Tee niin kuin orava:
Huoletonna
yhdellä ohkaisella oksalla
se voi rentona huilata.
Kesäturkkinsa päivittymistä
raporankana odotella.
-UR-
PS: Hauskaa Vappua. =)
...
30.4.2010
Kyllä se kestää
Älä stressaa
Tee niin kuin orava:
Huoletonna
yhdellä ohkaisella oksalla
se voi rentona huilata.
Kesäturkkinsa päivittymistä
raporankana odotella.
-UR-
PS: Hauskaa Vappua. =)
...
Tee niin kuin orava:
Huoletonna
yhdellä ohkaisella oksalla
se voi rentona huilata.
Kesäturkkinsa päivittymistä
raporankana odotella.
-UR-
PS: Hauskaa Vappua. =)
...
28.4.2010
Onnellisuuspolitiikkaa
...
Hyviä uutisia:
Hyviä uutisia:
"Tänään julkaistu WWF:n ja Demos Helsingin onnellisuuspoliittinen manifesti esittelee keinoja, joilla poliittiset päättäjät pystyvät tukemaan suomalaisten hyvinvointia. Hyvinvoinnin rakentaminen pienentäisi myös ekologista jalanjälkeä.
Ajatushautomo Demos Helsinki pohti WWF:n pyynnöstä, miten kansalaisten hyvinvointia voidaan tukea. Tänään julkaistuun onnellisuuspoliittiseen manifestiin on valittu onnellisuustutkimukseen perehtyen viisi eri teemaa, jotka tukevat kestävää onnellisuutta. Näitä ovat esimerkiksi laadukas vapaa-aika ja mielekäs yhdessä tekeminen. Teesit perustuvat oivallukseen, että henkilökohtaisen hyvinvoinnin tavoittelu on erinomainen tapa pienentää omaa ekologista jalanjälkeä.
"Ympäristöystävällinen elämä voi siis tarkoittaa entistä rikkaampaa ja merkityksellisempää elämää," sanoo WWF Suomen ohjelmavastaava Sampsa Kiianmaa. "Hyvinvoivan, oikeudenmukaisen ja kestävään luonnonvarojen käyttöön perustuva tulevaisuus kuitenkin edellyttää, että ihmisten ja maapallon hyvinvoinnin kasvu tuodaan takaisin politiikan ytimeen, sitä ohjaavaksi tavoitteeksi."
Manifestin jokaisen teeman yhteydessä listataan poliittisia suosituksia, joilla päättäjät voivat tukea kansalaisten hyvinvoinnin rakentamista. Esimerkiksi jotta ihmiset kokisivat asuinpaikkansa mielekkäiksi, tulee heidät ottaa aidosti mukaan kaupunkisuunnitteluun.
"Nykyinen politiikka ei tuota onnellisuutta, ja myös tulevaisuuden edunvalvonta on unohdettu. Uudet haasteet vaativat uusia mekanismeja. Onnellisuuspolitiikassa on kyse näiden mekanismien kehittämisestä ja hyödyntämisestä," sanoo Demos Helsingin tutkijaOlli Alanen.
Onnellisuuspoliittinen manifesti on luettavissa osoitteessa
www.wwf.fi/onnellisuusOnnellisuuspoliittisen manifestin viisi teesiä:
1. Parempaa vapaa-aikaa
– Kiireen vähentäminen on hyväksi sekä maapallolle että meille.
2. Merkityksellisiä paikkoja
– Viihtyisät, omaksi koetut ja yhteistoimintaa tukevat ympäristöt
tukevat onnellisuuden rakentamista.
3. Mielekäs yhdessä tekeminen
– Yhdessä tekeminen ja osallistuminen lisäävät onnellisuutta,
ja saavat ympäristön tuntumaan omalta.
4. Hyvinvoimisen kulttuuri
– Onnellisuutta ja terveyttä kannattaa edistää ennalta.
Terveyttä edistävät toimet, kuten liikunta,
ovat usein myös ympäristön kannalta hyviä vaihtoehtoja.
5. Ystävät, naapurit ja perhe
– Kaikilla ei ole ihmissuhteiden tuomaa tukea,
joten yksinäisyyden rakenteiden poistaminen
on keskeinen onnellisuuspoliittinen haaste."♥ ♥ ♥ ♥ ♥Erityisen tärkeä kohta oli tämä:
"...tulevaisuuden edunvalvonta on unohdettu..."
Pitäisi perustaa uusi virka:
Maapallon edunvalvoja...♥ ♥ ♥ ♥ ♥Mistä Sinun onnellisuutesi kumpuaa?
Oletko samaa mieltä onnellisuusmanifestin teesien kanssa?
...
Kalevalaa koruina Euroviisuissa
...
Kuva: Kalevala koru
Kuunkuiskaajien viisukappaleen paikoittain satumainen video.
♥ Bonuksena ihana talvimaisema ja upea haitari!!!♥
Onnea hurjasti matkaan ihanalle romanislaavilaistyyliselle
esitykselle Kuunkuiskaajille
kilpailuun kuukauden päähän!
♥ ♥ ♥ ♥ ♥
PS: Vanamoista puheen ollen,
ihan pian pääsemme nuuhkimaan
metsän vanamoitakin...
...
Kuva: Kalevala koru Olen aina pitänyt iättömistä Kalevalakoruista.
Niissä on jotakin mystisen kiehtovaa taikaa...
Kuvassa ihanaa Vanamo-sarjaa...
Ilahduin kovin tästä seuraavasta uutisesta:
Niissä on jotakin mystisen kiehtovaa taikaa...
Kuvassa ihanaa Vanamo-sarjaa...
Ilahduin kovin tästä seuraavasta uutisesta:
"Kalevala Koru on solminut yhteistyösopimuksen Suomen tämän vuoden Euroviisuedustajan Duo Kuunkuiskaajien kanssa. Yhteistyö sisältää korunäkyvyyttä koko vuoden ajan, erityisesti toukokuun ajan Oslossa järjestettävissä Eurovision laulukilpailuissa. Duo Kuunkuiskaajat edustaa Suomea toukokuussa Oslossa pidettävissä Eurovision laulukilpailuissa kappaleella ”Työlki ellää.”
”Duo Kuunkuiskaajien Johanna ja Susan edustavat meille musiikin iloa, ammattitaitoa ja positiivisuutta raikkaalla tavalla. Sen lisäksi, että he ovat rautaisia musiikin ammattilaisia, he ovat ihmisinä hyvin innostavia. Heidän kanssaan on ilo tehdä yhteistyötä”, kertoo Kalevala Korun myynti- ja markkinointijohtaja Riitta Huuhtanen. Euroviisujen finaaliesityksessä duon yllä tullaan näkemään mm. Kalevala Korun korumuotoilija Kirsti Doukasin rakastetuimpia korusarjoja kuten Vanamo ja Naisen ääni. Korut on valittu yhteistyössä Johannan ja Susanin kanssa. Myös yhtyeen muille jäsenille on valittu omat esiintymiskorunsa.
Duon mukaan he haluavat ylpeänä edustaa Suomea niin Euroviisuissa, kuin muutenkin maailman musiikkiareenoilla liikkuessaan. Ylpeydenaihe tulee kaikesta siitä suomalaisuudesta, jota Kuunkuiskaajat itsekin edustaa eli iloisuus, avoimuus, rehellisyys ja energisyys. ”Yhtä ylpeitä olemme siitä, että Kalevala Koru valitsi meidät yhteistyökumppanikseen. Kalevala Koru edustaa nimenomaan sellaista suomalaista huippulaatua, johon on duomme haluaa samaistua”, toteavat Johanna Virtanen ja Susan Aho. Kalevala Koru on tehnyt usean vuoden ajan yhteistyötä Värttinän kanssa. Yhteistyö saa luontevaa jatkoa nyt duon kanssa.
Vuoden 2010 Eurovision laulukilpailu järjestetään Oslossa. Ensimmäinen semifinaali käydään tiistaina 25. toukokuuta ja toinen semifinaali torstaina 27. toukokuuta. Euroviisut huipentuvat lauantaina 29. toukokuuta järjestettävään finaaliin.
Kalevala Koru Oy on alansa suurin yritys Suomessa ja suurimpia Pohjois-Euroopassa. Kaikki korut valmistetaan Suomessa."
Kuunkuiskaajien viisukappaleen paikoittain satumainen video.
♥ Bonuksena ihana talvimaisema ja upea haitari!!!♥
Onnea hurjasti matkaan ihanalle romanislaavilaistyyliselle
esitykselle Kuunkuiskaajille
kilpailuun kuukauden päähän!
♥ ♥ ♥ ♥ ♥
PS: Vanamoista puheen ollen,ihan pian pääsemme nuuhkimaan
metsän vanamoitakin...
...
27.4.2010
Suloista sinisyyttä
...
Ensin niitä ei löydä yhtään ainoaa...
Seuraavassa paikassa niitä onkin valtavasti.
Niin nuppuisina
kuin aukinaisina. =)
Sinivuokot ovat taas kukassa.
Ne varmat kevään merkit.
♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Ensin niitä ei löydä yhtään ainoaa... Seuraavassa paikassa niitä onkin valtavasti.Niin nuppuisina
kuin aukinaisina. =)
Sinivuokot ovat taas kukassa. Ne varmat kevään merkit.
Vuosi sitten oltu ihan samoissa tunnelmissa. =)
Niin kuin varmasti jokaisena keväänä, mitkä
suinkin muistan jo lapsuudesta.
Lapsena ensimmäiset sinikukat kerättiin
maljakkoon äidille.
Nyt keväinen sinivuokkohinkuni
talttuu, jos edes näen
näitä kukkia
tai saan kuvata ne...
Anemone nemorosa Valkovuokotkin
ovat jo joissain
paikoissa nupuillaan. =)
Se perinteinen äitienpäiväkukka...
...
Niin kuin varmasti jokaisena keväänä, mitkä
suinkin muistan jo lapsuudesta.
Lapsena ensimmäiset sinikukat kerättiin
maljakkoon äidille.
Nyt keväinen sinivuokkohinkuni
talttuu, jos edes näen
näitä kukkia
tai saan kuvata ne...
Anemone nemorosa Valkovuokotkin ovat jo joissain
paikoissa nupuillaan. =)
Se perinteinen äitienpäiväkukka...
...
26.4.2010
Maanantaitarina: Pelkkä Riina vaan
...
♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Niin siinä kävi että sunnuntaisena kylmänä aamuna Rinsessan kuumailmapallokin vihdoin kylmeni ja tipahti tuulenpuuskan haltuunsa nappaamana jonnekin Etelä-Suomen kevääseen. Rinsessa kopsahti kumoon maahan pudonneessa korissa mutta ei käynyt sen pahempaa. Vain se toinenkin liian korkeamitoitettu kengänkorko lähti irti. Rinsessa könysi itsensä pystyyn ja haukotteli sykkyrässä korissa nukkumiensa torkahtelujen jäljiltä.
Rinsessa huomasi olevansa keskellä peltoa. Vaistonvaraisesti hänelle tuli mieleen että ilmapallon omistaja ehkä ilahtuisi jos hän keräisi pallokankaan ja asettelisi sen nätisti koriin odottelemaan että Pekka jotenkin löytäisi pallonsa. Kaikki Pekka-nimiset ovat yleensä hyvin viisaita, ja varmasti säätieteilijät erityisesti, joten neito toivoi että tämäkin pallo pian oikealle Pekalle saataisiin takaisin.
Rinsessa käveli multaista peltoa pellonreunaan. Sinne jossa oli nurmikkoakin jo jalan alla tukevasti, ja hiirenkorvaiset koivut nyökyttelivät Rinsessalle huomenia. Lintuset lauloivat ja jossakin alempana siinteli sininen järvi aamuauringossa. Silmiä piti ihan siristellä ja laittaa käsi valon eteen että näki mistä aamuaurinko paistaa järven takaa.
-Huomenta, kuului jostakin Rinsessan lähettyviltä.
-Mistäs sinä siihen tupsahdit?
Rinsessa kääntyi äänen suuntaan ja näki miehen parhaassa iässään katselevan puiden takaa ilmestyneen sinisen talon portailla istuen neidon touhuja. Miehen silmätkin olivat siniset ja viisaat ja ääni lempeä, joten Rinsessa uskaltautui kertomaan seikkailustaan Veikoksi esittäytyneelle miehelle joka ei yhtään ihmetellyt neidon hassunkurista kertomusta. Nyökytteli vain hymyillen. Mies kertoi puolestaan kuuntelevansa siinä portailla linnunlaulua lehdenhakumatkan jäljiltä, ja odottelevansa että pannukahvi selkeentyisi pannussaan jotta pääsisi lukemaan päivän lehteään kaffeen kera. Mies jutusteli tavallisesti juovansa teetä, mutta jokin oli saanut hänet tänään haluamaan kunnon pannukahvia.
-Mutta mitäs minä näitä tässä... Taidat sinäkin olla kaffeen tarpeessa, mies kysäisi portailta seisomaan nousten ja neito nyökkäsi ja nielaisi ja samassa hänen vatsansakin jo murisi kuuluvasti oman kantansa murkinan suhteen. Ah, kahvia...
Rinsessa nousi raput kauniille kuistille miehen perässä, jätti sinne kuraantuneet ja vioittuneet kenkänsä ja pääsi sisälle lämpimään tupaan, jonka nurkassa näkyi takka olevan palamassa ja jossa tuoksui ihana kaffeentuoksu sekä jokin, ah, kuin tuvassa leijuisi jokin herkullinen muukin tuoksu joka oli jotenkin tuttu jostakin lapsuudesta...
-Paistoin tuossa raparperipiirakkaa kevään ensimmäisistä aikaisista varsista. Sekoitan siihen mukaan aina mansikkaa niin maku muuntuu näin niin kuin aikamiespojan suussa makeammaksi. Kuin mammani aikoinaan leipomaksi. Maistuisikos neidille palanen sellaista piirakkaa?
Ja mikäs, maistuisihan se kurnivavatsaiselle ja jotenkin paljon nöyremmäsi tuulen pyörittelemässä pallossa muuttuneelle neidolle, joka tosin tahtoi ensin päästä pesemään kasvojaan ja käsiään. Veikko ohjasi neitosen kylpyhuoneeseen jossa hän ihasteli kaikkea puista, ruskeaa ja kaunista ja miehisen yksinkertaista. Puun ja tervan tuoksua ja saunan kaunista ovea. Saunassa ritisi kiukaan palavat puut ja sieltä tulviva lämpö houkutteli Rinsessaa luokseen. Yksin tuohon puhtaaseen tilaan jäätyään neito tunsi vaatteensa ja itsensä niin likaiseksi että pujahti salamana irti hankalista vaaterievuistaan ja hiipi saunaan, sulkien innokkaan hymyileväisenä saunan oven takanaan. Hän istui jonkun, ehkä jo mummovainaan käsinkutomalle pellavaiselle laudeliinalle ja heitti ensimmäisen kuupallisen vettä kuumille kiville kihisemään.
Ah sitä lämpöä, joka oikeasta puukiukaasta iholle ilmaantuukin hyväilemään ja hoitamaan ihosta poistuvan hien mukana kaiken synkän ja ikävän pois mielestä ja lihaksista.
Veikko kuuli neidon heittävän kiukaalle löylyä ja myhäili itsekseen. Tunsi tehneensä jo näin aamuvarhain päivänsä hyvän työn. Hyviä töitä hän yritti tehdä elämänsä jokaisena päivänä. Ihan pieniä sellaisia. Ihan tavallisia ja arkisia.
-Oli tyttöraasu tosiaan saunan tarpeessakin, mies mutisi ja meni vaatekaapilleen. Hän pohti käsi yhä kaapin ovinupilla, mitä tytölle kehtaisi tarjota varavaatteeksi kun ne sen raasun kuraiset juhlavetimet olivat niin sotkuisessa kunnossa ettei niistä mikään pesula enää kunnollista päälle pantavaa kudelmaa aikaan saisi.
Mies etsi pienimmät villasukat kaapistaan, nafteiksi jäänet verryttelyhousunsa sekä paksun flanellipaitansa ja otti toisesta kaapista paksun valkoisen pyyhkeen, ja hiljaa vei ne kaikki kylpyhuoneen puiselle penkille, ottaen mukaansa sieltä sen surkean ja kuraisen Rinsessan vaatemytyn.
-Näistä ei varmasti enää saa mitään muuta aikaiseksi kuin rasselia autotalliin, mies mutisi itsekseen, laittoi tosin asun muovipussiin ja kuunteli kuinka neitonen heitti jälleen löylyä saunassa.
Veikko asetteli pannumyssyn paremmin kahvipannun päälle ja nosti raparperimansikkapiiraan uunista pirtin vankalle pöydälle. Lisäsi sitten pöytään toisen mukin omaansa vastapäätä liinan päälle. Etsi lusikan mukiin ja lautasen piiraalle. Pöytä näytti heti erilaiselta kuin poikamiehen tavallinen pöytänäkymä.
Maidon hän nosti pöydälle ihan purkissaan. Etsi pakastimesta loppurippeet vaniljajäätelöstä ja nosti ne pienessä lasikulhossa pöytään. Mitähän vielä? Kakkulapio piiraalle.
Mies lisäsi kaksi halkoa takkaan ja laittoi lasiset uuninluukut huolellisesti kiinni. Alkoi olla jo niin lämmintä ettei enää lisää puita tarvittaisikaan. Jossakin olohuoneen puolella soi hiljaa miehen mielimusiikki. Kaikki oli siistiä ja hyvin yksinkertaista. Miehellä oli talossaan vain välttämättömin. Mukavan miehisessä muodossa. Sinisiä saintpaulioita kukki keittiön ikkunalla. Kello raksutti seinällä. Keittiön ikkunasta katsoen näkyivät violetit krookukset kukkapenkistä.
Neito kuului olevan suihkussa. Kauan. Loputtomalta tuntuvan ajan. Mies istui keinutuolissa ja keinui ja mietti, miten oli aikonut kerran osallistua leikillään television Maajussille morsian ohjelmaan. Sillä erotuksella että hän itse olisi ollut se Maa-Jutan sulhasehdokas. Jokin naisenpuoli sen menneen ja karanneen sijalle olisi ollut mukava löytää. Onneksi ei ollut sentään tullut mentyä naurunaiheeksi siihen ohjelmaan, kaikkien keltaisten lööppien otsikoihin. Nyt vaan nolottaisi jos niin olisi tullut tehtyä.
Sujui se elämä näinkin. Yksinkertaisesti mutta varmasti. Joskus aika vaan kävi pitkäksi. Olisi ollut onnellista jos olisi ollut joku, joka olisi silittänyt joskus käsivarresta. Olisi tullut mukaan halkometsään. Onkireissulle ahvenia narraamaan. Syksyisin marja- ja sienimetsään. Talvella hiidellyt niitä samoja ladunjälkiä siinä perässä. Juonut samasta mukista kuumaa kaakaota tienoon korkeimmalla ja tuulisimmalla kohdalla ja murtanut taskussa eväänä ollutta suklaata hänen kanssaan palasen...
-Anteeksi kun kesti ja kiitos kovasti. Innostuin saunasta ja viihdyin sitten siellä näin kauan! Huomasin omien likaisten ryysyjeni kadonneen ja näin nämä vaatteet niiden tilalla ja puin ne sitten päälleni. Kiitos!
hihkaisi kylpyhuoneen ovesta kesken Veikon mietteitä ilmestynyt saunanpuhdas neito. Rinsessan sotkuiset hiuslisäkkeet olivat nyt kylpyhuoneen roskakorissa ja suomalaisen hennot vaaleat hiukset oli sileästi kammattu taaksepäin pitkin päätä. Neidon huulet eivät näyttäneet olevan enää kovin turvoksissa vaan ihan normaleilta. Posket punoittivat ja silmät hehkuivat vihreinä ihan luonnostaan. Koko neito oli nyt ihan ilman keinotekoisia lisäefektejä. Neidolla oli päällään Veikolle pieneksi käynyt vihreäruudullinen flanellipaita, jalassaan mustat liian pitkät verkkarit jotka Rinsessa oli kääntänyt lahkeista kolmeen kertaan, sopivamman pituisiksi ja jalassa Veikon mamman aikanaan neulomat vanuttuneet villasukat.
Kerrassaan lumoava seireeni totta tosiaan!
Veikko hymyili autuaana kun tällainen ilo hänen kohdalleen osui ja hänen piti ihan ottaa lasit pois päästään ja pyyhkäistä kyynel molemmista silmänurkistaan. Tämä tilanne oli kuin salaisen toiveen toteutunut hetkinen. Epätodellinen ja kuitenkin ihan totta.
-Saisinko... tyttö aloitti.
-Voisin nyt huolia sitä kahvia ja tuota ihanasti tuoksuvaa piirasta, hän varovasti ehdotti sormillaan pöytään viitaten liian pitkien hihojen lomasta. Rinsessa alkoi kääriä hihojaankin lyhemmiksi ja Veikko kiirehti tytön luo keinustuolistaan ja haavehetkistään ja nosti tuolin esiin tytölle, joka hämillään siihen istahti. Kaatoi tytölle pannumyssyn lämpimänä pitämää kaffetta ja työnsi piirasvatia lähemmäs ojentaen sanattomasti tytölle kakkulapion käteen. Itse hän istui vastapäätä, kaatoi omaankin kuppiinsa kaffetta ja sijoitti pannun aluselleen, tuikkasi sen päälle pannumyssyn ja katseli hymyillen kaffettaan sekoitellen tuota ihmeellistä neitoa.
Rinsessa otti aimo annoksen piirasta ja Veikko työnsi sulanutta jäätelökulhoa lähemmäs. Tytön silmät havaitsivat valkoisen herkun ja hän näytti piirasannostaan nyökäten jäätelölle päin ja katsoi silmiin Veikkoa joka nyökkäsi. Sanoja ei tarvittu. Jäätelö maistui taivaalliselta velä lämpimän piiraan päällä, leikaten raparperista sen kirpeyttä vähemmäksi.
Veikkokin otti lautaselleen samoja herkkuja ja katseli hymyillen neitosen syömistä hyvällä ruokahalulla. Kaatoi kahvia tytölle kun huomasi hänen mukinsa juomapinnan huvenneen. Katseli tyttöä. Pieni liekki silmissään hän katseli tuota miehen silmissä suloista naisolentoa. Suloista ja kuitenkin niin tavattoman tavallista. Mökin akaksi sopivaa...
Veikko antoi haaveidensa kantaa saaden taas kyyneliä silmiinsä. Rinsessa huomasi tämän ja pelästyi, mikä Veikolla oikein on jolloin mies totesi tyynesti tämän hetkisen onnellisuuden vaan saaneen miehen silmät kyyneltymään.
Rinsessa puolestaan katseli nyt miestä mietteissään, sai omatkin silmänsä vetistymään ja tajusi, miten ensimmäistä kertaa moniin, moniin vuosiin hänellä oli nyt juuri niin hyvä olla, että hänkin oli oikeasti onnellinen. Syvä lämpö ja turvallinen olo suorastaan valtasivat hänet kun hän katseli edelleen hymyilevää miestä siinä pöydän toisella puolella puiden rätistessä kotoisesti takassa ja kysyi yhtäkkiä kesken haukattavan suupalansa
-Saisinko jäädä tähän?
Tarkoittaen jäämistä siihen elämään. Siihen taloon. Sen miehen lähelle.
Kyllähän se Veikolle sopi enemmän kuin hyvin. Se sopi loistavasti. Ja sinne Rinsessa jäi, muuttaen nimensä ihan vaan Riinaksi. Oppi rakastamaan yksinkertaisia asioita, luontoa, puhtautta, terveyttä, yksinkertaisia ruokia, oman kehonsa työllä väsyttämistä, kunnon yöunia, linnunlaulua. Ja sitä miestä...
♥
..
23.4.2010
Rinsessan ruostuva ruunu
...
Olipa kerran mahdottoman piloille lellitty ja hemmoteltu Rinsessa. Hän oli tottunut aina saamaan kaiken mitä milloinkin sattui haluamaan. Hän halusi lapsena kaikki mahdolliset lelut ja sai ne. Leikki niillä hetkisen ja jätti ne sitten omille paikoilleen, niihin enää koskaan koskematta, kunnes hylätyistä leluista täyttyi kolme mahtavaa varastohallia.
Isompana tyttösenä hän tahtoi ensin marsun, silitti sitä kerran ja kyllästyi. Tahtoi uuden, söpömmän ja myös sai sellaisen. Kyllästyi. Jos hän tahtoi ponin, okei, se hankittiin. Jos hän tahtoi joutsenen, ok, sellainenkin haalittiin. Hän sieti tahtoohetieläimiään vain hetken verran, kunnes kyllästyi ja halusi niiden tilalle jotakin muuta. Jotakin uutta. Ja hylätyistä eläimistä täyttyi kolme mahtavaa neverneverlandia.
Hiukan kasvettuaan hän tahtoi käyttää näyttävämpiä vaatteita. Jotakin suurempaa ja kauniimpaa. Pehmeämpää ja ainutlaatuisempaa. Erilaisempaa tietenkin kuin muilla nuorilla neidoilla.
Rinsessa halusi pidemmät ja ihanammat hiuspidennykset kuin misseillä. Komeammat huulientäyteainekset kuin kellään näyttelijättärellä. Korkeammat ja kolisevammat kengänkorot kuin huippumalleilla. Suloisempia käsilaukkuja ja niihin mahtuvia pikkukoiria enemmän kuin kellään toisella. Söpöimmät kynsikoristeet forever. Komeimman poikaystävän janiinedelleen, mutta hän ei silti ollut onnellinen...
Kerran harmaana sateisena päivänä keikkuvaa kruunuaan päässään kädellään pidellessään, pitkää juhlamekkoaan lätäköiden varalta toisella kädellä nostellessaan mieli ihan maassa, yksi kaunis rakennekynsi kadonneena ja toisen kengän korko katkenneena tepastellessaan, hän näki säätieteilijä Pekan komean kuumailmapallon. Sen pallon hän halusi tietenkin heti, mutta säätieteilijän pallo ei ollut myytävänä.
