Translate

26.7.2020

Martan päivä







Martan nimipäivän kunniaksi voimme vaikkapa leipoa omenapiirakan Marttojen ohjeella 





Pellillinen omenapiirakkaa 
(Koko n. 32×40 cm) 



8 dl vehnäjauhoja
4 dl sokeria
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
2 tl kardemummaa
250g sulatettua voita tai margariinia
1 prk kermaviiliä
1 kananmuna
n. 10 kpl pienehköä omenaa (happamia)
(1-2 tl kanelia)


Gluteeniton piiras: Vaihda vehnäjauhot gluteenittomaan vaaleaan jauhoseokseen ja lisää 1 tl psylliumia.


Yhdistä kuivat aineet keskenään. Lisää sulatettu rasva jauhoseokseen ja sekoita murumaiseksi. Siirrä muruseoksesta 1/4 osa sivuun päälimmäistä murukerrosta varten.

Sekoita kermaviili ja kanamuna keskenään tasaiseksi seokseksi ja lisää se isompaan osaan muruseosta. Sekoita nopeasti taikinaksi, pieni kokkareisuus ei haittaa.

Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Käytä levittämisessä apuna hiukan jauhoja tai vettä, niin taikina ei tartu sormiin. Jos uunipeltisi on suurempi, kuin n. 32×40 cm, ei haittaa vaikka taikina ei levity aivan reunoihin asti, piirakka pysyy silti hyvin kasassa.

Kuutioi tai lohko omenat. Halutessasi voit maustaa omenapalat 1-2 tl kanelia. Lisää omenat pohjan päälle. Ripottele aiemmin sivuun laitettu muruseos omenien päälle.

Paista uunin keskitasolla 200 asteessa 25-30 minuuttia. Nosta valmis piirakka uunista ja anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Mehevä piirakka maistuu sellaisenaan tai vaniljakastikkeen -tai jäätelön kanssa. 

***********




Tiesitkö että Marttaliitto on jo 121-vuotias 



Liity Marttoihin!  

22.7.2020

Ehkä joskus...










Olen vain kerran saanut hetkellisesti istahtaa riippumattoon. Minulla ei ole koskaan ollut aikaa makoilla sellaisessa. 

Olisipa ikioma riippumatto ja erityisesti paikka, johon sen voisi ripustaa!  




Tänään on Riippumattopäivä. 

 Nyt olisi jo aikaa kellahtaakin kauniina päivänä riippumattoon, vaikka kirjan, (sellaisen paperisen) kanssa. Yötäni en sellaisessa kuitenkaan haluaisi viettää. Minun selkäni ja kaikki muutkin niveleni tarvitsevat kunnon patjan. Sopivan pehmeän.

Kumpi sinusta muuten on parempi, perinteinen paperinen, vai äänikirja? 














19.7.2020

Pelloilla nähtyä





Reissuilla näkee pelloillakin kaikenlaista...



Saatat nähdä haikaroita ruokailemassa...





Kurkia kaulailemassa... 



...tai vaikka ketun hiippailemassa... 












Tämän kesän kukkia





Tänä kesänä olen tyytynyt ihailemaan vain muiden kukkaistutuksia sekä muiden puutarhoja sekä puistoja ja kaupunki-istutuksia... 



Nämä ihanuudet ovat juuri sellaisia... 












Myös luonnonkukkia tietenkin olen ihaillut tapani mukaan kamerankin kautta. 




Tämä violetti oli  hiirenhernettä eli hiirenvirnaa...




Omalla parvekkeella on vain muutama kukka.

Osin sen vuoksi että muutimme toiseen paikkaan pois kaupungin ydinkeskustasta tänä kesänä.

Osin siksi että se edellinen parveke oli liian helteinen millekään kukkivalle kasville tai yleensäkään elävälle kasville... 

- Muovikukkakin olisi siellä lakastunut... 

Yksi parvekkeemme kasveista, yllättävä sellainen, ovat nämä maaliskuisen synttäripäiväni, ihan itse itselleni ostamieni (kukaan ei enää osta minulle kukkia!! 😭) ruusujen "poikaset"...

Kyllä vaan. Nämä ruusut ovat peräisin kevättalven leikkokukista.

