Aamulla leikkasin hiuksensa lyhyiksi
Helposti pestäviksi
Pyörteen kiharat tyngiksi
Onnea matkaan
kasarmin vaatimuksiin
keskimmäiseni
Kuvataikurini
Lempeä halaajanallekarhuni
Posti toi samalla tänään ilmoituksen
että insinööriopinnot tälläkin pojalla
(isoveljen esikuvan lailla) alkanevat.
Siirtynevät nyt vaan sitten vuodella?
.
9 kommenttia:
Minultakin lähti just esikoinen! Aikamiehenä nuorten joukkoon!
Oi!
Eikö olekin haikeata?
Pala kurkussa koko ajan...
On se kummiskin aikamoinen koulu...
On se lapsi minkä ikäinen tahansa
hän on silti aina äitinsä lapsi... =)
Hei Hallatar,
Minunkin ainoani lähti tänään armeijaan ja koko päivän on ollut kummallinen olo.Saattaa poika jopa viihtyä vaikka nuorempana ilmoitti ettei aio ollenkaan mennä-onhan se sellaista "miehekästä" meininkiä ja ONNEKSI ja toivon mukaan ei KOSKAAN joudu oikeaan sotaan.
Olen paljon tänään ajattellut kaikkia Suomen äitejä, jotka joutuivat kokemaan sen ettei poika tullutkaan takaisin.Mullakin on kuva,jossa isäni perhe meni valokuvaamoon perhepotrettiin ennen isäni rintamalle lähtöä että jos ei vaikka tulekaan takaisin.
Tuli 20-vuotiaana takaisin mutta ilman toista jalkaa.
Lähtikö poikasi kenties myös Vekaranjärvelle ?
Melita
Toivottavasti siekin saat nukuttua ensi yönä
ja monina seuraavina
sillä ajatukset kulkevat kyllä armyssä olijan mukana.
Ainakin miulla.
Olen molemmille pojille sanonut, että
ei ole mikään pakko mennä armeijaan.
Että päätös on heidän.
Ei ollut Vekarajärvi Miihkalilla. =)
Toivottavasti oikeaa sotaa ei tosiaan ikuna enää tule...
Hei taas,
Tämä aihe rupesi niin paljon pyörimään mielessä,etten olisi saanut unta,,joten jotain piti tehdä ja siten laitoin sen isäni+perheensä kuvan blogiini.
Hyvää yötä Hallatar !
Melitanen =)
Niin se pyörii miullakin...
Laitoin tekstiviestinä hyvänyöntoivotuksen...
Hyvää yötä siullekin, Melita.
Onnenpotkut Miihkalille! Ekat viikot ovat rääkkiä, mutta sitten aletaan päästä asiaan, eli tulikoe kyllä aikanaan hellittää. Kestävyyttä se kyllä kysyy. Terveyden kustannuksella ei kannata sinne jäädä, jos tulee vammoja tai kroonisia sairauksia niistä oloista, aina voi siirtyä siviilipalvelukseen, siinä taas oppii kaikenlaista muuta.. Jos taas selviää kunnossa armeijan alkurääkin, varmaan jaksaa loppuun saakka.
Onnea onnea matkaan.
Kiitos Kutuharju
Rääkkiä se takuulla on...
Sen uskon.
Lähetä kommentti