16.7.2013

Orvokkimalja sekä ensi kesän kukkia





Kesken huushollin pölysiivousta remontin vihdoin tältä kesältä hiukan laannuttua, 
tuli mieleen puutarha ja ne keltaiset orvokit jotka piti leikata jo alas, jotta 
ne kasvattaisivat vielä uudet kukat. 
Keltaisten seassa oli muutama violettikin.

Niistä leikatuista parhaat tietenkin pääsivät 
sisälle kukkamaljakkoon. 
Hyvin kookas Helmi-lasimalja on löytö Luhdan tehtaanmyymälästä 
ja se maksoi vain 2,50 €. 


 Keittiön pöydällä on viikkojen remontin jälkeen pitkästä aikaa pöytäliina. 
Pikkuliina on kirppislöytö, pellavaa ja nyplättyä pitsiä. 
Joidenkin taitavien sormien kaunista, kaunista työtä...





Kiitos Jaana-ystävälle kivoista kukkiensiemenistä,
joista tässä näkyy osa!
Kaikki ovat suloisia. Laitan ne odottamaan 
ensi kevättä. Ihanaa jo alkaa suunnittelemaan seuraavan kesän kukkia.




14.7.2013

Imatran Valtionhotelli




Tämän satulinnan olin halunnut jo kauan nähdä.

 
Noh, Hani järjesti minulle tapaamisen linnan kanssa ihan toviksi
jotta sain kuvata sen
ja lähettää Mamalle postikortin hotellin respasta. 
 ♥  
  Soon rakkautta. 
 


Hotellin yhtenä rajana on Imatrankoski,
jota en todellakaan halunnut tutustumaan lähemmin.
Vaikka en tiennyt etukäteen mitään
tuosta tummanpuhuvasta louhoksesta,
siitä nousi uhkaava tunne ylös tasanteelle, joten...
mie jäin sinne...


Hani kävi kyllä alhaalla kuvaamassa mm kallioihin hakattuja
venäläisiä kirjoituksia. 
Minä odottelin ylhäällä puistossa. 

Kotona sitten luin netistä
että koski on vienyt tavalla tai toisella monia ihmishenkiä. 

Ilmankos... 
Minulle tulee joistakin paikoista jännä
ennakkotunne... 


  Hotellin puistoa.
Kiviaitakin on jotenkin surumielinen... 




Onneksi voi bongailla ihania puiston hortensioita ajatusten lohduttajiksi.






Hotellin yksityiskohtia.


Joku on rakastanut mosaiikkia... 



Kukkien runsautta. 

Kyllä, 
kerta kaikkiaan kaunis paikka.



Mutta se koski... 



13.7.2013

Iloa vedestä


 Löydettiinpäs uimapaikka! 
Lähti pois kolmen vuoden talviturkki 
vihdoinkin!


Hani ei uskaltanut lainkaan uida. 
Vesi kuulema näytti kylmältä. 



No, oikeasti sen järven mutainen vesi OLI kylmää, 
mutta kun pyyhkeeseen kääriytyneenä istuin hetken auringossa, 
oli ihan uudestisyntynyt olo. 



Punkaharjun Valtionhotelli





 Reissukotimatkalla piti käydä vilkaisemassa mm 
tämä suloinen Punkaharjun Valtionhotelli


 
 


Olipa kaunis 
ja 
ihana pitsitalo! 



Samoin oli ihanakaunis tuo Keisarinnan Huvilakin.
Olisipa unelma asua tuollaisessa rauhallisessa paikassa,
metsän suojaamana... 



Hotellia ja Keisarinnan huvilaa 
yhdistää romanttinen metsäpolku rappusineen... 



...sekä hiljainen sananjalkalaakso


Laaksossa kasvoi metsämansikoita, 
muutama mustikka 
sekä suloisia ketunleipiä. 





Kielokin oli tehnyt jo marjojaan.

Tuoksui ihan syksyltä. 

