Tien päällä

Syyskuun viimeisiä päiviä sieltä täältä

 piipahtaessamme kotimaan minilomalla. 

Matkanvarren värejä ja tunnelmia... 

Vilaus maitolaituria... 

- Kuvat on näpsitty liikkuvasta autosta... 

Tämän puun pellon keskellä olen 

kuvannut joskus aiemminkin 

matkalla Jämsään... 

Kotimainen maissipelto. 

Tuurissakin käväistiin mutta se ei ollut introvertin paikka, ei! 

Ahdistava, liian suuri ja kallis paikka! 

Halusin vaan nopeasti ulos... 

(Sekin on helpommin sanottu kuin tehty...) 

Tämän luona pysähdyimme. 

Veti mietteliääksi. 

Sade itki hiljaa kiveä vasten...  

Kotimatkalla satoi. 

Välillä tie on suora 

ja välillä kihara. 

Tässä sitä suorempaa reittiä. 

Ihana kotipaikka jollakulla. 

Tykkäisin, tykkäisin... 

Totta kai introvertti tykkäisi asua 

pellon keskellä, kuin lapsuudessa... 

Tai metsän keskellä... 

Tämä näkymä on tuttu jo lapsuudesta. 

Hieman eteenpäin ja käännös oikealle ja 

sitten kaarretaan ohi vanhan koulun ja 

kohta ollaankin jo 

lapsuudenkodin pihalla... 

Siinä on vanha kouluni, viiden ala-astevuoden ajalta. 

Minun koulumatkaani meni vain pari minuuttia. 

Aikanaan poikanikin aloittivat koulunkäyntinsä 

tässä Hälvälän koulussa, Hollolassa. 

Lapsuudenkotini 

oli ja on yhä 

 tämän villiintyneeksi muuttuneen 

koivikon takana... 

Enää sinne ei ole ollut vuosiin mitään asiaa. 

Toiset perheet ovat omistaneet talon jo kauan. 
- Usein talo on silti myynnissä ja vaihtaa 

 omistajia tiuhaan. 

Ehkä se on se meidän kummitus, 

joka ajaa porukat pois talosta...  


Siitäkin olen muutes runoillut: 

Pala mennyttä 

Ensin sydän jätti lyömättä 

sitten löi kolmesti ylimääräistä
Kiinteistönvälittäjän ikkunassa
näkyi lapsuudenkoti myynnissä
Siellä se on kaukana menneisyydessä
Kipeässä hämärässä
Tavoittamattomissa
Hinta taivaisiin kivunneissa
tunteettomissa euroissa
Oli pakko tyhjää nielaista
Poispäin katsoa 

silmiä tuulettaa

Una Reinman 
28.7.2008

Tuolla puiden takana on lapsuudenkodin pihamaa... 

Puut ovat kasvaneet hurjasti pituutta 

ja peittävät talonkin kokonaan. 

Kun koulukiusattuna astuin tuolle 

pihatielle, jäivät ikävät asiat 

muualle. Olin turvassa... 

Ihan inasen näkyi pihamökkiä...  

Tuli haikea mutta onnellinen olo 

kun Hani kaarsi kotimatkalla 

tämän tien kautta.

Kotimatkan varren karjaa... 

Muu muu...

Lahtea. 

Kun ajellaan Lahdesta 

muutama minuutti eteläänpäin 

 ollaan taas maaseudulla. 

Syksy valtaa maailmaa. 

Tässä ollaan jo nykyisen kodin hoodeilla... 

Se ensimmäinen pakkasyö

Se syksyn ensimmäinen pakkasyö 

oli lauantaina 29.9.2018. 

Aamulla kuura peitti maan 

ja kuu paistoi joen pohjalta...

 

Hyvää ilmapallopäivää!

Etelä-Amerikan intiaanit olivat tunteneet kautsun jo vuosisatoja. He vuodattivat kumipuusta maitiaisnestettä, joka jähmettyi ilmassa kumimaiseksi. Eurooppalaisten tietoisuuteen kautsu tuli vasta, kun Amerikan löytänyt Kolumbus 1500-luvulla pääsi äimistelemään intiaanien kautsutuotteiden kimmoisuutta ja vesitiiviyttä. Kautsun tuonti Eurooppaan alkoi 1700-luvun puolivälissä, kun Euroopassa vakuututtiin sen ominaisuuksista.  

