♥
Niin
tahtoisin
olla parisi, käsivarsillasi
Hiljaa hitaita
tanssia
silmiis unohtua
Onnesta hyristä
Leveesti hymyillä
Käteni sun kädessä
elää siinä hetkessä
-Una Reinman-
(28.6.2008)
♥♥
17.6.2012
Tanssitaanko?
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Kuvan ja sanan lahja. Sinulla on molemmat.
Kauniisti lausut sanoja!
Kävin toki eilen tanssimassa Ruokolahden lavalla. Eivät kovin hellästi pidelleet, ainakaan sääsket, ja menokin oli kova humpalla mm. Mutta lystiä oli!
Kauniita runija sinulle!
Tahto on toive joka pitää toteuttaa.
Tanssi pitää nuorena, kysy 80-vuotiaalta äidiltäni..
Kiitos, kiitos
Jovelan emännälle
Metsätontulle
Sylville
Arille
ja Hannelelle
Lähetä kommentti