Rinsessa sai suoranaisen miniraivokohtauksen ja itki kuin putous, kun ei saanutkaan heti palloa itselleen. Hän lupasi pallosta mitä tahansa. Vannoi antavansa kaikki hylätyt lelunsa ja eläimensä köyhille lapsille. Hän lahjoittaisi käsilaukkukoirakennelinsä, lukemattomat hiuspidennyksensä, jokaisen keräämänsä Pikkunälkä-pehmolelun, kenkämuseokokoelmansa ja hylätyt unelmienpoikaystävänsä muille nuorille naisille, jos vain saisi tuon ihmeellisen valtavan kuumailmapallon, jolla hän voisi matkustaa vaikka mihin ihmeellisiin maihin ja tutustua niiden muiden maiden eläimiin ja kauniisiin tavaroihin, uusiin ihmisiin ja voisi olla sitten varmasti onnellinen.
Hän lupasi nyyhkien ja hengästyksissään kruununsa päästään ottaen, ettei enää koskaan ikinä haluaisi mitään muuta, jos vain pääsisi suuren ilmapallon koriin ja kyytiin ja säätieteilijä veisi hänet pois. Minne vain pois, täältä harmaan pilven alta jossa ei ollut enää mitään uutta ja kiinnostavaa.
Rinsessa heitti kruununsa, joka iskun voimasta katkesi kahtia, sammalikkoon ruostumaan (se ei siis ollutkaan kultaa!) ja polvistui jo kiireissään ilmaan nousua harkitsevan Pekan jalkojen juureen. Lempeän Pekan kävi paksuhuulista itkevää Rinsessaa sääliksi. Ehkä Rinsessan elämä olisi ollut toisenlaista jos hänelle olisi joskus sanottu elämänkokoinen "Ei".
Jokin Rinsessan silmissä ja suurissa kyynelissä esti Pekkaakin sanomasta tytölle heti sitä sanaa ääneen ja hän nyökkäsi tuskin havaittavasti Rinsessalle, aloittaen lempeästi puheensa sanalla ehkä:
-Ehkä jonakin päivänä voisin ottaa sinut mukaani ilmapallolennolle, mutta en nyt juuri tänään koska minun pitää tutkia vulkaanista mustaa pilveä joka...
Samassa Rinsessa tulkitsi riemastuksissaan Pekan nyökkäävän eleen myöntyvyydeksi, nousi pystyyn ja suoristi selkänsä, leiskautti hiukset olan taakse kuin Miss Piggy, juoksi kuumailmapallon viereen, loikkasi koriin, heitti salamannopeasti kaikki painot, puhelimen, eväät, navigointilaitteet ja mittaamattoman kalliit mittalaitteistot korista maahan, leiskautti lisää kaasua palamaan pallon alle ja nousi hurjasti nauraen korkeuksiin ennen kuin hämmentynyt Pekka ehti sanoa, onko huomenna pouta...
Jos näette tänä viikonloppuna kuumailmapallon jossakin päin Suomea, siellä se hemmoteltu Rinsessa seilaa päättömästi edestakaisin, kun ei osaa hallita palloa ja ohjata sitä niihin muihin ihaniin, lämpöisiin ja kaukaisiin maihin joista haaveili. Rinsessa lienee nälissään, kylmissään ja jo lopen kyllästynyt ohjausta tottelemattomaan palloon. Olkaa varovaisia jos omistatte jotakin palloa ihanampaa tai olette grillailemassa viikonloppuherkkuja takapihallanne. Rinsessa saattaa haluta nyt jo jotakin muuta kun pallosta loppuu lentomenokaasu ja hän laskeutuu...
...
♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Olipa kerran mahdottoman piloille lellitty ja hemmoteltu Rinsessa. Hän oli tottunut aina saamaan kaiken mitä milloinkin sattui haluamaan. Hän halusi lapsena kaikki mahdolliset lelut ja sai ne. Leikki niillä hetkisen ja jätti ne sitten omille paikoilleen, niihin enää koskaan koskematta, kunnes hylätyistä leluista täyttyi kolme mahtavaa varastohallia.
Isompana tyttösenä hän tahtoi ensin marsun, silitti sitä kerran ja kyllästyi. Tahtoi uuden, söpömmän ja myös sai sellaisen. Kyllästyi. Jos hän tahtoi ponin, okei, se hankittiin. Jos hän tahtoi joutsenen, ok, sellainenkin haalittiin. Hän sieti tahtoohetieläimiään vain hetken verran, kunnes kyllästyi ja halusi niiden tilalle jotakin muuta. Jotakin uutta. Ja hylätyistä eläimistä täyttyi kolme mahtavaa neverneverlandia.
Hiukan kasvettuaan hän tahtoi käyttää näyttävämpiä vaatteita. Jotakin suurempaa ja kauniimpaa. Pehmeämpää ja ainutlaatuisempaa. Erilaisempaa tietenkin kuin muilla nuorilla neidoilla.
Rinsessa halusi pidemmät ja ihanammat hiuspidennykset kuin misseillä. Komeammat huulientäyteainekset kuin kellään näyttelijättärellä. Korkeammat ja kolisevammat kengänkorot kuin huippumalleilla. Suloisempia käsilaukkuja ja niihin mahtuvia pikkukoiria enemmän kuin kellään toisella. Söpöimmät kynsikoristeet forever. Komeimman poikaystävän janiinedelleen, mutta hän ei silti ollut onnellinen...
Kerran harmaana sateisena päivänä keikkuvaa kruunuaan päässään kädellään pidellessään, pitkää juhlamekkoaan lätäköiden varalta toisella kädellä nostellessaan mieli ihan maassa, yksi kaunis rakennekynsi kadonneena ja toisen kengän korko katkenneena tepastellessaan, hän näki säätieteilijä Pekan komean kuumailmapallon. Sen pallon hän halusi tietenkin heti, mutta säätieteilijän pallo ei ollut myytävänä.
Rinsessa sai suoranaisen miniraivokohtauksen ja itki kuin putous, kun ei saanutkaan heti palloa itselleen. Hän lupasi pallosta mitä tahansa. Vannoi antavansa kaikki hylätyt lelunsa ja eläimensä köyhille lapsille. Hän lahjoittaisi käsilaukkukoirakennelinsä, lukemattomat hiuspidennyksensä, jokaisen keräämänsä Pikkunälkä-pehmolelun, kenkämuseokokoelmansa ja hylätyt unelmienpoikaystävänsä muille nuorille naisille, jos vain saisi tuon ihmeellisen valtavan kuumailmapallon, jolla hän voisi matkustaa vaikka mihin ihmeellisiin maihin ja tutustua niiden muiden maiden eläimiin ja kauniisiin tavaroihin, uusiin ihmisiin ja voisi olla sitten varmasti onnellinen.
Hän lupasi nyyhkien ja hengästyksissään kruununsa päästään ottaen, ettei enää koskaan ikinä haluaisi mitään muuta, jos vain pääsisi suuren ilmapallon koriin ja kyytiin ja säätieteilijä veisi hänet pois. Minne vain pois, täältä harmaan pilven alta jossa ei ollut enää mitään uutta ja kiinnostavaa.
