Jossain päin maailmaa
tämä aika on varsin riehakasta.
"Juhla pohjautuu kelttiläisten kulttuurien syksyllä,
maanviljelyskauden lopussa vietettyyn vanhan
uuden vuoden ja sadonkorjuun juhlaan samhainiin.
Kelttien uskomusten mukaan tämän maailman ja
yliluonnollisen maailman väliset rajat katosivat luonnon
kuihtuessa ja kuollessa, ja henget saattoivat yrittää
houkutella ihmisiä tuonpuoleiseen.
asutusten ympäristössä, koska tulien uskottiin antavan
suojaa henkien hyökkäyksiä vastaan."
Jotkut saattavat viettää nyt myös
Kekriä, joka oli jopa vielä 100 vuotta sitten
joulua ja pääsiäistä suurempi sadonkorjuujuhla.
Kekrin pitopöytä voisi tänä päivänä näyttää tältä.
Kuolleiden päivää (Día de Muertos) joka on myöskin vainajien muistopäivä, vietetään marraskuun taitteessa Meksikossa ja muissa Keski-Amerikan maissa, osassa Etelä-Amerikkaa ja Yhdysvaltain latinojen keskuudessa.
Joskus kuolleiden päivää juhlitaan vain 2. marraskuuta, mutta yleensä juhla on kaksipäiväinen (Dias de los Muertos). Tällöin sen viettäminen aloitetaan auringonlaskun aikaan 31. lokakuuta, ja se kestää 2. marraskuuta asti.
Kuolleiden päivän aikana kuolema hyväksytään ja sitä pilkataan. Näkyvässä osassa juhlinnassa ovat pääkallokuvat ja sesonkiruoat. Yleinen makeinen on golfpallon kokoinen pääkallokarkki.
Ihmiset vierailevat hautausmailla, ja kotiin saatetaan pystyttää ofrenda, alttari kuolleille.
Elävät syövät juhlaruokia, ja hengille tarjotaan heidän suosikkiruokiaan
Suomalainen perinteinen vainajien päivä,
eli Pyhäinpäivä on marraskuun alussa.
Aikaisemmin tämän juhlapäivän nimi oli pyhäinmiesten päivä. "Uskottiin, että aattoyönä pyhät miehet, autuaat marttyyrivainajat, olivat joukolla liikkeellä. Vainajille tarjottiin juhlaruokaa ja heidän odotettiin kylpevän saunassa."
Pyhäinpäivänä, kuten joulunakin,
kun rakkaiden haudoille viedään kynttilöitä
ovat hautausmaat hetken kauniita.
Wikipedia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti