Syksynlehti

Syksyn lehti 

maahan ehti 

siinäkin soi blues... 

Voit laulaa koko biisin 

tämän karaokevideon mukana. 

Teemapäivissä on
tee jotain kilttiä -päivä.

 

Pakkasyön jälkeinen aamu

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä oli jo 

pakkasta muutama aste, joten aamulla maailma oli 

valkohuuruinen. Pakastetut koreanköynnöksen kukat 

näyttivät tällaisilta, kauniilta ja kärsiviltä yhtaikaa.

Valamonruusujen kiulukat hohtivat kuin jouluiset 

kuusenkoristeet huuruisten lehtien seasta.

Viimeiset pihlajanmarjat olivat saaneet ylleen 

tomusokerihumpsahduksen kaltaisen jäähileen.

Terttuseljan lehdykät näyttivät haurailta. 

Toden totta, heti kun aurinko alkoi paistaa, 

nuo yöllä jäätyneet lehdet tipahtelivat kopsahdellen 

maahan pensaansa alle. 

Syksy on niin surullista... 

Luonto jättää kesälle hyvästejä.

Leikisti täälläkin oli ruskaa...

Pihlajanlehtien viimeiset hetket puussa. 

Kohta ne jo lojuivatkin maassa... 

Koristetupakka intoutui kukkimaan vasta viimetingassa.
 

Kehäkukat loistavat kukkapenkissä pikku aurinkoina. 

Angervot  joutuvat takuulla taas talvella 

(valitettavasti) rusakoiden hampaisiin... 

Keltaisia haapoja syystuulessa havisemassa. 

Alppiruusukin valmistautuu talveen. 

Valamonruusujen kiulukat 

ovat pihan ihania väriläiskiä. 

Raja-haapa menetti jo 

myräkässä lehtensä... 

Köynnös jonka voi syödä

Tässä lupaamiani kuvia Malabarinpinaatista, 

joka kerkisi kiivetä katonreunalle saakka tänä kesänä terassilla. 

Vaikka et olisikaan mikään pinaatin ystävä, voit silti 

kasvattaa tätä kasvia pelkästään sen ulkonäön ja 

köynnöstävän ominaisuutensa vuoksi. 

Malabarinpinaatin lehtiruoto ja varret 

ovat punaviininpunaiset. 

Näköjään se ympäröi samalla viininpunaisella 

kohdat joihin tulee jokin vaurio, ötökänpurema tms.

Onneksi sitä ei kukaan ötökkä oikein ole halunnutkaan popsia. 

Edes orava joka kävi haistelemassa sitä aamulla.

Siellä se vieläkin pikkupakkasyön jälkeen 

kukoistaa ihan polleana, timjamin kanssa 

samassa ruukussa, katonreunaa kurkottelemassa. 

Pullantuoksu on rakkautta

Nämä kauniit korvapuustit 

ovat Myllärin.fi-sivulta. 

Ihanan täydelliset ja vähän korvan 
muotoiset puustiset! 

Sivulta löytyy ideoita 

leipoa korvapuusteja uusilla täytteillä 

kuten rahkalla tai tehden niistä 

esmes salmiakkipuusteja. 

Omenakaneli- tai luumuhillo 
käy myös loistavasti täytteeksi. 

Jos et vielä tiennyt, 

niin tiistaina 4.10. on  

kansallinen korvapuustipäivä. 

Voit leipoa mieluusti kyllä
jo tänään, sillä pullantuoksu 
on oikeasti rakkautta. 

♥

Mielestäni tärkein 
makuaines 

korvapuusteissa on kaneli. 

Sitä pitää olla tarpeeksi, 

eli paljon. =)  

Kaneli = ♥

Laiskanpuusteja 
eli kanelipullia, 

eli rullapullia pellillinen. 

Hyviä nekin ovat, 

eli ei se ulkonäkö, vaan maku. 

Näiden pinnalle on 

valutettu tomusokerikuorrute. 

 

Omista korvapuusteistani tulee usein muotopuolia. =) 

En pidä raesokerista joten sokeroin pullani hienolla sokerilla. 

