuttu

On aina haikeaa riisua joulu pois kotoa, koska 

 joulutavaroiden mukana poistuu paljon valoa ja iloa.
Tänä vuonna miun jouluilooni sekoittui myös surua, 

ja siksikin olisin vähän kauemmin pitänyt valoja lähelläni...

Hanin synttärit ovat tammikuun puolessa välissä jota ennen
ollaan perinteisesti riisuttu joulu pois. Ainakin suurin osa... 

Miihkalin 3D-töitä lisää, 

 origamijoutsen ja säännöllispiikkinen siili.

Joulupukki toi mm tällaiset ihanat valoenkelit. 

Tykkään niistä niin hirmuisesti että unohdin niihin 

yhdeksi yöksi valot päälle... 
Nyt pitänee ostaa uudet paristot. 

Etsin Veikalleni tuliaisiksi kaunista kuusenkoristetta
joulureissulla sellaisesta kaupasta,
jossa oli valtavasti kaikenlaisia sisustustavaroita ja koristeita
ja viimein löysin tämän kultaisen linnun.

Kotona päätin kuvata kultalinnun valkoisessa joulupuussamme. 
 Kuinka ollakaan, unohdin sen sitten meidän kuuseemme. 

Olipa noloa kamerasta Veikalle kuvaa esitellä:
-Tämä virolainen kuusenkoriste

oli tulossa sinulle tuliaisiksi, mutta nyt 
se istuukin kotona meidän joulukuusessamme... =D

Veikka sai kyllä viime viikolla tämän
kultaisen linnun, hiukan viiveellä. 

**********

Ja pahoittelut, 

ensimmäinen tekstiversio 

lähti tarkistamatta maailmalle... ! 

Nyt esillä hiukan korjatumpi teksti.

Uusi kamera

 En ole ihan varma, ketkä kaikki olivat lahjassani mukana, 

mutta heti joulun jälkeen postiljooni toi paketin, 

jossa oli rutiköyhälle runoilijalle uusi kamera,
Canon EOS 1200D. 

Kiitos joka tapauksessa kaikille 

lahjaan osallistuneille! 

Miihkali näytti kuinka kamera toimii ja nappasi sillä muutaman 

kuvan esimerkiksi, miun laittaessani ruokaa...

Miihkali sai appelsiininpalatkin näyttämään 

herkullisilta... 

Olen onnellinen että valokuvausinnostus siirtyi eteenpäin 

seuraavalle sukupolvelle ja kuten sanonta kuuluu,
pojasta polvi paranee... 

Miihkalilla on kamerakatse. =) 

Pitää ehtiä elää joka päivä

Eihän niin saa käydä 

että illan saapuessa 

tulisi suru 

elämättömästä 

elämästä 

Una Reinman

Salaa

Jospa elämä 

alkaisi hymyillä 

ihan vähän 

ja vaivihkaa 

Surulta salaa 

Una Reinman

Käytä hääpukuasi -päivä

•♥•.¸¸.•♥•.¸.¸.•♥•

Olisikohan minunkin pitänyt hankkia 
itselleni oikea hääpuku
ja pitää sitä tänään, 
kun viime kesän häissä sellaista ei ollut?

•♥•.¸¸.•♥•.¸.¸.•♥• 

Tänään olisin voinut 
hääpuku päälläni vaeltaa 
pitkin taloa ja pihaa, 

laahus lunta laahaten 
kuin kalpea talviprinsessa.

...Ja syödä illalla Hanin kanssa jotain herkkuiltapalaa
kynttilän valaistessa pöytää ja minun säihkyvää tiaraani, 

valaisten huntuani joka tietenkin olisi kuulunut hääpukuun, 

kiharaisen kampauksen kera... ;) 

o

Miksi huomasinkin tämän hassun, Suomessa lanseeratun
Käytä hääpukuasi -teemapäivän vasta muutama päivä sitten, 

ihan liian myöhään, jotta mitään pukua olisin saanut aikaiseksi!? ;P

Ajatuksena teemapäivälle on se, että on sääli ettei pukua käytetä
enempää kuin sen yhden kerran, kun ja jos sellainen on suurella
rahalla häihin hankittu... 

