1.8.2015
Tämän kesän unikoita
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kerrassaan hurmaavia ♥
Kiitos Rita. Sellaisia pieniä söpöliinejähän ne. =)
Jostain Syystä Irmastiina, sinun kommenttisi ei tule millään esille.
Laitan sen nyt tähän näin erikseen:
Irmastiina Ruusukummusta:
Onneksi naapurini kasvattaa pienelle etupihalleen ketoa....saan minäkin nauttia unikoistakin...:)
Irmastiina, meidänkin naapuri kasvattaa ketoa, jossa viihtyvät kotilot ja hiiret tosi hyvin... =/
Pihamme onkin täynnä kotiloita, jotka syövät kaiken. Jopa mansikat... =(
Pelkään syksyn tuovan ne hiiret lähemmäs meitä...
Lähetä kommentti