10.6.2012
Niityllä
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Niin herkkiä kuvia taas. Lupiinit ovat kyllä kauniita, juuri nuo vaaleanpunaiset sekä valkoiset. Ilokseni huomasin niitä ilmestyneen mökin pihan reunalle. Saa nähdä mitä väriä sieltä tulee!
Oi taas niin kauniisti kuvattuja kukkia! ♥
suven ihastuttavia yksityiskohtia.
on kuin kamera näkisi enemmän kuin silmät, ehkä se näkeekin:))kun silmät ei tsuumaa
Kiitokset Jovelaan, Sylville ja Aikatherinelle =)
Joka päivä tuo niitty muuttaa ulkonäköään. Tänään se oli jälleen taas ihan erinäköinen. =)
Lähetä kommentti