Pihalintuja

•♥•.¸¸.•♥•♥•.¸¸.•♥• 

Viime viikonloppuisen lintujenbongauksen ja muidenkin tammikuun päivien
lintusatoa meidän pihallamme kuvattuna. Yleensä vaan tammikuun päivät ovat 

olleet pilvisiä tai lumisateisia, joten en ole saanut kunnon värejä leiskuvia kuvia 

näistä pihalintusistamme napsaistua.

Yleensä linnutkin katoavat pihasta juuri siinä vaiheessa kun saan haettua 

kameran esille ja kuvausvalmiuteen. Bongauspäivinä lintuja on perinteisesti
kaikkein vähiten.

Tämä komea räkättirastas on jostain syystä jäänyt ihan yksinään värjöttelemään 

näihin maisemiin. Samoin yksinäinen urospuolinen mustarastas on jäänyt 

viipyilemään näille kylmille seuduille.

Ville-varis on pihan tavallisin näky kavereineen, joihin tätä nykyä kuuluu pari 

naakkaakin, joiden kanssa se hengailee coolisti. Oikeastaan naakat seuraavat sitä
kuin konsanaan idolia paikasta toiseen ja tulevat yleensä heti katsomaan, mitä
Ville on mistäkin löytänyt pihamaalla seikkaillessaan.
Naakkojen täytyy istua jopa samassa puussakin, missä Ville istuu. =)

Kaikkein yleisin pihalintu oli bongausviikonloppunakin tiaiset. 

Niin talitintit kuin sinitiaisetkin.

Vasta päivä jälkeen pihabongauslaskennan ilmestyi 15 yksilön tilhilauma
pihapihlajaan. Kuvattu liian lyhyellä putkella ulkoportailla palellen. =) 

Kahdeksan harakkaa lentelee yleensä seurueena, 

mutta tässä niistä nyt sattumalta on vain kolme.

Harakat ovat pihamme puhtaanapitolaitos. 

Meillä ei ole koiraa, joka söisi ruuantähteet, 

mutta jos kippaan vaikkapa keitetyt perunat 

yms suolattomat ruuantähteet pihamaalle, 

ei aikaakaan, kun harakat ovat hetkessä syöneet ne. 

•  •  •  •  •  •  •  •  •  •  • 

Niinpä

Olen kasvanut pois 

kiltin tytön roolistani 

Siksi toisinaan 

osoitan mieltäni 

ja näytän 

maailmalle 

kieltäni 

Una Reinman

Viimeinen ihanuus

•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•

Joulun viimeiset ritarinkukat nähtiin meillä tammikuun puolen 

välin jälkeen. Ihan ei viimeinen kukkaputki ehtinyt avata 

Laten synttäreille nuppujaan tästä yksilöstä joka on ostettu 

heti joulun jälkeen eräästä lahtelaisesta rautakaupasta. 

Kiukaita kesällä remontoitavaan saunaanhan me olimme
olleet siellä katselemassa, ja vähän toisella silmällä kaikkea
muutakin, ainakin minä, ja eihän kauniisti kukkivaa amaa
saattanut jättää sinne kauppaan. 

Tämän ensimmäinen kukkaputki kukki jo silloin parhaillaan kun 

toimme sen kotiin, ja seuraava kukkaputki antoikin sitten odottaa 

itseään oikein kunnolla muutaman viikon päivät. 

••••••

Vanhojen joulujen ritarinkukansipuleita on edelleen pimeässä 

komerossa, odottelemassa että niistä alkaa pilkistää kukkaputkia 

tai lehdenalkuja. Ne pääsevät jälleen ulos keväällä, jos niistä
vaikkapa putkahtaisi esille yllätyksiä. 

Tämän kevään kesäkukkamultapoteille, joita kohta aletaan jälleen
viritellä vintille, olen tilannut oikein kunnollisen kasvilampun.