Se näyttää kotoisalta. Se tuo pullaan lisämakua.

Se ei niin tippuile ympäriinsä pullaa 

haukatessakaan. 

Korvapuusteja on varmaan 
niin monia erilaisia 

kuin on meitä leipojiakin... 

♥

Positiivisuus on voimaa!

Tästä päivästä käynnistyy 

jälleen Roosa nauha kuukausi. 
 
"Roosa nauha –kuukausi käynnistyy 14. kerran Suomessa. Roosa nauhalla kerätään varoja suomalaiselle syöpätutkimukselle ja syöpäneuvonnalle. Roosa nauha -keräyksen tavoitteena on edistää syöpätutkimusta ja vaikuttaa siihen, että yhä useampi rintasyöpä voidaan ehkäistä tai hoitaa, sekä varmistaa, että jokainen rintasyöpään sairastunut saa tarvittavan tuen sairauden eri vaiheissa.
Tutuin tapa osallistua keräykseen on ostaa roosan värinen silkkinauha, jota myydään ympäri Suomen. Lisäksi keräykseen voi osallistua tekemällä suoran lahjoituksen verkossa www.roosanauha.fi/lahjoita, ostamalla Roosa nauha –tuotteita, perustamalla oman keräyspotin tai tekemällä lahjoituksen Roosa nauha –keräyslippaaseen"  
-Roosanauhakampanja 
 
Kolmen euron hintaisia 
vaaleanpunaisia tietoisuusnauhoja 
myyvät mm Citymarketit, 
Lindexit, K-supermarketit 
ja S-ryhmän ketjut. 

Nauhalla tuet Rintasyöpäyhdistystä, 
huomioit rintasyöpään sairastuneita 
ja siitä toipuneita.  

Vuoden 2016 nauha  on   
Michael Monroen suunnittelema.

 
Monien muidenkin tuotteiden 
hinnasta menee osa tukemaan 
rintasyöpäkampanjaa. 

Voit ostaa kukkia, elintarvikkeita, meikkejä,
koruja, villalankaa, keittiövälineitä, 
asusteita, heijastimen, puutarhatarvikkeita, 
autoharjan, jääraapan, kengännauhat, 
 pysäköintikiekon jne, ja olet mukana. 

Viljelijät ja karjankasvattajat 
ottivat osaa kampanjaan kesällä 
päällystämällä pyöröpaalit 
pinkillä muovilla, 



Ilman Roosa nauhaa ei 
olisi mm ilmaista neuvontaa. 

Syöpä koskettaa 
TODELLA 
monia meistä.

PS: 

Syöpäsäätiön roosanauhailtaa

vietetään 4.10. klo 20-22 Kulttuuritalo Martinuksessa Vantaalla ja sitä 

voi seurata myös suorana lähetyksenä MTV3-kanavalta klo 20-05. 

En voi olla ihailematta

Näitä pelargoneja nimittäin. 

Samalla surettaa koska juuri nyt ne 

olisivat muhkeimmillaan kun kesä jo 

meiltä loppui...

Ne kestävät terassilla vielä 

pitkään kauniina jopa pakkasiakin, 

mutta niitä ei voi enää siirtää sisälle. 

Niiden on vaan nyt annettava 

elää hetkessä ja päivä kerrallaan 

ihan rauhassa.

Suuri lämpötilanvaihtelu 

tässä vaiheessa koituisi niiden 

nopeaksi turmioksi. 

Joka arkiaamu kun hyvästelen Hanin 

suukotellen töihinsä ja

roikun ulko-ovella hänelle vilkuttaen 

ihailen samalla näitä ihanuuksia.

Tuo emokasvi, ensimmäinen mårbacka 

ehti kesän aikana noin komiaksi, 

verrattuna kookkaaseen nokialaiseeni. 

Olen koettanut ikuistaa kauniita 

hetkisiä muistoiksi kesästä. 

Talletan mielikuvia sieluni sopukkaan 

kaikista kookkaista pelakuista 

ja yksinäisestä terassikaudesta.

