Kierros Ähtärissä alkaa itsensä pahasti ulosteillaan sotkeneiden jättipandojen kautta (Miksi niitä rahareikiä edes otettiin tänne?)
Kun niistä pääsee eroon ja eteenpäin, päästiin sinne minkä vuoksi olin tänne saapunut:
Näissä kuvissa seikkailee sydämeni vienyt kultapanda,
pikkupanda, punapanda, eli kissakarhu, joka ei ole mikään panda, vaan pesukarhujen sukua!
Kissamaiset otukset katselivat mitä ihmettä me ihmiset
oikein töllistelemme...
Hei sitten ihana kultis!
Oli oikein hauska tavata!
Kettu yritti nukkua koiranunta,
tai siis ketununta, toinen silmä avoinna.
Katsojien meluaminen havahdutti sen
kokonaan valppaaksi.
Mitähän se miettii...?
Tahtoisi varmasti metsään juoksemaan
vapaana...?
Eivätkö nokkoset polta tätä bambia?
Ruskeakarhu nuuski jotakin
antaumuksella.
Ehkä se vainusi jonkin hauskan hajun. Oliko jollain hunajamakeisia taskussaan?
Pian se päätti sitten hakea vihdan itselleen
ja mutustella sen lehtiä ajankulukseen...
Susilaumallakin oli päiväuniaika.
Tämä yksilö on juuri menossa päikkäreille
kaverien kanssa, selkä selkää vasten...
Joku taitava moottorisahataiteilija
oli tehnyt eläinpuistoon monia hienoja
taideteoksia.
Tässä susi ulvomassa.
Hirvi näytti ihan myrtsiltä...
Varpusia kylvyssä.
Kylvyn jälkeen pitää lämmitellä auringossa.
Maamyyrät olivat piilossa lasin takana.
Ehkä ne pelkäsivät häntä... =D
Olipa kaunis tämä tunturipöllö!
Laulujoutsen oli niin hohtavan
puhtaan valkoinen...
puhtaan valkoinen...
Villisikalapsi.
- Eikä kun porsas...
Poron sarvet olivat hieman vaiheessa...
Kai ne uudet kasvavat jouluksi?
Lumileopardi otti kaiken
tyynesti.
- Tai ehkä ne ihan koko ajan itkua parkuneet pikkulapset
hieman kävivät sen korviin...
Oli kiva päivä!
Jättipandoista en välittänyt mutta muu oli mielenkiintoista.
Mutta vink vink:
Juotavaa olisi voinut ottaa
mukaan reppuun eläinpuistoon,
koska suuri kierros on kolmen
kilometrin pituinen!!!
Missään ei etukäteen tästä vinkattu!
