Translate

25.8.2022

Kesän viettoa saarella

 




Kolmas kesä saarella on tähän mennessä sujunut 

jälleen leppoisasti. Mies tekee päivät etätöitään 

ja minä puuhailen kaikkea muuta. 

Kesään on mahtunut sattumuksia, ihastuksia 

ja vähän hurmaannuksiakin. 





Mustarastaat saivat viisi poikasta ja hoitivat niitä 

puukatokseen rakentamassaan pesässä. 






Emme edelleenkään ole liikkuneet juuri ihmisten ilmoilla, 
koska koronahan ei toki ole ohi. 
 

Pari kertaa olemme toki kahvitelleet, samoin käyneet "ulkona" 
syömässä. Ensimmäisen kerran heinäkuussa kun Esikoinen oli kaverinsa kanssa meillä muutaman päivän 
ja he kiitokseksi tarjosivat meille 
ruuat italialaistyyppisessä paikallisessa ravintolassa. 





Kiitos vielä! 
Oli muuten hyvää! 

Kiitos myös tästä ihanasta ruususta 
joka toivottavasti jatkaa 
eloaan pihassamme. <3 



Punaisen kulmaoven paikassa kävimme 
tässä eräänä päivänä kahvilla. 

- Siellä ei ollut mitään gluteenitonta kahvin kanssa... 
Täällä saarella se onkin hankalaa, gluteenittomuus... 








Lähinnä pihaa on rakenneltu tänä kesänä. 
Vuoden takaisia kantoja on poistettu, maata 
tasattu, uutta multaa levitelty ja kasvihuone tehty... 

Sekä katto terassiin, ettei aurinko niin paahtaisi... 

Hani teki myös riippukeinulleni telineen. <3 

Punainen riippapelargoni on ostettu 
paikallisesta puutarhaliikkeestä. 





Viikolla kun Hani tekee etätöitään, syömme jotain mikrossa 
lämmiteltävää silloin, kun hän pystyy pitämään ruokatauon. 
Tuo minihella on ihana lisä minikeittiöömme... 
Olen jopa leiponut muutaman kerran ja hyvin tuo pelittää. 






Viikonloppuina yleensä Hani grillailee meille. 
Hän on loistava grillaaja! 
Luontainen lahjakkuus! 

Tässä tulossa turskaa ja perunoita yrttivoissa. <3 





Tällaisella punaisella ruusullakin piha kasvoi... 

Se kukki ensin kesäkuussa 
ja nyt vielä elokuussakin... 





En minä usein ole tässä malttanut olla... 
Varsinkin kun aluksi keinu oli auringossa... 
Hiljattain hoksasimme kantaa keinun telineineen 
terassin katon alle, joten keinuun ei sada eikä paista. =D 





Tonttimme on täynnä näitä 
villejä pähkinäpensaita... 

Nyt olisikin hyvä pähkinäsyksy, 
jos ennättäisi ennen oravia ja lintuja 
keräämään kypsät talteen. 





Tämmöinen kasvihuone ilmaantui meille kesäkuussa ja 

äkkiä siinä kasvoi hieman syötävää ja silmänruokaa. 




Arbuuseja en onnistunut kasvattamaan, koska 
jokin metsänotus käy heti syömässä kukat pois 
kun ne ovat kukkineet... 



Kasvihuonekurkku meinasi valloittaa vähän liikaakin 
kasvihuonetta ja havaitsin olevani sille allerginen. 
Olen kumille allerginen ja kurkussa on jotain samaa, 
joten käsivarret kärsivät hieman aluksi kun kosketin kasvia. 

 Myöhemmin Hani käsitteli kurkkua ja mie kaiken muun. 





Muutama hedelmäpuukin on hankittu ja 
istutettu paikoilleen ja hyvin ovat lähteneet 
kasvamaan. 

Myös uusi nurmikko uusituille pihan alueille 
on joten kuten lähtenyt. Kesä on kyllä ollut kamalan 
helteinen ja rutikuiva... =( 

Ei oikein kehdannut kastella kaivovedellä 
nurmikkoa, ettei kaivo tyhjentynyt... 
















