Keltainen väri tuo väistämättä mieleen syksyn.
Puissakin on jo keltaisia lehtiä paikka paikoin...
Nämä keltaiset kukat ovat kehäkukkia.
Reissuilta tuon mukanani yleensä kukkien siemeniä, kiviä jne.
Näiden kukkien esi-isät ovat kasvaneet Madeiralla.
Niiden emot kasvoivat viime kesänä pihallamme
ja nämä lapsenlapset nyt siis jälleen puutarhassamme.
Sementtisydämiä me teimme remontin aikana
sinne tänne hiekkaan pihamaalle, aina jos päivän
töistä jäi ylimääräistä laastia, tasoitetta jne.
Nyt pihassa on kivisiä sydämiä muutama.
Korjaan, ei puutarhassamme,
vaan pienessä pihassa jossa on muutama nuori puu.
Olen jälleen näistäkin kerännyt siemenet talteen kuivumaan.
Vaikka keltainen ei tosiaan ole ollenkaan lempivärejäni edes kukissa,
niin kehäkukissa on jotakin perinteistä.
Ne kuuluvat suomalaiseen kesään kuin uudet perunat,
käen kukunta
ja räksyttävä Suomenpystykorva. =P
Tässä kysymys puutarhureille ja kasvitieteilijöille:
miksi ihmeessä vielä viime kesänä valkoisina hehkuneet liljat
ovatkin tänä kesänä keltaoransseja?
Ovatko valkoiset liljat jotenkin kertakäyttötavaraa jotka pitää joka syksy vaihtaa uusiin?
Vai onko meidän maaperässämme jokin, joka sai ne muuttamaan väriään?
Ystävieni Katjan ja Jaanan lähettämien krassien siemenistä kasvaneita yksilöitä.
