Ja muutama kuva puhuu
enemmän kuin sata tuhatta sanaa...
Vai kuinka?
Ja kun ruusut ovat nuutuneet
ne nostetaan kuivumaan
ja kuivuttuaan ne laitetaan jälleen esille.
10.6.2018
Ruusuja ei voi koskaan olla liikaa
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Edesmenneellä anopillani oli kukkakauppa ja minulla aina ruusuja..:) Oli, myös kuvattuna iso korillinen kaapinpäällä, mutta joskus niistä oli pakko luopua, kun keräsivät vaan niin paljon pölysä..:)
Tästä(kin) olen täsmälleen samaa mieltä: ruusuja ei todellakaan voi olla liikaa :-)
♥
♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Lähetä kommentti