22.5.2017

Valoa päivään




Joka kesä Valamonruusupusikossamme asustaa ihana
viitakerttunen. En lakkaa ikinä ihailemasta tuon 
laulutaiturin monipuolista serenaadia. Se matkii 
muiden lintujen laulunpätkiä lisänä sen omaa 
improvisointia sekä meille tuntemattomien 
lintujen laulujen lurituksia. On merkillistä kuinka 
se livertelee ensin kuin satakieli, samassa tuleekin 
pätkä talitinttia, varpusta, rastaan räksätystä ja 
seuraavaksi ilmassa kaikuukin jokin ihan outo 
mutta ihana liverrys. Ihana kesäntuoja. =) 

Se on vaan vaikea kuvattava. Laulaa siellä keskellä 
ruusupuskaa suurin piirtein näin mutta vieläkin 
ihanammin ja kaikuvammin.  



Vanhempi kirsikka aloitti pari päivää sitten 
kukintansa. Häälahjakirsikkapuu ei ole vielä 
tointunut talvesta vaan se lepäilee vielä 
hetken ennen kuin antaa keväälle vallan. 






Kukkapenkissä näkyy pilkottavan jo 
kirjopikarililjoja, ainakin muutama.







Laitoin taas viime syksynä kamalan kasan 
kukkasipuleita joita ostelin sekä kotomaasta 
että Virosta. Nyt on vasta muutama tulppaani 
noussut esiintymislavalleen. 




Ensimmäisen kesämme minitulpuksia. 
Silloin olivat siis suuria, mutta vuosi vuoden 
jälkeen tulppaanit kutistuvat. Ne on 
jalostettu sellaisiksi kertakäyttöisiksi 
että joka syksy pitäisi istuttaa uudet sipulit. 
- Ja sitten talvi vie ne... 

No heiiii, en maalaa vielä pir... seinälle. 
Saattahan niitä syssyllä istuttamiani 
ilmaantua vielä kun kesä on pidemmällä. 
Pidän ainakin peukkuja että niin käy. 





Sinisiä helmililjojakin on ilmaantunut esiin, 
mutta missä ovat ne istuttamani valkoiset 
ja vaaleanpunaiset?  

Jospa ne vaan ujostelee vielä? 




Tuo pieni lintu jonka hädintuskin näet pihlajan oksien lomasta, aiheutti aamulla sydämentykytyksiä. Kuvittelin siitä kovasta huudosta päätellen pihallamme olevan vähintään haukan, mutta puussa istuikin vain tämä pienehkö lintu josta kuului hirmuisen hurja ja kaikuva ääni. Varpusetkin olivat aivan hiljaa. Kun näin mistä linnusta ääni kuuluu, meinasin nauraa hörönaurua puun alla. 
-Älä viitsi! Mikä ihmeen matkijalintu sä oot! hihkaisin ääneen. 
Mutta netti kertoi että lintu on käenpiika ja totta tosiaan, sen ääni on kuin haukalla... 
Enpä ollut moiseen ennen törmännyt.




Lemmikit aloittavat jo kukintaansa. 



 

Pönttötilanteesta sen verran että 
kirjosieppokoiraalla on kaksi pönttöä 
hallussaan ja varpuset ovat valloittaneet 
yhden. Paritalopöntössä asuu talitiainen.










9 kommenttia:

  1. Oi ihanuutta näitä kuviasi! Oikeita valontuojia, kiitos. Nyt tapahtuu luonnossa niin paljon, jotta aivan pakahduttaa...
    Kirsikankukat ovat lumoavia. Minäkin odotan hartaasti puutarhamme pilvikirsikan pelmahtamista kukkimaan, vaan vielä on jaksettava tovi. Ja lintuset, niiden konsertointi jos mikä kertoo kevätriemusta.

    Lumoavia päiviä sinulle Una♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Hannah! ♥

      Vihdoin kevät on täällä!
      Voi miten sitä ollaankaan kaivattu, eikö vaan?

      Kiitos, siulle myös. ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

      Puoli päivää meni tänään lääkärireissulla, oli ihan poikki kun palasin kotiin mutta terassilla oli istutettavaa ja se piristi jälleen.
      Luonto parantaa. ♥

      Poista
  2. Ihania kukkakuvia!<3
    Nuo kirsikankukat sinistä taivasta vasten on niin kauniit.Hieno väri myös noissa oransseissa tulppaaneissa.Toivotaan, että muitakin istuttamiasi nousee.
    Mutta viitakerttunen,voi luoja mikä virtuoosi! Oli pakko kuunnella koko "kappale" :)
    Sieltä tuli tosiaan talitinttiäkin sillä vanhalla kunnon nuotilla.
    Ja luulen, että soramonttumme salaperäiselle "rääkyjälle" maalla löytyi nyt selitys tuosta käenpiiasta.
    Olemme myös arvelleet haukkaa, tikkaa jne.Siellä se huutaa aamusta iltaan juuri tuolla äänellä.
    Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta, josta sain paljon tietoa.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mirjam-Matilda ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
      Mistä muuten kaunis nimesi tulee?


      Kunpa osaisin nauhoittaa meidän viitakerttusta. Se laulaa, jos mahdollista, vielä
      upeammin kuin tuo äänitteen lintu. =)

      Käenpiika oli oikeasti hauska yllätys!
      Hiippailin kameran kanssa ja ajattelin saavani siitä kuvan
      joka välillä nappaa pihaltamme rastaan tai harakan ja jättää
      niiistä ilkeästi pihaan vain siivet...
      Mutta tämä pieni lintu ei ollut sellaiseen syyllinen.
      Mutta mahtava ääni lähti niin pikkuruisesta lintusesta. =D

      Ja ollos hyvä. Kiitos kiitoksista. ♥

      Poista
  3. Kuin edesmennyt, rakas parsonini Santtu.Pieni mies, mutta ison koiran ääni. Ja ego. ;)
    Mirjam-Matilda oli minulle erittäin rakkaan mummuni nimi.
    Koska mummula on minulle paikka no 1 maanpäällä, halusin kunnioittaa Mirkkumummin muistoa blogini nimenä. Itsehän olen Satu-Ursula, mutta Ursulaa käytän.
    Mummulani on Orimattilan seudulla,siellä teilläpäin Päijät-Hämeessä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana tausta blogillasi. Kauniisti ajateltu.

      Satu-Ursulakin olisi kyllä mukava
      bloginimi. :)

      Minun mummoloitani oli Nastolassa ja Hollolassa.


      Poista
    2. ...ja yhä viellä on yksi mummola Nastolassa. <3

      Poista
  4. Voi että, kun kauniita kukkia sulla siellä kasvaakin!
    Ja kiitos kun laitoit linkin lintujen äänimaailmaan,kiva olikin kuunnella ja katsoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips Harakka :)

      Vasta esillä nämä muutama, mutta kyllä niitä
      varmaan kohta putkahtaa lisää esiin.

      Poista


♥ Kiitos kommentista! ♥