Ilmeisesti jo atsteekit juhlistivat arkea uhraamalla jumalille kissansuoliin puhallettuja eläinhahmoisia ilmapalloja. 

Vuonna 1824 Michael Faraday ihasteli nykymaailman ensimmäisen pienen kumi-ilmapallon nousua kohti kattoa. Hän oli valmistanut ohuesta kautsulevystä ilmatiiviitä pusseja, joita hän täytti vedyllä. . 

Kumipallojen edeltäjät tehtiin suolista ja rakoista 

Thomas Hancock tarttui Faradayn tuumaan ja toi v 1825 markkinoille ilmapallon puhalluspakkauksen, joka sisälsi ruiskun ja pullollisen tärpättiin liuotettua kautsua. Ruiskun avulla kumiliuoksesta puhallettiin pieniä kuplia, joiden annettiin kuivua. Ilmapallot olivat tahmapintaisia ja haisivat tärpätille.  

Ilmapallojen raaka-aineessa oli parantamisen varaa. Erityisesti  lämpöherkkyys tuotti ongelmia. Kautsu käyttäytyi kuin purukumi: kylmässä se murentui ja kuumassa kadotti muotonsa muuttuen tahmeaksi. Silti sille löydettiin käyttöä. 

Joseph Priestley keksi vuonna 1770 käyttää tahmaista kautsua pyyhekumina. Skotlantilainen Charles Macintosh taas saumasi sillä kangaskaistaleita yhteen ja ompeli vuodesta 1830 alkaen vedenpitäviä takkeja. 

Kelpo raaka-aine kumista sukeutui vasta vuonna 1839, kun Charles Goodyear läikytti kautsun, rikin ja lyijyoksidin seosta kuumalle hellalle ja vuosikausien tuloksettomien kokeilujen jälkeen sattumalta keksi kumimassan vulkanoimisen.

Vulkanoiminen teki kumista meidän tuntemamme joustavan ja lujan materiaalin, joka ei lämpötilan vaihteluista hätkähdä. Yksinkertaisimmillaan vulkanoiminen tarkoittaa kautsun ja rikin seoksen voimakasta kuumentamista. Nykyisessä parannellussa vulkanoimisprosessissa raakakumiin sekoitetaan rikin lisäksi muitakin kumin laatua parantavia aineita. 

Nykyään ilmapallot valmistetaan tehtaissa koneellisesti. Koneessa riippuvat ilmapallon muotoiset muovimuotit upotetaan esivulkanoituun lateksiliuokseen, johon on valmiiksi sekoitettu väri- ja lisäaineita. Upottamisen jälkeen kumikerroksen annetaan kuivua ja jähmettyä, sitten kone käärii ilmapallojen suut makkaralle, jotta ne olisi helpompi puhaltaa. Rullatut kerrokset liimaantuvat yhteen ja tiivistyvät lopullisessa renkaaksi. Sen jälkeen pallot saavat jäähtyä, ne pestään, lopulta kone vetää pallot muoteista. 

 

Vulkanoimisen keksimisestä vierähti vielä yli sata vuotta ennen kuin ilmapalloista saatiin kehiteltyä nykyisenkaltaisia värikkäitä, monenmuotoisia, ohuenohuita, joka kohdasta tasapaksuisia, helposti puhallettavia, edullisia ja terveydelle vaarattomia tuotteita. Vaikka pallot ovat Faradayn ajoista muuttuneet paljon, on niiden viehätys edelleen tallella.

Teksti:  Hoksaa.net/ilmapallojen synty

Tämän päivän syntymäpäiväsankarille 

voisi viedä sellaisen... 

Tai istahtaa itse rakkaansa kanssa 

leijailemaan taivaalle suuressa kuuma 

-sellaisessa... 




Tänään on siis ilmapallopäivä. 
Olen minä niistäkin joskus runoillut... 