Kaikenlaisia suunnitelmia on siis olemassa. =)

 •♥•.¸¸.•♥•   

Tietty

Usein mun sieluni 

kaipaa 

tiettyjä sanoja 

Tietyllä äänellä 

lausuttuna 

Niitä pehmeitä 

ja ihania 

Una Reinman

Lisää 3D-kuvioita

Keskimmäisen poikasen joululahjoissa oli muutes ihanana ideana kestävät

nimilaput, joita voisi käyttää uudelleen ja uudelleen, jos niin tahtoisi. =) 

Me emme kuitenkaan ojentaneet nimilappuja takaisin

 vaan mie laitoin ne talteen muistoiksi, samoin kuin nuo alemman 

kuvan herkät perhos- ja sydänkuviotkin.

Suklaakakkupäivä

Tänään vietetään Suklaakakkupäivää 

jonka kunniaksi laitankin tähän 

yhden hyvän ja helpon suklaakakkuohjeen.

VADELMASUKLAAKAKKU (Myös GL)

Pohja:
3 kanamunaa
2,5dl sokeria
3dl vehnäjauhoja  tai 2,5dl gluteenittomia jauhoja
1tl leivinjauhetta
150g sulatettua tummaa suklaata
150g sulatettua voita


Kuorrute:
½ dl kermaa
20g voita
150g tummaa suklaata


Lisäksi:
Vadelmamarmeladia
Vahvaa kylmää kahvia kostutukseen



Laita uuni 175 asteeseen 
Voitele ja jauhota kakkuvuoka
Sulata suklaa ja voi kattilassa koko ajan sekoittaen
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi
Sekoita leivinjauho vehnäjauhoihin
Lisää jauhot varovasti käännellen vaahtoon
Lisää jäähtynyt suklaavoiseos taikinaan varovasti
Paista 35-40 minuuttia
Anna jäähtyä ja kumoa
Jäähdytä yö jääkaapissa

Kostuta seuraavana päivänä kakkupohjaa vahvalla kahvilla
Levitä vadelmamarmeladia kakun päälle
ja lopuksi kuorrute marmeladin päälle

Kuorrute:
Laita kaikki ainekset kattilaan ja sulata, älä kuumenna
Anna seoksen jäähtyä huoneenlämpöiseksi
Kaada kuorrute kakkupohjan päälle ja levitä tasaiseksi
Jäähdytä kakkua kylmässä ennen tarjoilua





Ohje: www.heirol.fi-kakkuvuoan pohjasta
hiukan muokattuna Timo Stolpen alkuperäisestä ohjeesta.

♥

 

♥

Haukotus

Kaukokaipuu

Kiinanruusu, Hibiscus rosa-sinensis. 

Tulppaanipuun kukkia, Liriodendron, (liljapuu). 

Sinisarja, Agapanthus.  

 

 

Pasuunakukka, Brugmansia.

Kamelia, Camellia japonica.

Aivan yhtäkkiä

tunnen sydämessäni 

kutsun tuulien lämpimien 

moninaisten tuoksujen ikävän

Merenrannan 

kultahiekkaa kaivaten

tyydyn kuviaan katsomaan 

tuon kauniin kaukaisen maan 

-Una Reinman- 

Siemeniä vaihtoon

Siemenvaihtokaupan päivä olisi virallisesti 

tammikuun viimeisenä lauantaina, 

mutta voihan sitä viettää vaikka jo nyt.  

Tarkoitus olisi siis vaihdella keskenämme siemeniä. 

Vaihtaisiko joku jotain yksivuotisten kesäkukkien siemeniä 

silkki- ja pioniunikkojen siemeniin?

Molempia saattaa olla samassa pussukassa.
Unikot voit kylvää heti yöpakkasten mentyä 

kukkapenkkiin suoraan ja ne kukkivat n kahden kuukauden 

päästä kylvöstä. Ovat yksivuotisia kesäkukkia. 

Kukkien värit vaihtelevat, joista kuvissani muutama esimerkki. 

Pakkaan unikoiden siemenet pussukoihin 

joissa on noin 50 siementä. 

Tarjolla olisi myös 

kaunopunahattujen siemeniä. 

Pussukassa n 20 siementä. 

Nämä ovat hidaskasvuisia perennoja. 

Kasvattavat pienet alut ensimmäisenä vuonna 

ja ehkä seuraavana vuonna ensimmäiset kukat 

mutta siitä kasvi lähtee kasvamaan kokoa 

vuosi vuodelta. Kookas näyttävä kukka. 