Rinsessa heitti kruununsa, joka iskun voimasta katkesi kahtia, sammalikkoon ruostumaan (se ei siis ollutkaan kultaa!) ja polvistui jo kiireissään ilmaan nousua harkitsevan Pekan jalkojen juureen. Lempeän Pekan kävi paksuhuulista itkevää Rinsessaa sääliksi. Ehkä Rinsessan elämä olisi ollut toisenlaista jos hänelle olisi joskus sanottu elämänkokoinen "Ei".
Jokin Rinsessan silmissä ja suurissa kyynelissä esti Pekkaakin sanomasta tytölle heti sitä sanaa ääneen ja hän nyökkäsi tuskin havaittavasti Rinsessalle, aloittaen lempeästi puheensa sanalla ehkä:
-Ehkä jonakin päivänä voisin ottaa sinut mukaani ilmapallolennolle, mutta en nyt juuri tänään koska minun pitää tutkia vulkaanista mustaa pilveä joka...
Samassa Rinsessa tulkitsi riemastuksissaan Pekan nyökkäävän eleen myöntyvyydeksi, nousi pystyyn ja suoristi selkänsä, leiskautti hiukset olan taakse kuin Miss Piggy, juoksi kuumailmapallon viereen, loikkasi koriin, heitti salamannopeasti kaikki painot, puhelimen, eväät, navigointilaitteet ja mittaamattoman kalliit mittalaitteistot korista maahan, leiskautti lisää kaasua palamaan pallon alle ja nousi hurjasti nauraen korkeuksiin ennen kuin hämmentynyt Pekka ehti sanoa, onko huomenna pouta...
Jos näette tänä viikonloppuna kuumailmapallon jossakin päin Suomea, siellä se hemmoteltu Rinsessa seilaa päättömästi edestakaisin, kun ei osaa hallita palloa ja ohjata sitä niihin muihin ihaniin, lämpöisiin ja kaukaisiin maihin joista haaveili. Rinsessa lienee nälissään, kylmissään ja jo lopen kyllästynyt ohjausta tottelemattomaan palloon. Olkaa varovaisia jos omistatte jotakin palloa ihanampaa tai olette grillailemassa viikonloppuherkkuja takapihallanne. Rinsessa saattaa haluta nyt jo jotakin muuta kun pallosta loppuu lentomenokaasu ja hän laskeutuu...
...
22.4.2010
Tämä korkki
...
Aika ne erotti
toisistaan
Hukkasi hiekkaan
Joksikin muuksi
muuntumista odottelemaan
Ajan hammas
ei ehtinyt
kummempaan
Vain rautalangat tuhoamaan
...
Tämä korkki
muotoineen
jäi ikuisiksi ajoiksi
ilman virvokejuomapulloaan
muotoineen
jäi ikuisiksi ajoiksi
ilman virvokejuomapulloaan
Aika ne erotti
toisistaan
Hukkasi hiekkaan
Joksikin muuksi
muuntumista odottelemaan
Ajan hammas
ei ehtinyt
kummempaan
Vain rautalangat tuhoamaan
- Una Reinman
Tämä korkki osallistuu viikon Valokuvatorstain
sekä Runotorstain haasteisiin.
sekä Runotorstain haasteisiin.
...
Voih ei
...
Inhoan Aino- ja Reinotossuja.
Inhoan kaikkea retroakin mutta useasti niihin kaikkiin törmää nykyään. =)
Nyt vielä bongasin Saulitkin...
Oivoih. No niissä ainakin oli mukava nimi...Ja väreinä Sauleissa oli jopa vaaleanpunaista.
PS: Kommenteissa joku muisteli
tupsupampulallisia Ainoja,
mutta mie näin kaupassa tupsupampulalliset Vieno-tossut....?
PS: Tampereelta löytyi ihan Reino-kauppakin... =)
No, siellä on Katri Helenan balleriinat jotka
jopa mie voisin huolia mutta ei mtn ruutua kiitos....! =D
...
♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Inhoan Aino- ja Reinotossuja.
Inhoan kaikkea retroakin mutta useasti niihin kaikkiin törmää nykyään. =)
Nyt vielä bongasin Saulitkin...
Oivoih. No niissä ainakin oli mukava nimi...Ja väreinä Sauleissa oli jopa vaaleanpunaista.
PS: Kommenteissa joku muisteli
tupsupampulallisia Ainoja,
mutta mie näin kaupassa tupsupampulalliset Vieno-tossut....?
PS: Tampereelta löytyi ihan Reino-kauppakin... =)No, siellä on Katri Helenan balleriinat jotka
jopa mie voisin huolia mutta ei mtn ruutua kiitos....! =D
...
20.4.2010
Älä jaksa
...
Mitä kuuluu hän kysyi
Jäin pohtimaan hetkiseksi
Rykäisin arasti
Aloitin puheeni
Hän pysäytti pian tulvani
Pitäen enemmän siitä
oman äänensä
kertomasta tarinasta
-Una Reinman-
...
♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Mitä kuuluu hän kysyi
Jäin pohtimaan hetkiseksi
Rykäisin arasti
Aloitin puheeni
Hän pysäytti pian tulvani
Pitäen enemmän siitä
oman äänensä
kertomasta tarinasta
-Una Reinman-
...
19.4.2010
Usko tai älä
...
Teet mitä tahansa
on aina olemassa
joku
joka osaisi elää
sinun elämääsi
paremmin
kuin sinä itse
-Una Reinman-
♥ ♥ ♥ ♥ ♥
...
♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Teet mitä tahansa
on aina olemassa
joku
joka osaisi elää
sinun elämääsi
paremmin
kuin sinä itse
-Una Reinman-
♥ ♥ ♥ ♥ ♥
...
18.4.2010
16.4.2010
Sanattomia...
♥ ♥ ♥ ♥ ♥
halauksia tänään ja viikonloppuna...Tai laitetaan vähän sanojakin.
FB:ssa kiersi jokin aika sitten tällainen:
"Elämä on liian lyhyt hukattavaksi.
Rakasta heitä, jotka kohtelevat sinua hyvin.
Unohda heidät jotka eivät tee niin.
Usko, että kaikella on tarkoitus.
Jos saat toisen mahdollisuuden,
tartu siihen molemmin käsin.
Jos se muuttaa elämääsi, anna sen tapahtua!
Kukaan ei ole sanonut, että elämä olisi helppoa!"
-Tuntematon-
FB:ssa kiersi jokin aika sitten tällainen:
"Elämä on liian lyhyt hukattavaksi.
Rakasta heitä, jotka kohtelevat sinua hyvin.
