
Kainalointi parantaa väsyneen.
Hanin kainalossa
on turvallista katsella maailmaa.
Ihailla vettä, kukkaniittyjä ja kanadanhanhia.

.


Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
5 kommenttia:
Paljon on tapahtunut siellä. Onnea uuteen kotiin ja halaus sekä rutistus!
Hauska verbi tuo kainalointi, taidan mennä harrastamaan sitä oman mieheni viereen...
Laitoin sulle viestin tuohon eiliseen kotipesäpostaukseesi, mutta tulkoon vielä tähänkin: sulle on tarjolla tunnustusta blogissani.
Magi
Kiitos siulle kovastipaljon!
Se ylioppilaspoika lähtee huomenna
armeijaan...
Huoh.
Miten aika vierii niin nopeaan?
Siullekin halitus. =)
Iines J
Eikö olekin?
Kainalossa on paras paikka.
Siinä unohtaa maailman murheet.
Ja ne omat.
Ja menen juu kurkistamaan. =))))
Kiitos. =)
Onnea ja lämpöä uuteen kotiin!
Maailman paras loinen: kainaloinen ;)
Kiitos Kutis. =)
Ja olipas hyvin sanottu.
Tosiaan se on maailman paras sellainen.
Turvapaikka. =)
Lähetä kommentti