Kasvaa jopa savimaalla. 

Tällaisia kaunopunahatut 

ovat ensimmäisten pakkasten 

saavuttua, yhä kauniita. 




Edit: 

Hmmm... kukaan ei sitten ollut kiinnostunut... 

Bongaillaan!

Hei linnuista kiinnostunut!

BirdLife Suomi kutsuu sinut mukaan Pihabongaukseen 

tulevana viikonloppuna 24.-25.1. 2015

Pihabongauksessa tarkkaillaan tuttuja lähiympäristön lintuja. 

Samalla kerätään arvokasta tietoa maamme talvisesta linnustosta. 

Tänä vuonna Pihabongaus järjestetään jo kymmenettä kertaa. 

Säännöllisesti toistuva havainnointi auttaa huomaamaan 

pitkällä aikavälillä tapahtuvia muutoksia linnustossa. 

Havaintosi ovat siis meille tärkeitä!

Viime vuonna 19 000 ihmistä tarkkaili talvilintuja yhteensä lähes 13 000 pihalla. 

Kaikkiaan havaittiin 89 lintulajia ja noin 530 000 lintuyksilöä.

NÄIN OSALLISTUT PIHABONGAUKSEEN:

- Tarkkaile lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla tunnin ajan 
tulevana viikonloppuna joko la 25.1. tai su 26.1. 
- Tunnista havaitsemasi lintulajit. Laske montako yksilöä kutakin lajia 
on enimmillään näkyvissä samaan aikaan. 
- Ilmoita tunnistamasi lajit ja laskemasi maksimimäärät viimeistään pe
31.1. BirdLife Suomelle verkkolomakkeella (www.pihabongaus.fi) 

tai postikortilla.

Lisää tietoa tapahtumasta: www.pihabongaus.fi

Pihabongaukseen ei ole osallistumismaksua eikä ennakkoilmoittautumista.
Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan lintuaiheisia palkintoja:
•       1 kpl yhden viikon mökkimajoituspaketti Ylläksen yöpuussa 

(sisältäen rantasaunan) neljälle  hengelle
•       10 kpl Linnut-lehden vuosikertoja
•       10 kpl BirdLifen kuikka-amuletteja
•       10 kpl Lintumme laulavat – Kesän lintuja -cd-levyjä
•       10 kpl pehmolintuja
•       10 kpl Lapin-vaeltajan lintuoppaita
•       10 kpl BirdLifen havaintovihkoja

Tapahtuman suojelijana toimii tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio. 

Lue Haukion kutsu Pihabongaukseen:  

http://birdlife.fi/lintuharrastus/pb-haukio-2015.shtml


Tervetuloa osallistumaan Pihabongaukseen! 

Teksti: Birdlife Suomi 

*********************************

Vastaa kissasi kysymyksiin

Tänään on Vastaa kissasi kysymyksiin -päivä. =)

Mitäs sinun kissasi on kysellyt? 

Kuvituksena reissuilla kuvattuja kissoja,
mallorcalta, madeiralta ja virosta, 

kun omaa kissaa ei ole.... Vielä... =) 

Ei onneksi sattunut

Satumaisen kaunis aamu ja varsinkin hiljainen, 

onhan sunnuntai. Kuva napattu ulko-ovelta.
Kuvassa mm se meidän oma haltijapuumme... 

Mikä voisi mennä näin kauniina 

talvipäivänä pieleen? 

*************

Sunnuntain kauppareissun kotimatka, 

mielessä idea siitä että voitaisiin vaikka molemmat kuvata talvisia maisemia, 

voi kuitenkin päättyä hassusti, varsinkin jos ennestään oudolla tiellä ei ole  

lainkaan aurausmerkkejä ja oja alkaa yllättävän aikaisin...

En ehtinyt edes pelästyä, vaikka siinä tajusikin,
ettei auto millään nouse takaisin tielle,
vaikka Hani kuinka käänsi rattia vasemmalle...
Auto ajautui väkisin ojan pohjalle niin etten päässyt
ulos omasta ovestani vaan konttasin vaihdekepin yli ja
selkävaivainen Hani auttoi mut ulos.