On päivä viikon ensimmäinen 
kolea ja hirmuisen tuulinen
Saan viestin kaukaisen
jotenkin liian yksinäisen
Olet töistäsi väsynyt
Kroppasi kipeytynyt
Minäpä siulle lähetän
tsemppihalaukseni hellän
Ilmapalloon laitan sen
isoon, kirkkaanpunaiseen
Tuulee viisi metriä sekunnissa
On luonasi parissa tunnissa
Avaa ikkunasi, pallo saapuu nyt
on tuuli mukaansa sen nykäissyt



-Una Reinman-
 27.8.2007

 ******

Tänään on myös virusten 

arvostuspäivä... 

Ähtäri Zoo

Kierros Ähtärissä alkaa itsensä pahasti ulosteillaan sotkeneiden jättipandojen kautta  (Miksi niitä rahareikiä edes otettiin tänne?) 

Kun niistä pääsee eroon ja eteenpäin, päästiin sinne minkä vuoksi  olin tänne saapunut: 

Näissä kuvissa seikkailee sydämeni vienyt kultapanda, 

pikkupanda, punapanda, eli kissakarhu, joka ei ole mikään panda, vaan pesukarhujen sukua!  

  

 

Kissamaiset otukset katselivat mitä ihmettä me ihmiset 

oikein töllistelemme... 

Hei sitten ihana kultis! 

Oli oikein hauska tavata! 

Kettu yritti nukkua koiranunta, 

tai siis ketununta, toinen silmä avoinna. 

Katsojien meluaminen havahdutti sen 

kokonaan valppaaksi. 

Mitähän se miettii...? 

Tahtoisi varmasti metsään juoksemaan 

vapaana...?

Eivätkö nokkoset polta tätä bambia? 

Ruskeakarhu nuuski jotakin 

antaumuksella. 

Ehkä se vainusi jonkin hauskan hajun. Oliko jollain hunajamakeisia taskussaan? 

Pian se päätti sitten hakea vihdan itselleen 

ja mutustella sen lehtiä ajankulukseen... 

Susilaumallakin oli päiväuniaika. 

Tämä yksilö on juuri menossa päikkäreille 

kaverien kanssa, selkä selkää vasten... 

Joku taitava moottorisahataiteilija 

oli tehnyt eläinpuistoon monia hienoja 

taideteoksia. 

Tässä susi ulvomassa. 

Hirvi näytti ihan myrtsiltä... 

Varpusia kylvyssä. 

Kylvyn jälkeen pitää lämmitellä auringossa.

Maamyyrät olivat piilossa lasin takana. 

Ehkä ne pelkäsivät häntä... =D 

Olipa kaunis tämä tunturipöllö!

Laulujoutsen oli niin hohtavan 
puhtaan valkoinen... 

Villisikalapsi. 

- Eikä kun porsas...

Poron sarvet olivat hieman vaiheessa...  

Kai ne uudet kasvavat jouluksi? 

Lumileopardi otti kaiken 

tyynesti. 

- Tai ehkä ne ihan koko ajan itkua parkuneet pikkulapset 

hieman kävivät sen korviin... 

  

 

 

Oli kiva päivä! 

Jättipandoista en välittänyt mutta muu oli mielenkiintoista. 

Mutta vink vink: 

Juotavaa olisi voinut ottaa 

mukaan reppuun eläinpuistoon, 

koska suuri kierros on kolmen 

kilometrin pituinen!!! 

Missään ei etukäteen tästä vinkattu! 

Korkki kiinni!

Tämän päivän teemana on ainakin 

minulle tosi helppo Alkoholiton päivä. 

Moinen ei ole koskaan ollut 

minulle mitenkään vaikeaa, mutta 
tiedän ja tunnen ihmisiä jotka eivät 
voi elää ilman sellaista litkua.  

Tänään on myös 

Kansainvälinen 

väkivallattomuuden päivä, 

sekä

 Maailman 
elinympäristöjen päivä. 