♥ 
♥ 
♥  









11.7.2013

Armaat pelakuut



Ne pikkuiset, jotka olivat 27.4. vielä tuon näköisiä, ovat kasvaneet isoiksi ja komeiksi pelakuiksi. Jouduin jättämään nämä muutamaksi päiväksi, joten kannoin ne pihamökin kuistille suojaan sateelta ja liialliselta auringonpaahteelta ja kotiloilta ja ties miltä. Meidän piti viipyä reissussa muutama yö, mutta sittemmin yksi uneton yö, syystä jos toisesta, riitti. Niinpä pääsin takaisin ihailemaan armaita pelakuitani aiemmin kuin luulin.

 

Kotiinpaluun iloinen jälleennäkeminen.


Suurin osa on itse pistokkaista kasvattamiani, talvetettujen pelakuitteni poikasia, paitsi yläkuvan kaksi eriväristä jotka on istutettu samaan saviruukkuun. 
Ne kaksi rääpälettä on kukka-alesta eurolla hankittu, ja eloon hellästi herätetty.

 
 

 Kaikille pelakuille on annettu rakkautta ja substralia.
-Ja se on kannattanut.
      


 

10.7.2013

Aplodeja oopperakaupungissa



Savonlinna on tähän aikaa vuodesta täynnä kesäasukkaita, 
turisteja ja oopperan ystäviä. 
Me olimme siellä sukuloimassa. 

 Illalla piipahdamme siiderille lähelle oopperapaikkaa. Meitä eivät oopperat eivätkä operetit kiinnosta tippaakaan, mutta oli hauskaa hetki istahtaa leppeään kesäiltaan Saimaan rantamille ja ihailla kun juhlavasti pukeutuneet ihmiset vaelsivat läheiseen Olavinlinnaan tai poispäin sieltä.


Olihan minullakin jotain uutta ja hienoa. 
Jaloissani oli Hanin ostamat uudet söpöt kesäkengät. 
Remontti tuhosi miun rakkaat ballerinakenkäni niin tässä on nyt uudet
keveät läpsyttimet, joissa miun varpaatkin saavat aurinkoa.
Ah, hauskaa pitää pitkästä aikaa sellaisia kenkiä,
joissa pisimmät varpaani eivät likisty.
Olihan miulla vastamaalatut varpaankynnetkin. 
-Oi kun olin juhlava. 
 ♥ 


 Siideripaikan terassin kukka-istutuksia oli ilo silmäillä. 


Kuvatessani näitä näkymiä, viereisessä pöydässä vanhempi mieshenkilö katselee epäillen kameraani ja tarttuu nuorehkoon daamiinsa tiukemmin, kuin piiloutuen naisen tumman hiuspehkon taakse.
Luultavasti mies on joku julkkis, joka ei halua tulla kuvatuksi ja kohta he nousevatkin ja poistuvat, mies edelleen tuimasti kameraani tuijottaen. Hän ei todellakaan tullut kuvatuksi, ainakaan minun taholtani.
Minua kiinnostaa enemmän kaikki muu tässä maailmassa, kuin julkkikset. Vaikkapa tuo lokki, joka katolla vaani tilaisuuttaan ja hetken kuluttua syöksyi alas terassille, napaten salamana erään pikkupojan lautaselta kokonaisen vartaallisen lihapullia ja lensi tiehensä pojan perheen huutojen saattelemana...

Lihapullavarras oli kuitenkin varkaalleen sen verran painava että linnun piti laskeutua ihan lähistölle syömään ja puolustamaan sitä muilta lokeilta... Tarjoilija meni nappaamaan loppuvartaan pois linnulta.

Ainoat taputukset, jotka me kuulimme oopperakaupungissa kuuluivat kun terassin henkilökunta taputteli kovasti käsiään yhteen ajaakseen pois röyhkeitä, syöksyjä ruokailijoita kohti tekeviä lokkeja.


 Me sanoimme hyvästit Saimaalle, vanhalle linnalle ja iltaelämälle. 


  ♥ 
 Matkalla yöpymispaikkaan 
rakastun erään puodin seinälle
puisiin laatikoihin ripustettuihin lobelioihin... 


 ♥ 



9.7.2013

Käy puistossa




Kuuntele hiljaa mustarastasta... 



Nuuhki silmät kiinni jasmiketta...

Näe uusia patsaita...

Kuvassa Haaksirikkoiset Tähtitorninmäellä. 


Lumoudu vaikkapa kalpeista kuunliljoista... 