Unohda heidät jotka eivät tee niin.
Usko, että kaikella on tarkoitus.
Jos saat toisen mahdollisuuden,
tartu siihen molemmin käsin.
Jos se muuttaa elämääsi, anna sen tapahtua!
Kukaan ei ole sanonut, että elämä olisi helppoa!"
-Tuntematon-
♥ ♥ ♥ ♥ ♥
♥ ♥ ♥ ♥ ♥
15.4.2010
Hyppyjä asioista toisiin
...
Valokuva- ja Runotorstaissa haastesanana oli Hyppy.
Ensimmäisessä kuvassa hyppy hahmosta toiseen,
MJ ja joulupukki sulassa sovussa vierekkäin
puisina maatushkoina
Tallinnalaisessa pikku puodissa viime jouluna.
Tässä toisessa kuvassa ollaan jo hypätty...
Tai siis laivan varoitustaulu joka varoittaa
liukastumisen vaarasta, mutta eikö sekin
ole melkein kuin hyppy?
Jo kuopatusta runoblogistani
löytyi tuota kohdallemme joskus
osunutta taloa kuvaava runonen,
joka on ollut yksi aikamoinen hyppy...
Jäin roikkumaan
hetkiin muistojen
Kuinka istutin
särkyneen sydämen
pihaan talon homeisen
Ei ole vieläkään
syömmeni kokonainen
-Una Reinman-
....
♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Valokuva- ja Runotorstaissa haastesanana oli Hyppy.
Ensimmäisessä kuvassa hyppy hahmosta toiseen,
MJ ja joulupukki sulassa sovussa vierekkäin
puisina maatushkoina
Tallinnalaisessa pikku puodissa viime jouluna.
Tässä toisessa kuvassa ollaan jo hypätty...Tai siis laivan varoitustaulu joka varoittaa
liukastumisen vaarasta, mutta eikö sekin
ole melkein kuin hyppy?
Jo kuopatusta runoblogistani
löytyi tuota kohdallemme joskus
osunutta taloa kuvaava runonen,
joka on ollut yksi aikamoinen hyppy...
Jäin roikkumaan
hetkiin muistojen
Kuinka istutin
särkyneen sydämen
pihaan talon homeisen
Ei ole vieläkään
syömmeni kokonainen
-Una Reinman-
....
14.4.2010
Pieniä haaveita
...
Jääkaapin ovessa heiluu kaksi vapaalippua,
jos vaikka hirmuisen pitkän elokuvateatteritauon jälkeen
jonakin päivänä, ennen joulukuun 17. päivää
ennättäisimme mennä katsomaan jonkun leffan...
...
♥ ♥ ♥ ♥ ♥
En enää päästä haaveita liian isoiksi
Haaveeni kutistuvatkin monesti
aivan suklaarusinoiksi
-Una Reinman-
Haaveeni kutistuvatkin monesti
aivan suklaarusinoiksi
-Una Reinman-
Jääkaapin ovessa heiluu kaksi vapaalippua,
jos vaikka hirmuisen pitkän elokuvateatteritauon jälkeen
jonakin päivänä, ennen joulukuun 17. päivää
ennättäisimme mennä katsomaan jonkun leffan...
♥ ♥ ♥ ♥ ♥
...
13.4.2010
Pikku takapihan maailma
...
Kuvassa Kelloköynnös = Cobaea scandens
eräältä parvekkeeltamme muutaman vuoden takaa
Esikasvatuksessa on jotakin ja siemenpusseissa on jotakin pientä lisää. Tämä piha kun ei ole ikiomamme vaan vuokrasellainen, niin ei tänne raaski kovin kalliisti panostaa. Sillailla vähän vaan jotakin kesäksi, meille silmien iloksi, ehkä hiukan suuhunkin natusteltavaksi. Että saan sormeni multaan ja pääsen uusia kasvien alkuja ihailemaan. Pikku takapihan maailmaan...
Nyt multapurnukoissa on muutama keltasipuli, kaikki valkosipulit, muutama ruusupapu, kelloköynnöksen siemenet, sekä viime vuotisten sinisten orvokkien siemeniä...
Multapurnukoihin ovat vielä menossa idänunikko sekä eka keräsalaatti-erä.
Avomaalle takapihan kukka/vihannespenkkiin pääsyä odottavat kelta- ja punasipulit, pavut, puna- ja sinipellava, kosmoskukat, loput ruusupavun siemenet, sekä 9 esi-idätettyjä pottua...
Perunamaamme on siis pikkuriikkinen. =)
Erityisesti odotan kelloköynnöksen 20:stä siemenestä mahdollisimman monen itävän.
Kelloköynnökset ovat niin hurmaavia. =)
Myös ruusupavut ovat mukavia yksivuotisia köynnöksiä jotka kasvavat hurjiksi ja villeiksi avomaalla. Nyt niiden ei tarvitse kasvaa ahtaissa purnukoissa. Ihanaa. =)
...
♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Kuvassa Kelloköynnös = Cobaea scandenseräältä parvekkeeltamme muutaman vuoden takaa
Suurena ilonaiheenani tällä hetkellä
ovat Hanin minulle ostamat lehtiHARAVA
ja pikkuinen istutuslapio. =)
ovat Hanin minulle ostamat lehtiHARAVA
ja pikkuinen istutuslapio. =)
Oi...♥
Siitä on aikaa aika monta vuotta kun viimeksi kodiksi luulemaani pihaa olen haravoinut, kuokkinut, kylvänyt, istuttanut, kastellut, kitkenyt, niittänyt ja taas kuokkinut...
Kukkapenkistä kurkistaa jo muutama sinne syksyllä piilottamani tulppaanin alku. Krookukset ovat vielä piilossa, mutta siitä kukkapenkistä suli lumi vasta eilen...♥
Siitä on aikaa aika monta vuotta kun viimeksi kodiksi luulemaani pihaa olen haravoinut, kuokkinut, kylvänyt, istuttanut, kastellut, kitkenyt, niittänyt ja taas kuokkinut...
Esikasvatuksessa on jotakin ja siemenpusseissa on jotakin pientä lisää. Tämä piha kun ei ole ikiomamme vaan vuokrasellainen, niin ei tänne raaski kovin kalliisti panostaa. Sillailla vähän vaan jotakin kesäksi, meille silmien iloksi, ehkä hiukan suuhunkin natusteltavaksi. Että saan sormeni multaan ja pääsen uusia kasvien alkuja ihailemaan. Pikku takapihan maailmaan...
Nyt multapurnukoissa on muutama keltasipuli, kaikki valkosipulit, muutama ruusupapu, kelloköynnöksen siemenet, sekä viime vuotisten sinisten orvokkien siemeniä...