 

Yksi ehti kukkia jo edellisessä asuinpaikassamme, yksi on kukassa jo nyt ja uusi nuppu tavoittelee näköjään ensin pituutta voidakseen sitten kukkia pisimpänä kuin sisaruksensa. =)









17.7.2020

Ritarilinnan jäänteet









Maasin Miekkaveljien ritarikunnan linnoitus valmistui pakkotyönä vuonna 1345. 

Tällä tavoin Liivin ritarikunta rankaisi maalaisväestöä mellakasta, jonka aikana tuhottiin ritarikunnan siihenastinen tukipaikka. Meren rannalla sijaitseva linnoitus toimi vahvana tukikohtana, kunnes tanskalaisjoukot räjäyttivät sen.
 Tanskan kuningas Fredrik II antoi 11. elokuuta 1576 käskyn tuhota Maasin linnoitus, ja linnoitus on ollut siitä saakka raunioina.

Tuhon jäljiltä pelastuneet kahdeksanmetriset muurit ovat nykyään nähtävyys.










Pääskyset pesivät linnan raunioissa...















Nokikana myrskyssä. 


Vaikka myrsky riepotteli kaikkea linnan ulkopuolella, ei myrskystä ollut juuri tietoakaan syvällä linnan kellarissa, jossa voi vielä nähdä ritarien loistonpäivien rippeitä...


Lisää linnasta: 








Haavoittunut vapaussoturi






Valkoisia isotähtiputkia, sinisiä siperianpallo-ohdakkeita, sekä sinisiä ritarinkannuksia (joita juuri edellisenä yönä oli sademyräkkä päässyt hieman kurmuuttamaan) kasvoi komeaa nuorukaista esittävän patsaan jalustan ympärillä Kuressaaressa. 

Patsas on nimeltään 
Haavoittunut vapaussoturi.











Siellä sotilas hetken hengähtää... 







Haavoittunutta sotilasta esittävä muistomerkki paljastettiin juhlallisin menoin 29. heinäkuuta 1928. 

Muistomerkkiin kiinnitettiin myöhemmin kaksi pronssitaulua, joissa oli 82 Viron vapaussodassa kaatuneen ja 77 haavoittuneen saarelaisen nimet.

Pronssiin valettu muistomerkki oli Amandus Adamsonin (1855-1929) käsialaa. Hän oli Viron kuuluisimpia kuvanveistäjiä, jonka tunnetuin teos on Russalkan muistomerkki Tallinnassa.

Ensimmäisen kerran muistomerkki poistettiin 18. kesäkuuta 1940, kun Neuvostoliitto oli miehittänyt Viron. Haavoittunut sotilas palasi entiselle paikalleen Kuressaaren keskustaan Saksan vallan ajalla syksyllä 1942.

Neuvostomiehittäjien palattua muistomerkki poistettiin uudelleen huhtikuussa 1945. Se todennäköisesti upotettiin meren pohjaan. Sitkeä sotilas palasi Kuressaareen voitonpyhänä 23. kesäkuuta 1990.  /Suomen sotahistoriallinen seura 






Sinivalkoiset kukkaset eivät kuvaushetkellä olleet ehkä upeimmillaan mutta kertoivat silti omaa tarinaansa patsaan kanssa.



Entisen kotimme pihalla oli näitäkin kaikkia kukkia, mutta isotähtiputket eivät olleet kyllä siellä näin kauniita ja komeita kuin haavoittuneen sotilaan luona olevat. 










16.7.2020

Puita ja muita




Kaunis lehtometsä johdatteli meitä kävelemään lähemmäs upeaa luonnon voiman näytettä. 



Puiden ja harjanteen takana piilossa sijaitsee Kaalinjärvi joka on syntynyt meteoriitin törmättyä maahan noin 3000 - 7000 vuotta sitten. 


Paikkaa on ammoisna aikoina käytetty mm jumalten palvontaan. Jonkinlaisia asumuksen jäänteitäkin on löydetty alueelta jotka ajoittuvat pronssikaudelle. 






Kaalijärven, joka tunnetaan mm Auringon hautana, ympärillä on korkea harju. 
Meteoriitin voima on ollut suuri. 