Alkuperäisen idean kehitelleen Emilia Heinosen mukaan
tätä päivää voivat myös viettää muutkin kuin naimisissa olevat. 
Mm eronneet voivat juhlistaa vapauttaan, ja häistä haaveilevat
voivat kokeilla hääpuvun kera omaa prinsessäpäiväänsä,
tai pitää vaikka vain hääkenkiä, häälaukkua, huntua jne.
Lisätietoa teemapäivän omilta fb-sivuilta. =)

•♥•.¸¸.•♥•.¸.¸.•♥•

Kuvissa on omatekoinen Talviprinsessakakku,
joka tehtiin parisen viikkoa sitten Satusen kanssa, 

kun Muruset (tai osa heistä)
olivat juhlistamassa tämän uuden vuoden alkua.

Kakkua nautiskeltiin sitten autoajelun jälkeen
Maman luona, ihanassa joulumaailmassa. 

Talviprinsessakakun kauniit koristeruusut
ovat ihania Miihkali-pojan aikaansaamia 3D-teoksia. 

Ne voi pestä ja käyttää uudelleen ja uudelleen...

•♥•.¸¸.•♥•.¸.¸.•♥•

Naakka

Vanha kansa sanoi naakkoja kirkonmiehiksi, 

koska ne usein valloittivat ennen vanhaan kirkontorneja,
ja ne tepastelivat tummanpuhuvissa asuissaan,
kuin pyhäpukuiset miehet. 

Meidän seuduillammekin ne asustavat jossain kirkon lähistöllä,
ja tuttua tepastelua on havaittavissa jopa pihassamme. 

Jos kävelee kirkon ohi hämärissä, naakat ääntelevät kirkon korkeissa kuusissa. 

Nukkuvatko lie siellä suuren turvallisten oksien suojissa? 

Kellotapuliin niillä ei ole enää mitään asiaa, 

sen verran näyttää suljetulta tornilta.

Kun autossa istuessa katselee niiden puuhia maanteillä, 

huomaa miten linnut on oppineet liikenteen syklin ja 

liikennevalojen aikakäsityksen. 

Ne tietävät ihan tarkasti, koska autot saavat 

jälleen ajaa sillä kaistalla, missä ne nyt ihan rauhassa nokkivat 

kupuunsa hiekkajyväsiä. 

Ne siirtyvät sivuun juuri oikealla hetkellä tarkkailemaan 

jälleen liikennettä kuin liikennepoliisit pienoiskoossa. 

Harmi etteivät ne voi kirjoitella sakkolappuja 

liian nopeille autoille, 

tai vaikkapa pakoputkien korjauskehotuksia. 

Ukonvaaja

Sain Taivaannaulan, suomalais-karjalaista tunnettua kansanperinnettä jatkavan ja edistävän yhdistyksen varapuheenjohtaja
Mikko Vesteriseltä vinkin huikeasta dokumenttielokuvasta Ukonvaaja. Taivaannaula on mukana asiantuntija-apuna elokuvanteossa Helomedian kanssa. Helomedia on uuden ajan tuotantoyhtiö, joka tuottaa videotuotantoja televisioon ja yrityksille. 

Ukonvaaja kertoo vanhakantaisesta
suomalaisesta luonnonuskosta ja mytologiasta.
Elokuva saa ensi-iltansa tänä vuonna. 

"Suomalainen luonnonuskonto saattaa kuulostaa kaukaiselta muistolta tai historian jäänteeltä. Sen maailma on kuitenkin jäänyt unholaan vasta muutamia sukupolvia sitten. Kansamme henkinen perinne on kuitenkin paljon laajempi, kuin mitä Kalevalasta voi lukea. Se näkyy edelleen kalenterissamme ja tavoissamme, mutta tarinat niiden taustalla alkavat unohtua. Emme halua oman kotoperäisen mytologiamme ja kansanperinteemme joutuvan unholaan. Siksi haluamme tuoda dokumentin keinoin taas eläväksi esivanhempiemme maailmankuvan, elämäntavan ja kulttuuriperinnön.

Dokumenttielokuvassa A.W. Yrjänä etsii oman kotoperäisen perinteen lisäksi
suomenuskoisen sielukäsityksen mukaisesti henkeä, luontoa ja itseä.
“Olen aina halunnut tuoda suomalaista mytologiaa tunnetuksi ja lähelle ihmisiä.
Aihepiiri on valtavan syvä ja valloittava. Meillä on pitkä vahva suomalainen perinne,
jota on hyvä lähestyä kunkin ajan kerronnallisella tyylillä,
ja antaa sen tarinoille kuvallinen asu”, Yrjänä kuvailee."  -Helomedia-

"Suomalaisessa luonnonuskossa tähdet, puut, eläimet ja luonto 
ovat sielullisia olentoja kuten ihminenkin..." 