*************

Jos näet auton ojassa pihatien perukoilla,

ja jonkun mieshenkilön koputtelevan oveasi,

avaa ihmeessä ovi, kun hän olisi vaan kysynyt, 

olisiko lähistöllä kellään traktoria, jolla auton olisi voinut 

kiskaista pois ojasta. 

(Traktoriapu olisi ollut edukkaampi kuin reilun tunnin
päästä paikalle saapunut kallis hinauspalvelu...)

Tai jos näet auton näin ja pariskunnan palelevan auton lähellä,  

tiellä ajellessasi, pysähdy kysymään, 

tarvisivatko he apua. Katso ovatko kunnossa...

**************

Kiitos ystävälliselle ja reippaalle
amerikkalaislapion omistaneelle hinauspalvelun miehelle
nopeasta toiminnasta. 

****************

Kiitos myös kahdelle mieshenkilölle 

siinä ainoassa paikalle pysähtyneessä autossa  

jotka tarkistivat että olemme ok 

ja että hinausauto oli tilattu. 

He kertoivat, että samassa paikassa oli viikkoa 

aikaisemmin ajanut ojaan pakettiauto.

Silti mitään aurausmerkkejä ei oltu tienpenkkoihin 

paikallisen tienhoitopiirin toimesta lisätty... 

Miehet menivät ohi toisenkin kerran siinä vaiheessa
kun hinausauto vinssasi autoamme tielle, hidastivat,
ja he näyttivät meille pystyjä peukkuja.

Kiitos. 

Eleenne lämmitti meitä, 

jotka jo olimme vähän kylmissämme.

Onneksi ei sattunut Latea eikä Unaa.
Auto vähän kärsi mutta se on vain peltiä ja muovia... 

Synttärien jälkeistä elämää

Viime lauantaina juhlittiin Hanin synttäreitä. Vaikka hän oli sairaslomalla,
silti kutsuttiin ystäviä ja sukulaisia juhlimaan täysiä pyöreitään. 

Mie leipasin pari kakkua, jotka yhdistin yhdeksi kookkaaksi kakuksi Hanin
toiveesta. Sain siten aikaan kuusikerroksisen kermamansikkakakun.

Leivoin myös pari-kolme kanakasvisjuustopiirakkaa. 
Lämmitettyjen, haarukalla ja veitsellä nautittavien, erillisille
värikkäille lautasille asetettujen piiraanpalojen kera
piti olla juomana valkoviiniä (paitsi kuskille),
mehua jne, ja niitä piti nautiskella ensin 

 ja seuraavaksi vasta piti olla tarjolla kakkukahvit.

Ekat vieraat hiippailivat hiljaa selkäni taakse ja 
nappasivat kahvipannun käsistäni 
alkaen häärätä itsekseen pienessä keittiössämme,
joten poistuin takavasemmalle...

Olikohan niillä niin kova kahvinhimo...? =P 


Seuraaville pöydän ääreen kiltisti istahtaneille 
sainkin kerrottua miten olin ajatellut
tarjoilun pelaavan ja heille ehdin kattaa astiat valmiiksi.

********

Kiitos kaikille vierailijoille.
Erityisesti Tampereen Murusille
ja ihanille haltijakummitädeille...

Oli hauskan näköistä kun mies avasi kaikki 40 pakettiaan... =D
Ja upeita olivat ne kaikki muutkin paketit
ja lahjakortit, mm toivomaamme rautakauppaan,
koska taloremonttimme tulee kesällä 
jälleen jatkumaan... 

Jouluna saatuja makeisia oli 

mukavasti jäljellä synttäritarjottavina... 

Allun suklaatkin saivat kovasti kehuja, 

ovat kuulemma maailman toiseksi parasta suklaata. =) 

Miulle ei selvinnyt, mikä olisi se maailman paras suklaa.  

Olin kasvattanut kookkaaksi toissa joulusta saakka tällaisen samanlaisen Echeveria

mehiruusukkeen luullen että se kestää talven kylmyydet, joten jätin sen syksyllä ulos
mutta sehän otti ja kuoli heti kun ensimmäiset pakkaset iskivät sen vesipitoisiin lehtiin... 