Eihän tästä maasta tai tästä saaresta voi 

puhua mainitsematta 

unikkopeltoja ja ruiskukkia... 

Niitä pitää myös aina kuvata 

kun niitä näkee jossakin... 













Perhosia oli pihan villeissä, joka paikasta esiin putkahtelevissa 
punalatvoissa kokolailla mahdottomasti ihan viime päiviin asti. 
Nyt on parina päivänä satanut ja ilma on hiukan 
(ah, onneksi) 
viileämpi. 

Mutta perhosia ei enää näy... 

Tänä kesänä amiraaliperhonen oli runsaslukuisin. 
Niitä saattoi olla 
pihassa yhtä aikaa eri punalatvoissa 40 - 50 perhosta! 
Ja lisäksi vielä keisarinviitat, neitoperhot, isonokkosperhoset, 
nokkosperhoset, sitruuna- ja kaaliperhoset sekä 
muutama suruvaippa. 

Yksi niistä tuntui viihtyvän minun sormissani tai käsivarrellani 
kun puuhailin pihahommia. Alkukesästä eräs häiveperhonen 
oli kolmen päivän ajan kaverinani pihalla... <3 










Tässä vielä kesän kolmas värivikainen keisarinviitta. 
Tai uups, värimuunnos valesina siis... 
Täällä värimuunnokset eivät ole "hyvin harvinaisia" 
vaan ihan joka kesäinen ilmiö. 

Myös neitoperhon ruskeita yksilöitä 
näkyi taas kuten viime kesänäkin. 










Kettuemo sai neljä poikasta. 

Tässä yksi poikasista joka innostui pihistelemään 

meidän ja naapurin kenkiä kuisteilta ja piilottelemaan 

niitä sinne tänne. 

Meillä se piilotti pihasandaalit uusien hedelmäpuiden 

alle pehmeään multaan, joten löysimme ne sieltä, mutta 

lähinaapurin sandaalit katosivat niin, ettei niitä ole 

löytynyt enää mistään! 


Välillä kettu käy raapimassa ulko-ovea 

ja nuolemassa oven lasia... =D 


Se tosin keksi myös syödä kaikki kuukausimansikan 

kypsät marjat, joten mansikoita ei enää tule... 

Ensi vuonna on keksittävä puutarhan ympärille aita. 


Meillä on myös peuroja riesanamme, 

edelleen. Ne ovat ehkä hieman pelänneet 

Jukka-poika-peurapelättiämme. 





Jo tammi-helmikuussa siemenistä istuttamani

ja tänne mukanamme roudaamamme kukat ovat 

kukoistaneet kiitettävästi alun takapakin jälkeen 

kun joutuivat hieman viileässä pihavarastossa olemaan 

ja vähän loukkaantuivat mutta siitäpä sitten 

piristyivät.


Tosin nuo vaulat houkuttelevat liikaa 

pistäviä hyönteisiä, joten tämä oli eka ja viimeinen 

kerta kun niitä laitoin terassille. =D


Mutta kaiken kaikkiaan, kesä on mennyt uskomattoman 

nopeasti! 


Kävimme kyllä heinäkuun lopulla myös 

Suomessa, koska Hanilla oli 

työasioita ja minun piti myös hoitaa erinäisiä 

menoja. 


En tiedä miksi teksti käyttäytyy hassusti, 

väliin tehden isoja ja väliin pieniä kirjamia... 

Menetän mielenkiintoni tähän postaukseen jos 

lähden korjailemaan sitä vielä, joten laitan sen esiin tällaisena. 

Tässä siis hieman välillä henkilökohtaisempaakin postausta. 


Rakastan meidän vaatimatonta mökkiä. 

Jos täällä ei menisi talvella vesi jäähän, niin 

jäisin tänne asumaan.💗


Kun me syksymmällä lähdemme täältä

niin mun sydämeni jää tänne... 


💔