"Eletäänkö me loppujen lopuksi nyt sellaista aikaa joka on eniten  
vieraantunut luonnosta koko historiassa?" 

-A.W.Yrjänä, elokuvan pääosan esittäjä-

"Muinainen suomalainen kansanperinne on täynnä kiehtovia tarinoita

mutta kuinka paljon me nykyihmiset lopulta tiedämme tai muistamme

omista kulttuurijuuristamme?"

 "Nämä tarinat eivät saa unohtua."

- Jenna Ruisaho, Helomedia-  

Mikä on Ukonvaaja? 

Ukonvaaja  tarkoittaa kivikauden kiviesinettä, 

kuten kivikirvestä tai kivitalttaa, 

joka on otettu myöhemmin taikaesineeksi. 

Ukonvaajaksi kutsutaan myös fulguriittia,  

maahan osuneen salamaniskun jälkeä, 

jossa hiekka on lasittunut putkimaiseksi muodostumaksi.

-Wikipedia-

Suuri toive olisi että Ukonvaaja-elokuva tulisi maanlaajuiseen teatterilevitykseen, 

joten saat mieluusti jakaa eteenpäin elokuvan linkkivinkkiä. =) 

Hiidenpuu, pitämyspuu, haltijapuu

En ole ihan varma, mutta luulen, että näissä kuvissa on
virolainen pyhä Hiidenpuu, uhripuu, viroksi hiiepuu.

Tämä nauhoin koristeltu monihaarainen puu kasvoi
Narva-Jõesuun tien varrella, aika lähellä hotelliamme.

Emme huomaneet reissulla muita näin runsaasti koristeltuja puita. 
Eräällä hautausmaalla oli muutama nauha niin ikään
eräässä lähipuussa, mutta luulen niiden olleen kaipaavien muistonauhoja.

Oli harmaata ja sateista kun ajelimme Narvaan, enkä silloin kuvannut 

tätä puuta, vaan sovimme Hanin kanssa kuvaavani puun kotimatkalla.

 Kotiinlähtiessämme ei ollut yhtään sen kauniimpi eikä kirkkaampi päivä, 

mutta kuvasin puuta ja sen nauhoja kuitenkin, kunnioittavan etäisyyden päästä.

Olen näköjään keskittynyt kuvaamaan lumisateessa ja tuiskussa vain
monihaaraisen puun kirjavia nauhoja joten en voi nyt jälkikäteen sanoa edes,
mikä puulaji oli kyseessä, mutta lehtipuu se ei ollut... 

Kaikissa puukuvissani näkyy vain kymmeniä,
jos ei satoja nauhoja...

Puu jotenkin lumosi minut. =) 

Puun kirjavien nauhojen arvoitus ei ratkennut 

vaikka kuinka netistä yritin tietoja löytää.

Viimein törmäsin tutkimuksissani sellaiseen sivustoon kuin Taivaannaulaan, 

joka on suomalais-karjalaista tunnettua kansanperinnettä jatkava ja edistävä yhdistys.

Laitoin heidän sivuilleen kyselyn, mitä nauhat Narvalaisessa puussa 

saattaisivat merkitä, koska päättelin sivustonsa perusteella että sieltä se tieto löytyisi.

Sainkin aika nopeasti ystävällisen vastauksen 

Mikko Vesteriseltä, Taivaannaulan varapuheenjohtajalta:

- Kuvien perusteella tuo näyttää vahvasti uhripuulta.
Toinen, tylsempi vaihtoehtohan olisi se,
että nauhat ovat vain koristeena, mutta sitä en oikein usko.

Mikko Vesterinen jatkaa: 
-"Nauhaperinne on Suomessa vanhastaan merkinnyt 
usein yksittäisiä kotitaloja tai kyläyhteisöä suojelevalle pitämyspuulle 
eli haltijapuulle annettavaa lahjaa kiitoksena 
puun tarjoamasta suojeluksesta.

"Samaa perua lienee tapa 
koristella joulukuusikin nauhoin."

