Jotain sinistä

Katja-ystäväni lähetti keväällä minulle kukkien siemeniä, 

tietäessään kukista minun aina ilahtuvan. 

Kiitos ihana Katja! 

Tässä Katjan ruiskaunokki hehkuu lempeässä sinisyydessään. 

Ruiskaunokit kasvavat kukkapenkissä 

violettien tähkälaventelien kavereina, 

niihin nojaten.

Toisessa päässä samaa pyöreää penkkiä 

kasvaa ukonkelloiksi kutsumiani kellokukkia, 

jotka ovat levinneet aika lailla alkuperäisestä kasvupaikastaan. 

Piu pau papinkello...  

Netistä koetin etsiä sievälle sinikellokasville tarkempaa nimeä ja 

havaitsin samalla, että aikalailla monennäköisiä kellokukkia 

sanotaan ukonkelloiksi. 

Tarja A toteaa kommentissaan: 

Mahtaisko tuo kellokukka olla vuohenkello. Itsellä kukkii valkoinen ukonkello 

ja sen kukinta on tosi suuri ja kun mehiläinen piipahtaa kukan sisälle, 
 niin sillä on siellä tilaa pyörähtää, ei ota kukan seinät vastaan. 

Myöskin Irmastiina Ruusukummusta kirjoittaa:

Vuohenkelloksi minäkin tuota kellokukkaa veikkaan...vaikka en mikään kasvituntija olekkaan..:) 
Ruiskaunokit ovat kauniita...valitettavasti niitä ei oikein pelloilla ja luonnossa enää kasva. 

  Hitunen puolestaan toteaa saman kuin minäkin olen havainnut: 

Oi, miten kaunista sinistä! Kellokukkien kohdalla nimitykset tosiaan vaihtelevat aika paljon.
Vuohenkelloksi on sanottu myös sellaista, missä kukat ovat varren päässä ryppäänä. 
Tiedä sitten, mikä on oikea nimitys! Kello kuin kello, kauniita kaikki... 

Kiitos armaat lukijat!! 

Olkoon tämä sitten Vuohenkello.

Onko olemassa jotain Mammankelloa? 

Mummonkelloa?
Akankelloa? 

Kellokkaiden takana vihreäksi menneet 

ukonlaukat. Miksi nekin ovat ukkoja? =) 

Näkyypä siellä taustalla oransseja krassejakin, 

joista lisää kuvia myöhemmin.