Violettia riippapelargonia koetin ensiksi 

hartaasti säästellä kylmiltä öiltä 

nostaen sen sisätiloihin joka ilta. 

Jonkin aikaa oli niin viileää päivisinkin 

että ripustin amppelin olohuoneen ikkunan eteen 

mutta se loukkaantui ja kaipasi niin takaisin 

ulos että puolet siitä ykskaks kellastui.

Niinpä siirsin senterassille

enkä enää raahaa sitäkään sisälle.
 

Olkoon siellä missä se 

tuntee olonsa onnelliseksi.

Joidenkin pelargonien lehdet ovat aivan 

mahtavia kooltaan niin että sormet levittäen jopa 

kämmeneni peittyy piiloon sellaisen lehdykän taakse. 

Mittailin monia jopa 16 cm halkaisijaltaan olevia 
lehtiä, kukkien koosta puhumattakaan. 

Queen Marykin teki uhkeita kukkia 

kuin miniruusukimppuja... 

Jopa prinssi Nikolai kiipesi 

terassin kaiteelle katsomaan maailmaa. 

Koska meilläpäin tuulee paljon, 

se tarvitsi kainalosauvoikseen hieman 

apuja ettei lähtenyt tuulen mukaan... 

Tänään olisi Kansainvälinen kahvipäivä 
samoin kuin Korttientekopäiväkin.  

Käytä kuitenkin päiväsi 

ihan haluamallasi 

omalla tavallasi. 

En voi olla ihailematta

Näitä pelargoneja nimittäin. 

Samalla surettaa koska juuri nyt ne 

olisivat muhkeimmillaan kun kesä jo 

meiltä loppui...

Ne kestävät terassilla vielä 

pitkään kauniina jopa pakkasiakin, 

mutta niitä ei voi enää siirtää sisälle. 

Niiden on vaan nyt annettava 

elää hetkessä ja päivä kerrallaan 

ihan rauhassa.

Suuri lämpötilanvaihtelu 

tässä vaiheessa koituisi niiden 

nopeaksi turmioksi. 

Joka arkiaamu kun hyvästelen Hanin 

suukotellen töihinsä ja

roikun ulko-ovella hänelle vilkuttaen 

ihailen samalla näitä ihanuuksia.

Tuo emokasvi, ensimmäinen mårbacka 

ehti kesän aikana noin komiaksi, 

verrattuna kookkaaseen nokialaiseeni. 

Olen koettanut ikuistaa kauniita 

hetkisiä muistoiksi kesästä. 

Talletan mielikuvia sieluni sopukkaan 

kaikista kookkaista pelakuista 

ja yksinäisestä terassikaudesta.

Violettia riippapelargonia koetin ensiksi 

hartaasti säästellä kylmiltä öiltä 

nostaen sen sisätiloihin joka ilta. 

Jonkin aikaa oli niin viileää päivisinkin 

että ripustin amppelin olohuoneen ikkunan eteen 

mutta se loukkaantui ja kaipasi niin takaisin 

ulos että puolet siitä ykskaks kellastui.

Niinpä siirsin senterassille

enkä enää raahaa sitäkään sisälle.
 

Olkoon siellä missä se 

tuntee olonsa onnelliseksi.

Joidenkin pelargonien lehdet ovat aivan 

mahtavia kooltaan niin että sormet levittäen jopa 

kämmeneni peittyy piiloon sellaisen lehdykän taakse. 

Mittailin monia jopa 16 cm halkaisijaltaan olevia 
lehtiä, kukkien koosta puhumattakaan. 

Queen Marykin teki uhkeita kukkia 

kuin miniruusukimppuja... 

Jopa prinssi Nikolai kiipesi 

terassin kaiteelle katsomaan maailmaa. 

Koska meilläpäin tuulee paljon, 

se tarvitsi kainalosauvoikseen hieman 

apuja ettei lähtenyt tuulen mukaan... 

Tänään olisi Kansainvälinen kahvipäivä 
samoin kuin Korttientekopäiväkin.  

Käytä kuitenkin päiväsi 

ihan haluamallasi 

omalla tavallasi.