Sillä tänään on Käy puistossa -päivä

Puistossa käynti kannattaa, 
koska siellä voi kohdata 
aina jotakin ihmeellistä 
ja ainutlaatuista... 


7.7.2013

Nikolainkirkko




"Kirkon rakennuskustannukset maksettiin Venäjän keisari Nikolai I:ltä otetulla 2,6 miljoonan ruplan ja 37 vuoden kuoletusajan lainalla, josta tuomiokirkon rakennuskustannusten osuuden voi arvioida olleen noin miljoona ruplaa. Samaa lainaa nimittäin käytettiin Turun jälleenrakentamiseen tulipalon jälkeen. Tuomiokirkon rakennustyöt aloitettiin 1830

Engelin kuolinvuonna 1840 kirkko oli niin valmis, että siellä voitiin samana vuonna pitää yliopiston 200-vuotisjuhla. Rakennustöiden valvontaa jatkoi Engelin kuoleman jälkeen hänen apulaisensa E. B. Lohrmann, jonka johdolla kirkon ulkoasuun tehtiin merkittäviä muutoksia. Kirkko vihittiin käyttöönsä virallisesti vasta 15. helmikuuta 1852[6] jolloin se nimettiin keisari Nikolai I:n ja Pyhän Nikolauksen mukaan Nikolainkirkoksi. 

Suomen itsenäistyttyä 1917 venäläiseksi koettu nimi vaihdettiin Suurkirkoksi. Kun Helsingin hiippakunta perustettiin 1959, Suurkirkosta tuli Helsingin tuomiokirkko. Nimitys Suurkirkko on kuitenkin jäänyt jossakin määrin puhekieleen."

Lähde Wikipedia



 Minun mielessäni Senaatintorin komistus
on kuitenkin nimeltään Nikolainkirkko.
Miksi sitä nimeä ei voisi ottaa takaisin? 

 Kupolit hohtivat...
(En ollut tiennyt että niissä on tähtiä!)


Pylväät ylvästelivät... 


Valkoinen seinä häikäisi turisteja... 


 Katolla kurkistelee apostoleja, 
joista tuo yksi (ylin kuva) näyttää melkein Anssi Kelalta. 
-Vaikkei Anssi mikään apostoli olekaan.


Pylväissä on aina jonkinlaista taikaa... 
Mikä työn uurastus, kauneus ja voima niistä henkiikään... 






Nikolainkirkon edustalla seisoo Aleksanteri II...

Tuomiokirkon edustalla vartioi Aleksanteri II:n patsas. Hän oli aikanaan mieluinen tsaari suomalaisten keskuudessa. Patsaan jalustassa komeilee naishahmo joka nimettiin Suomi-neidoksi. Neito edustaa lakia ja samanlainen naispatsas koristi aikoinaan myös Suomen eduskunnan istuntosalia. Nyt sen sijoituspaikkana on Presidentinlinnan valtiosali. Sama karhuntaljaturkkinen naishahmo koristaa Runebergin esplanadilla seisoskelevan Runebergin patsaan jalustaa.


Ensimmäisen kerran oli näin lähellä Nikolainkirkkoa 
ja istuin jopa sen rappusilla. 
Oi, mitä rappuset ovatkaan nähneet...

Mielessäni pyöri myös haikeutta katsellessani
ihmis- ja liikennevilinässä kuhisevaa Senaatintoria, koska sen
pinnan alla, ihan lähellä meitä eläviä, lepää
1600- ja 1700-luvun hautausmaan vainajia,
ilman minkäälaista muistomerkkiä.
Kuin eivät koskaan olisi olleetkaan olemassa.




Eri puolilla kaupunkia on kylttejä: 
Älä ruoki lintuja


 Siihen kieltoon on syynsä... 


 Jotkut kuitenkin ruokkivat.
Lokithan nappaavat hirveän päähän käyvän kirkunansa myötä
jopa käsistä kaiken syömiskelpoisen minkä irti saavat.
Myös niiltä, jotka eivät haluaisi jakaa 
ruokiaan lokkien kanssa...

Älä siis ruoki lokkeja. 
Kalastakoon ne omat ruokansa vesistöistä, 
 niin kuin niiden kuuluukin.