Samalla tänään alkaa 
Opi museossa -viikko 
2.–5.10.2018

Koululaisten ja opiskelijoiden Mennään museoon! -viikko muuttuu vuonna 2018 Opi museossa -viikoksi. Viikon sisällöissä ja viestinnässä nostetaan esille Euroopan kulttuuriperintövuotta. Viikon tavoitteena on tutustuttaa koululaiset, opiskelijat sekä opettajat museoon oppimispaikkana. 
 Tapahtumakalenteri ja vinkit opimuseossa.fi-sivustolla.

 

Kansainvälinen kahvipäivä

Etiopialaiset nauttivat kahvipapuja ensimmäisenä jo ennen 1000-lukua. He jauhoivat kahvimarjoja, sekoittivat jauheen eläinrasvaan, ja käyttivät näin saatuja patukoita energiaa antavina matkaeväinä. Jotkut syövät Etiopiassa edelleen tällaista ruokaa. 

Kahvin keksimisestä kerrotaan tarinaa, jossa etiopialainen vuohipaimen havaitsi vuohiensa valvovan öitä, kun ne olivat syöneet kahvipensaan marjoja. Luostarissa marjoista ryhdyttiin tekemään juomaa, jonka maine kiiri hitaasti Arabiaan.

Kahvijuoman keksijöinä pidetään arabeja, 
jotka valmistivat kahvia luultavasti jo 1200-luvun tienoilla. 

Eurooppaan kahvia toivat venetsialaiset kauppiaat vuonna 1615. Aluksi kahvia myytiin lääkkeeksi. Venetsian papisto tuomitsi kahvin aluksi ”Saatanan kitkeränä keksintönä”, mutta paavi antoi juomalle hyväksyntänsä maistettuaan sitä. Englantiin kahvia alettiin tuoda 1650-luvulla, Ranskaan 1660-luvulla ja Pohjois-Saksaan 1670-luvulla. 

Euroopan ensimmäinen kahvila avattiin Venetsiassa vuonna 1683. Vuonna 1720 avattu Caffè Florian on edelleen toiminnassa. Lontoossa avattiin Lloyd’s-kahvila vuonna 1688. 1700-lukuun mennessä kahviloista oli tullut merkittävä osa eurooppalaista kaupunkikulttuuria. 

Maailman suurin kahvintuottajamaa on Brasilia, 
joka tuottaa noin kolmasosan maailman kahvista.  

Axel Käg oli tiettävästi ensimmäinen suomalainen, joka maistoi kahvia. Turkulainen Käg oli kamaripalvelija Schleswig-Holsteinin herttuan seurueessa tämän Persian-matkalla ja sai maistaa kahvia vuonna 1637. 

 

Ruotsin valtakunnassa tuli vuonna 1756 voimaan kahvinkieltolaki, joka kumottiin vuonna 1761. Sen jälkeen kahvi kiellettiin Ruotsi-Suomessa - tietenkin hurrit kahvinkin suomalaisilta ovat menneet kieltämään! =(   useita kertoja muutamaksi vuodeksi kerrallaan vuoteen 1802, jonka jälkeen se on pysynyt sallittuna. 

Kieltojen aikana Suomessa opeteltiin käyttämään kahvinkorvikkeita, joihin käytettiin etenkin rukiinjyviä.

 

Toisen maailmansodan aikana, vuodesta 1939 kahvi oli Suomessa säännösteltyä, koska maassa oli pula kaikista elintarvikkeista. Vuonna 1941 otettiin käyttöön korvikkeita, joissa oli kahvia vain neljäsosa ja loput paahdettua ruista, ohraa, lanttua, hernettä ja voikukanjuuria. 

Vuonna 1943 otettiin käyttöön kahvinvastike, jossa ei ollut oikeaa kahvia lainkaan. Kahvinkorvikkeena ja -vastikkeena käytettiin myös juurisikuria. Sikurissa oli kahvin tapaan katkera jälkimaku, mutta se oli kahvia huomattavasti halvempaa. 

