16.5.2017

Rakas metsä







Vietin äitienpäivän metsässä.

Ensin aamulla kävimme tietenkin
äitiä halaamassa, vein hänelle virkkaamani
hartiahuivin ja hieman


reissutuliaisia, samoin Veljelle 
pienen muistamisen, kiitokseksi 
talonvahtina olosta reissumme aikana.  

 


Kun kello löi kaksi iltapäivällä, 
me emme malttaneet olla enää 
kotona paikoillamme vaan vaihdoimme 
päällemme metsään sopivaa kampetta, 
hyppäsimme autoon ja ajelimme 
Lammille päin, kohti Evoa.  



Päivä oli vaelteluun mitä sopivin.


Puut nojailivat hiljaa toisiinsa, 
kuitenkin kunnioittaen toistensa tilaa. 



Ihanaa sammalta polun molemmin puolin...




Miulle tulee aina
sammaleisista metsistä 
mieleen lapsuuden sadut. 

Sammaleella voi 
levätä mitä tai mikä tahansa... 



Ihan varovasti olivat 
jo lämpimissä laaksopaikoissa 
hiirenkorvatkin esillä.




Oli taas ihana paikka 
syödä eväitä ja juoda 
murukahvia.





Ehkä tuossa kannossa on 
ennen kasvanut pikkukuusen 
esi-isä? 

Nyt poikanen saa voimaa 
tervaskannon rippeiltä...



Ihailen aina näitä 
tällaisia pikkukuusia. 
Sisimmässäni asustava joulunhenki 
koristelee niitä mielessäni 
jollain hersyvällä, 
(ihan vähän vaan) 
ja näen ne sieluni silmillä 
koristeltuina. ;) 



Oli tuulinen päivä 
mutta metsän keskellä 
pieni järvi oli 
paikka paikoin 
hyvin tyyni.
Ihan kuin minun sydämeni. 

Metsässä unohtaa surun. 
Tuuli kuivaa kyyneleet 
ja huolet. 
Sielu lepää. 


https://www.facebook.com/tarinankertojanainen/photos/a.201432663230497.55455.121762977864133/1782738825099865/?type=3&theater

Jopa kaisloja laiskotti. 

Mepä emme laiskotelleet vaan 
vaelsimme kilometrikaupalla 
ensin tuonne ja takaisin.




En olekaan koskaan ennen 
nähnyt luonnossa majavan tuhoja. 
Täällä Evolla niitä kuulemma asustaa. 





Metsässä oli aivan hiljaista. 

Vain linnut laulelivat 
ja tuuli kahisutti puiden latvoja.

Teemapäivissä tänään 
onkin  Rakasta puuta



Ensimmäiset valkovuokot 
jotka olen tänä keväänä 
nähnyt, kasvoivat 
Kärkölän maisemissa.






Näimme sinä päivänä yli 80 
joutsenta, ja niistä yli 60 lepäsi 
Herralan puolella, jonkinlaisella 
tulva-alueella. 




Evolla sijaitsee valtion retkeilyalue, 
sekä Evon metsäopisto
Voit vaeltaa, yöpyä, meloa, 
ratsastaa, pyöräillä 
ja kalastaa täällä luonnon rauhassa. 




Joku ei ollut saanut sitä syttymään. 



https://www.facebook.com/tarinankertojanainen/photos/a.201432663230497.55455.121762977864133/1782210758486005/?type=3&theater












Teema-aiheina on 
tänään myöskin
 Pukeudu violettiin  
maailman rauhan puolesta.






6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Metsässä kävely on parasta! Metsän syli on rauhoittava ja voimaa antava.

Kauniita kuvia jälleen kerran!

SS

Una kirjoitti...

Kiitos SS! ♥

Metsä on... ♥

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Ihana vaelluspäivä teillä! Rakastan metsää ja metsässä samoilua ja rakastan puita♥

Una kirjoitti...

Metsässä oli ihanan hiljaista kun varmaan
kaikki muut viettivät äitienpäivää jossain
muualla.

Mirjam-Matilda kirjoitti...

Ihana, ihana postaus!! <3

Una kirjoitti...

Oi! Kiitos siulle Mirjam-Matilda. =) ♥♥♥♥