Puiden merkitys taas liittyy laajemmin vanhoissa 
myyttirunoissakin esiintyvään maailmanpuuajatteluun
 (taivaankantta kannattelee Pohjantähteen eli 
Taivaannaulaan kiinni kasvava elämänpuu). 

Tiettyjä puita on pidetty pyhinä ja niille osoitettu
uhrilahjoja oman talon/yhteisön onnen turvaamiseksi.
  Nauhaperinteessä on yhtymäkohtia myös vainajainpalvontaan, ainakin
  Karjalassa. Karsikkopuiden eli esivanhempien muistopuiden oksiin on
ripustettu värikkäitä nauhoja tai vaatekaistaleita, jotka jo
 olemassaolollaan risti- tai nimimerkki vuosilukukaiverruksen ohella
kertovat vainajalle, missä kohtaa elävien maailma alkaa ("raja").

  -Näillä tiedoilla nauhojen värimaailmaakin voisi analysoida ainakin sen
  verran, että punainen on perinteisesti "veren värinä" liitetty symbolisesti
  elämänvoimaan ja elämän suojelemiseen. 

Tässä merkityksessä niitä on paitsi
  ripustettu pyhinä pidettyjen puiden oksille myös käytetty rautakauden
  lautanauhavöissä (ja myöhemmissä pirtanauhoissa) yleisesti yhtenä pääväreistä."

Kiitos Mikko Vesterinen
sinne Taivaannaulaan.  


Nyt osaan hiljentyä
vielä suuremmalla kunnioituksella
kaikkien mahdollisten haltijapuiden alle.

Mielestäni omassa pihassammekin on
yksi eräänlainen haltijapuu... <3 

Vielä saapui yksi lahja!

Oi joi! Postiljooni-poika toi vielä yhden joulupaketin! 

Satuin näkemään ikkunasta kun hän ajeli meidän laatikolle 

ja laittoi jonkin ison vaalean paketin sinne, 

joten puin äkkiä takin ja saapikkaat ja kiiruhdin katsomaan 

mitä hän meille jätti. 

Ja ah ja voih! 

Siellähän oli lahjapaketti! 

Kiitos ihanasta jouluisesta paketista 

ja paketin herkkusuklaista 

ja kauniista kortista kuuluu 

Allulle, joka kirjoittaa blogiaan 

Sitä sun tätä saksasta saakka. 

Kiitos Allu! 

 Vaikka avasin rasian, 

en ole näitä vielä maistellut, 

vaan suljin rasian kuvauksen jälkeen. =)

Tiedätkö,
pelkkä korttikin olisi jo riittänyt.
Se oli ihana. <3

Tämä oli ihana yllätys! 

Nämä ovat kaikki ainakin herkun näköisiä! 

Mutta en maista vielä, en! 

Odottelen että Latekin on paikalla 

maistamassa saksan tuliaisia. =) 

Allu on kertonut lähettäneensä jo aiemmin yhden paketin, 

kiitokseksi siitä kun lähetin hänelle yhden joululehden, 

mutta sitä edellistä pakettia ei postiljoonimme koskaan tuonut perille... 

Tai ainakaan me emme sitä saaneet... 

Nyt Allulta meni rahaa ylenmäärin kun hän 

laittoi vielä toisen kerran meille lahjalähetyksen.... 

Voih! 

*niijaus ja vilkutus Allulle* 

Ihmeellisesti muutakin postia on kyllä vuosien aikana 

tässä osoitteessa asuessamme kadonnut, 

ja kovastikin kaivattua postia on jäänyt saapumatta.
Niin kuin esimerkiksi Allun ensimmäinen paketti...

Onkohan sellainen yleistä Suomessa? 

Kokemuksia? 

Meillä on sellainen muovinen postilaatikko 

nököttämässä tuolla tien reunassa... 

Pitäisikö harkita lukolliseen postilaatikkoon siirtymistä? 

 Meillä oli kylläkin sellainen jo kertaalleen, mutta silloinen 

postiljooni-nainen sai raivonpuuskia sen laatikon kanssa 

ja sanoi vihaavansa sellaisia ärsyttäviä postilaatikoita, 

niin me hankittiin sitten sen laatikon tilalle 

tälle seudulle sopiva perinteinen muovinen malli... 

Tosin siinä lukollisessa oli aikas pieni suuaukko 

postilaatikoksi... 

Ehkä se hidasti postiljoonin jakoreitin vauhtia?