Suomalaiset ovat maailman ahkerimpia kahvinjuojia asukasta kohti: suomalainen kuluttaa paahdettua kahvia keskimäärin 10 kilogrammaa vuodessa. Sitä ei tiedetä, miten kahvi levisi Etiopiasta Arabiaan. Kahvia tiedetään viljellyn Jemenissä viimeistään 1400-luvulla ja luultavasti paljon aikaisemminkin. Ensimmäiset kahvihuoneet avattiin Mekassa, ja pian kahviloita oli koko arabimaailmassa. Kahvilat olivat yhteisöllisen ja liike-elämän keskuksia, mutta kun niistä tuli myös poliittisen toiminnan keskuksia, ne kiellettiin. Myöhemmin kielto korvattiin kahvi- ja kahvilaverolla. Jemenistä kahvinviljely levisi 1500-lukuun mennessä Persiaan, Egyptiin, Syyriaan ja Turkkiin, josta kahvikulttuuri levisi ympäri Lähi-itää. Konstantinopoliin syntyi runsaasti uusia, ylellisiä kahvihuoneita.

Italialaisia, kuppi kerrallaan tehtäviä kahvijuomia on valmistettu pienissä kahvibaareissa 1900-luvun alkupuolelta asti. Vuonna 1905 kehitetyllä Pavonin laitteella espresso -kahvi valmistui nopeasti. Vuonna 1948 Gaggia kehitti koneen, jolla kahvikupillisen pinnalle syntyi ominainen vaahto, crema. Gaggian koneella voitiin myös vaahdottaa maitoa höyryn avulla, jolloin syntyi cappuccino, joka teki italialaistyyppisestä kahvista vihdoin suosittua myös englanninkielisissä maissa. 

Yhdysvalloissa erikoiskahvien myynti alkoi kasvaa 1980-luvulla, ja 1990-luvulla italialaistyyppistä kahvia myytiin enemmän kuin suodatinkahvia. Amerikkalaisten makuun sopi cafe latte jossa oli paljon maitoa, ja jota maustettiin usein erilaisilla makusiirapeilla. Manner-Euroopassa espressojuomien nauttimisesta tuli nuorisolle tapa korostaa ”eurooppalaisuutta”.

Kahvi ja sydänterveys 

Kahvinjuonnin yhteyttä sydän- ja verisuonisairauksiin selvittäneiden tutkimusten mukaan kohtuullinen kahvinjuonti saattaa pienentää sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden riskiä^1-9. EFSA:n (Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen) kofeiinin turvallisuutta käsittelevän tutkimuskatsauksen perusteella kohtuulliseksi kahvinjuonniksi voidaan määritellä 3-5 kupillista kahvia päivässä. /Kahvi ja terveys 

Sen lisäksi että on Kansainvälinen kahvipäivä,

on tänään muun muassa Heijastinpäivä.

Joka toinen suomalainen käyttää heijastinta. Heijastin lisää jalankulkijan näkyvyyttä ja turvallisuutta pimeällä liikuttaessa. Siksi Liikenneturva kehottaa kaikkia kiinnittämään heijastimen –viimeistään nyt. 

Vuoden pimeimpänä ajankohtana loka-tammikuussa sattui 43 % jalankulkijoiden kaikista henkilövahingoista. Erityisesti suojateillä tapahtuneet henkilövahingot painottuivat näille kuukausille.

Käytä heijastinta oikein

Kiinnitä riippuheijastin polven korkeudelle tien puoleiselle sivulle. Heijastimen pitää päästä heilumaan vapaasti ja näkyä sekä eteen, taakse että sivulle.

Myös stretch- tai jousiheijastin kiinnitetään tien puoleiselle sivulle ranteeseen tai kyynärvarteen.

Mitä useampia heijastimia käytetään, sen paremmin autoilija näkee pimeässä tai hämärässä kulkevan jalankulkijan. Molemmin puolin kiinnitetyt heijastimet auttavat autoilijaa hahmottamaan tiellä kulkijan myös leveyssuunnassa.

-Liikenneturva

Tänään on myös 

Kansainvälinen ikääntyneiden päivä

sekä Maailman elinympäristöpäivä.

Tänään on myös Valtakunnallinen avannepäivä. 

- Maailman avannepäivä on 3.10. 

Samalla on Kansainvälinen älykkyyspäivä. 

/Mensa 

 Myös eläinten viikko alkaa tänään. 

Ja on tänää myös CD-soitinten päiväkin!