Multapurnukoihin ovat vielä menossa idänunikko sekä eka keräsalaatti-erä.
Avomaalle takapihan kukka/vihannespenkkiin pääsyä odottavat kelta- ja punasipulit, pavut, puna- ja sinipellava, kosmoskukat, loput ruusupavun siemenet, sekä 9 esi-idätettyjä pottua...
Perunamaamme on siis pikkuriikkinen. =)
Kelloköynnökset ovat niin hurmaavia. =)
Myös ruusupavut ovat mukavia yksivuotisia köynnöksiä jotka kasvavat hurjiksi ja villeiksi avomaalla. Nyt niiden ei tarvitse kasvaa ahtaissa purnukoissa. Ihanaa. =)
♥ ♥ ♥ ♥ ♥
PS: lisätty 4.5.2010:
15 kelloköynnöstä iti
ja ne odottavat jo omissa purkeissaan
että luonto ja yöt lämpenisivät
ja saisin ne ulos kasvamaan... =)
15 kelloköynnöstä iti
ja ne odottavat jo omissa purkeissaan
että luonto ja yöt lämpenisivät
ja saisin ne ulos kasvamaan... =)
...
11.4.2010
Sitten saapuivat nuput
...
Miten maltan odottaa
koko puun kukkivan
kun jo yhden oksan
avautuneet kukat
saavat olemassaolollaan
näin onnelliseen
keväiseen nirvanaan
- Una Reinman
...
Miten maltan odottaa
koko puun kukkivan
kun jo yhden oksan
avautuneet kukat
saavat olemassaolollaan
näin onnelliseen
keväiseen nirvanaan
- Una Reinman
Rekka katkoi oksan kirsikkapuusta ja minä laitoin oksan veteen...
...
Ensin oli vain tyhjä oksa
...
Joulun tienoilla muuan kuorma-auto asioi naapurissa ajaen läheltä pihapuutamme josta miltein irtosi oksa. Nipin napin oksa pysytteli heiluen puussa kiinni muutaman seuraavan kuukauden. Se kesti hengissä kaikki ne piinaavat pakkaset ja lumikuormat. Silti sen silmuista näkyi pienen pieni elämän liekki punertavin pikkuruisin silmuin. Ennen pääsiäistä siivotessani pihaamme kurkotin harjan varren avulla vaatimattoman näköisen roikkuvan oksan puusta lähelleni ja taitoin sen kokonaan irti. Koska silmuissa näkyi selvästi vielä elämää, vein oksan sisälle, leikkasin terävällä veitsellä sille ihan uuden viiston imupinnan ja laitoin sen samaan maljakkoon ruskoliljani kanssa. Mietin sitten että jommasta kummasta oksasta saattaisi veteen tulla jotakin toista oksaa ja sen kukoistusta estävää joten erotin ne toisistaan. Lilja sai kukkia yksinään ja puun oksan vein Hanin veljen hiekkapuhaltamassa pullossa (josta Hani suunnittelee tekevänsä joskus lampunvarjostimen, mutta ei ole vielä tehnyt...) työhuoneen pöydälle näyttöni vierelle ja toivoin että oksa saisi lehdet... Toive vaiko puun oma sitkeys auttoi sillä oksa alkoi elämään sisällä lämpöisessä. Sen pikkuruiset silmut turposivat ja se näytti vihreää minulle, silmuja uteliaana tutkiessani. Ihanaa, vihreä oksa. Kevään merkki! Oksan silmujen kärjet näyttivät muutakin kuin vihreää. Ne punersivat hennon vaaleanpunaisena kuin kukkanuput. Oi. Kukkiiko se myös?
Muutimme tähän asuntoon sellaiseen aikaan, että miltein kaikki tuonkin pihapuun lehdet olivat jo tipahtaneet, enkä ollut miettinyt edes mikä puu se saattaisi olla. Se oli vain puu. Tai ei vain puu, vaan joku ihana puu, jollaisia olisi saanut olla enemmänkin asunnon ympärillä. Siirsin oksan olohuoneeseen, valoisampaan ja ehkä lämpimämpäänkin paikkaan jossa se alkoi toden teolla sykkiä auki kukintojaan ja minä etsimään kirjoista ja netistä tietoa siitä, minkä puun oksa se saattaisi olla. Päädyin lopulta koristekirsikkaan sen oksien kasvutavan ja kukkien ulkonäön perusteella... Ehkä se on se, ehkä se on joku muu, mutta odotan jo innolla sitä aikaa, kun koko puu alkaa iloksemme kukkia tuolla ulko-oven läheisyydessä.
Puu paljastui loppujen lopuksi koristekirsikaksi. Se oli ihana!
♥ ♥ ♥ ♥ ♥
...
9.4.2010
Joen varrelta
8.4.2010
Porvoon punaista idylliä
...
PS 10.4.2010:
Vastapäätä alimman kuvan aittarivistöä, on samanlaisia puodeiksi muutettuja aittoja, ja siellä kirpputorilla näin valkoisen puuenkelin. Se muistutti minulla ennestään olevia kahta puuenkeliä ja jäin reissun jälkeen tuota valkoista enkeliä kovin miettimään...
Tänään huomasin yllätyksekseni Mimmulin blogissa ihan samanlaisen enkelin. =)
Toivon että Mimmulin enkeli tuo hyvää mieltä,
onnea ja rakkautta kaikille sen talon katon alle... ♥
...
♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Ihastuttava paikka.
Varmaan kesällä vielä ihanampi.
Varmaan kesällä vielä ihanampi.
♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
PS 10.4.2010:
Vastapäätä alimman kuvan aittarivistöä, on samanlaisia puodeiksi muutettuja aittoja, ja siellä kirpputorilla näin valkoisen puuenkelin. Se muistutti minulla ennestään olevia kahta puuenkeliä ja jäin reissun jälkeen tuota valkoista enkeliä kovin miettimään...
Tänään huomasin yllätyksekseni Mimmulin blogissa ihan samanlaisen enkelin. =)
Toivon että Mimmulin enkeli tuo hyvää mieltä,
onnea ja rakkautta kaikille sen talon katon alle... ♥
...
6.4.2010
Liljankukkia
Kuvat kertovat sanoittakin kaiken... =)
Pääsiäisemme kuvatuin kohde.
Tuolla Miihkalin kuvaamana... =)
♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Pääsiäisemme kuvatuin kohde.
Tuolla Miihkalin kuvaamana... =)
♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
...
Jäät lähtevät
...
♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Kunpa muistaisinkin...
Naakat ovat vallanneet laivan...
Lokit saapuvat
Kylmässä tuulessa
jäät limittyvät toisiinsa
takaisin jokeen sulautuakseen
Talvi menettää otteensa
Sula vesi virtaa
Tuoksuu keväälle
-Una Reinman-
...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)