Tien päällä

Syyskuun viimeisiä päiviä sieltä täältä

 piipahtaessamme kotimaan minilomalla. 

Matkanvarren värejä ja tunnelmia... 

Vilaus maitolaituria... 

- Kuvat on näpsitty liikkuvasta autosta... 

Tämän puun pellon keskellä olen 

kuvannut joskus aiemminkin 

matkalla Jämsään... 

Kotimainen maissipelto. 

Tuurissakin käväistiin mutta se ei ollut introvertin paikka, ei! 

Ahdistava, liian suuri ja kallis paikka! 

Halusin vaan nopeasti ulos... 

(Sekin on helpommin sanottu kuin tehty...) 

Tämän luona pysähdyimme. 

Veti mietteliääksi. 

Sade itki hiljaa kiveä vasten...  

Kotimatkalla satoi. 

Välillä tie on suora 

ja välillä kihara. 

Tässä sitä suorempaa reittiä. 

Ihana kotipaikka jollakulla. 

Tykkäisin, tykkäisin... 

Totta kai introvertti tykkäisi asua 

pellon keskellä, kuin lapsuudessa... 

Tai metsän keskellä... 

Tämä näkymä on tuttu jo lapsuudesta. 

Hieman eteenpäin ja käännös oikealle ja 

sitten kaarretaan ohi vanhan koulun ja 

kohta ollaankin jo 

lapsuudenkodin pihalla... 

Siinä on vanha kouluni, viiden ala-astevuoden ajalta. 

Minun koulumatkaani meni vain pari minuuttia. 

Aikanaan poikanikin aloittivat koulunkäyntinsä 

tässä Hälvälän koulussa, Hollolassa. 

Lapsuudenkotini 

oli ja on yhä 

 tämän villiintyneeksi muuttuneen 

koivikon takana... 

Enää sinne ei ole ollut vuosiin mitään asiaa. 

Toiset perheet ovat omistaneet talon jo kauan. 
- Usein talo on silti myynnissä ja vaihtaa 

 omistajia tiuhaan. 

Ehkä se on se meidän kummitus, 

joka ajaa porukat pois talosta...  


Siitäkin olen muutes runoillut: 

Pala mennyttä 

Ensin sydän jätti lyömättä 

sitten löi kolmesti ylimääräistä
Kiinteistönvälittäjän ikkunassa
näkyi lapsuudenkoti myynnissä
Siellä se on kaukana menneisyydessä
Kipeässä hämärässä
Tavoittamattomissa
Hinta taivaisiin kivunneissa
tunteettomissa euroissa
Oli pakko tyhjää nielaista
Poispäin katsoa 

silmiä tuulettaa

Una Reinman 
28.7.2008

Tuolla puiden takana on lapsuudenkodin pihamaa... 

Puut ovat kasvaneet hurjasti pituutta 

ja peittävät talonkin kokonaan. 

Kun koulukiusattuna astuin tuolle 

pihatielle, jäivät ikävät asiat 

muualle. Olin turvassa... 

Ihan inasen näkyi pihamökkiä...  

Tuli haikea mutta onnellinen olo 

kun Hani kaarsi kotimatkalla 

tämän tien kautta.

Kotimatkan varren karjaa... 

Muu muu...

Lahtea. 

Kun ajellaan Lahdesta 

muutama minuutti eteläänpäin 

 ollaan taas maaseudulla. 

Syksy valtaa maailmaa. 

Tässä ollaan jo nykyisen kodin hoodeilla...