Siitä surustuneena ostin nyt tämän uuden yksilön menneen joulun
jälkeisestä alesta ja nyt en jätä tätä pakkasten armoille. 

Sempervivum mehitähti on perennojen lailla talvenkestävä. 

Sitäkin oli pihallamme muutama yksilö, 

mutta jänis, myyrä, fasaani tjks söi ne...

Mutta asiasta seinään, tuon siis istutin kuun ollessa suotuisassa
asennossa tuollaiseen Siskon antamaan vaaleanpunaiseen pikariin,
mieltämme ilahduttamaan. 

Miksi miehille ei tuoda kukkia synttäripäivänä?

Olin vähän uumoillutkin ettei kukaan tuo kukkia joten ostin niitä itse. 

Nämä on kuvattu jo lyhyiksi leikattuina eilen keittiön ikkunalla.

Lauantaina tulppaanit olivat vielä normipituisia ja nättejä maljakossaan. 

Nyt ne näyttävät jättivuokoilta ja loistavat kuin pienet kevätauringot. =) 

Terazzakin odottelee tuolla
keittiön ikkunan takana jo kevättä. 

Niin miekin... 

Joulu on jo riisuttu

On aina haikeaa riisua joulu pois kotoa, koska 

 joulutavaroiden mukana poistuu paljon valoa ja iloa.
Tänä vuonna miun jouluilooni sekoittui myös surua, 

ja siksikin olisin vähän kauemmin pitänyt valoja lähelläni...

Hanin synttärit ovat tammikuun puolessa välissä jota ennen
ollaan perinteisesti riisuttu joulu pois. Ainakin suurin osa... 

Miihkalin 3D-töitä lisää, 

 origamijoutsen ja säännöllispiikkinen siili.

Joulupukki toi mm tällaiset ihanat valoenkelit. 

Tykkään niistä niin hirmuisesti että unohdin niihin 

yhdeksi yöksi valot päälle... 
Nyt pitänee ostaa uudet paristot. 

Etsin Veikalleni tuliaisiksi kaunista kuusenkoristetta
joulureissulla sellaisesta kaupasta,
jossa oli valtavasti kaikenlaisia sisustustavaroita ja koristeita
ja viimein löysin tämän kultaisen linnun.

Kotona päätin kuvata kultalinnun valkoisessa joulupuussamme. 
 Kuinka ollakaan, unohdin sen sitten meidän kuuseemme. 

Olipa noloa kamerasta Veikalle kuvaa esitellä:
-Tämä virolainen kuusenkoriste

oli tulossa sinulle tuliaisiksi, mutta nyt 
se istuukin kotona meidän joulukuusessamme... =D

Veikka sai kyllä viime viikolla tämän
kultaisen linnun, hiukan viiveellä. 

**********

Ja pahoittelut, 

ensimmäinen tekstiversio 

lähti tarkistamatta maailmalle... ! 

Nyt esillä hiukan korjatumpi teksti.

Uusi kamera

 En ole ihan varma, ketkä kaikki olivat lahjassani mukana, 

mutta heti joulun jälkeen postiljooni toi paketin, 

jossa oli rutiköyhälle runoilijalle uusi kamera,
Canon EOS 1200D. 

Kiitos joka tapauksessa kaikille 

lahjaan osallistuneille! 

Miihkali näytti kuinka kamera toimii ja nappasi sillä muutaman 

kuvan esimerkiksi, miun laittaessani ruokaa...

Miihkali sai appelsiininpalatkin näyttämään 

herkullisilta... 

Olen onnellinen että valokuvausinnostus siirtyi eteenpäin 

seuraavalle sukupolvelle ja kuten sanonta kuuluu,
pojasta polvi paranee... 

Miihkalilla on kamerakatse. =) 

Pitää ehtiä elää joka päivä

Eihän niin saa käydä 

että illan saapuessa 

tulisi suru 

elämättömästä 

elämästä 

Una Reinman

Salaa

Jospa elämä 

alkaisi hymyillä 

ihan vähän 

ja vaivihkaa 

Surulta salaa 

Una Reinman