Vienankarjalaisessa Kalevalaisessa runoudessa saattaa olla muistumia tuon meteoriitin putoamisesta. Vallitsee pimeys, tulikipuna putoaa ilman immen käsistä ”läpi kuuden kirjokannen, halki taivahan yheksän”. Maahan osuttuaan tulikeränen polttaa taloja ja ihmisiä, ja joutuu lopulta järven aaltoihin, ja saa sen veden kuohumaan yli äyräidensä. Tämä tapahtuu ”Nevan joen takana”. Myös virolaisesta mytologiasta arvellaan löytyvän mahdollisia muistumia tapahtumasta. Uskottiin, että Taarapita-sodanjumala syntyi Virumaalla, ja lensi sitten Saarenmaalle. Kraatteria on käytetty jumalten palvontapaikkana.
Asiasta on kirjoittanut laajasti Lennart Meri kiistellyssä teoksessaan Hopeanvalkea (1983, 3.p. 2005). Hän todistelee, että meteoriitti on antanut aiheen myös Ultima Thule -nimitykselle ja heijastuu kreikkalaisessa ja roomalaisessa kirjallisuudessa. Hänen mukaansa Pytheaan tunnetuksi tekemä paikannimi Thule johtuisi itämerensuomalaisten kielten sanasta tuli, joka alun perin on ilmeisesti kuulunut tule, mihin sanan taivutusmuodot suomen kielessä (tulen, tulessa jne.) yhä viittaavat. /Wikipedia











Rinteessä kasvaa heinää ja mm näitä vuohenkelloja... 

Sattuipa vaan olemaan myrskyisän tuulinen päivä kun olimme tuolla joten kukat ovat kallellaan tietenkin niihin suuntiin joihin en päässyt kuvaamaan... 




Kaalijärven ympärille on rakennettu kehäksi kivimuuri. Ehkäpä meteorin maasta lennättämistä kivistä... 




Kyyhkysellä oli rinteen puussa pesä... 







Seuraava asia, jota Hani minut vei katsomaan, oli tämä keskellä jalkapallokenttää kasvava komea tammi. 

Hani tietää että rakastan puita ja ilman muuta rakastan nyt myös tätä puuta.



Saarenmaalla, Orissaaren kylässä on vuoden 2015 Euroopan puu -äänestyksen ykköstilan voittanut tammipuu. Se on maailmankuulu erityisen kasvupaikkansa johdosta – puu kun kohoaa kohti taivaita keskellä jalkapallokenttää!

Tarinan mukaan puuta yritettiin Stalinin aikana kaataa kahden traktorin voimin, mutta jääräpäinen tammi vei niistä voiton. Puun rungossa näkyvät vielä tänäänkin katkenneiden ketjujen jättämät jäljet.

Euroopan puu -äänestyksessä Orissaaren tammi keräsi liki 60 000 eli kolmasosan kaikista äänistä. /Visit Estonia





























Kuressaaren kaupunginpuisto myrskyisenä päivänä... 

Rakennuksien ja puistojen rakentaminen piispanlinnan alueelle aloitettiin 1800-luvun toisella puoliskolla, jolloin Kuressaaren kaupungista tuli mutahoitojen keksimisen myötä Viron tärkeä turistikohde.

Puiston rakentamista varten muodostettiin vuonna 1861 komitea.

Myös kaupungin asukkaat avustivat puiston rakentamisessa: he antoivat rahalahjoituksia, istukkaita, lainasivat hevosia ja vaunuja.

Vuonna 1930 kaupunginpuistoon istutettiin harvinaisia puulajeja, jotka tilattiin Tarton yliopistosta.

Kaupunginpuistossa on runsas kasvisto, täällä on noin 80 puu- ja pensaslajia. Hyvä tietää: Kaupunginpuisto on entinen hautausmaa./ Visit Estonia 












Piispanlinna näkyy tuolla muuriensa suojassa.

Siellä oli jokin musiikkitapahtuma joten emme tällä kertaa menneet sinne. 

2012 olemme edellisen kerran olleet Saarenmaaalla ja nyt sattui vahingossa sama hotellikin...