Syreenit

Syreenit tuoksuivat, hurmasivat ja katosivat... 

Haikeaa, että niiden hurma on jo mennyttä. 

Kadonneen jäljillä

.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.

Meillä elettiin viime lauantaina hiukan samanlaisia tunnelmia 

kuin tv-sarjassa Kadonneen jäljillä...

Hymyiltiin, halailtiin ja hiukan kyynelehdittiinkin,
maailman syviä syntyjä pohdittiin,
kun näin lähisukulaisen
jota en ollut koskaan ennen nähnyt,
eikä hänkään minua...

Samalla näin puolisonsa.
Hänenkin mielestään tämä
oli aika uskomaton juttu...

Tämä erikoisen värinen krysanteemi
hauskoinen ruukunsuojapussukoineen
jäi miulle muistoksi siitä päivästä
 ja varsin miellyttävistä ihmisistä.

Tulipa testattua myös Satusen miulle ostamat muffinssivuoat. 

Leivoin niihin gluteenittomia suklaamuffinsseja,
päälle kermavaahtohöttyrä, 

mustikoita ja mansikanviipaleita.

Nuorisostamme osa 
oli auttelemassa terassinteossa
- kiitos heille siitä!!!-

ja tapasivat samalla hekin
piilotettua sukuansa.

Jos maailmankierto olisi mennyt toisin,
he olisivat tunteneet toisensa jo lapsina... 

Miksi niin ei tapahtunut,
ei ollut minun vallassani,
vaan eräiden muiden ihmisten
tietoinen valinta...

_________________

Tervetuloa vaan kahville, 
kaikki muutkin 

tuntemattomaksi jääneet sukulaiset! 
Onhan parempi tavata myöhään, 
kuin ei silloinkaan. =) 

Lapsuuden aurinkoiset päivät

.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.

Huh mitä menoa!

Aurinko syliinsä otti

hellitteli

tuuditteli

hiuksillani leikki

paljaita varpaita kutitteli

siinä kivisillä rappusilla

kodin tanhuvilla

Pään ihan pyörälle jätti



-Una Reinman- 

Särkyneillä sydämillä on sielussani erityinen paikka

.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.

Lamprocapnos spectabilis 

Jokaisella 

on yksi särkynyt sydän. 

Jos ei puutarhassaan 

niin rinnassaan 

moni sellaista kantaa...
Harvan sydän on
ihan kolhuton. 

-Una Reinman- 

Unelmieni pelakuu

.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.

Siinä se nyt on.
Miten sitä voikin rakastua
johonkin kukkaan...? =)

 Ylimmässä kuvassa kameran salama on hiukan laimentanut
pelakuun värejä. Nämä luonnonvalossa kuvatut ovat
sävyltään lähempänä oikeaa...

Mårbacka houkutteli minua jo muutama vuosi sitten 

Plantagenissa, mutta sen hinta oli silloin mielestäni hurja miun 

ikuisesti lutuskaiselle lompakolleni, joka on täydempi vain kerran 

kuukaudessa, sen hetken kun tili tulee ja maksan laskunippuni 

jonka jälkeen tilini on jälleen kuralla.

Elämäni ensimmäinen rhodo

.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.

Rhododendron 

Tämän ihanuuden pihaamme lahjoitti Mamani viime syksynä. 

Enpä muistanut silloin edes kysyä pensaan kukkien väriä 

ja nyt suuni levisi syvään hymyyn korvasta korvaan 

kun havaitsin jotta sepäs sattui.

Väri on ihan saman punaista kuin Valamon ruusuissa, 

joiden lähelle tämän istutin. 

♥

Kielot olivat ja menivät

.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.

 Hetken aikaa lemmikkien kanssa hengasivat... 

Näitä voin nuuskutella jo nyt

.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.

Ukkolaukka hurmaa jälleen 

koreine violetteine pulleropalleroineen, 

jotka näkyvät kauas. 

Istutin vanhempien veteraanilaukkojen sekaan 

viime syksynä muutaman uudenkin. 

Sulassa sovussa näyttävät 

- onneksi - 

nuo nyt yhdessä kukkivan. 

Pihlajissa on hurjasti kukkia verrattuna aikaisempiin 

kesiin kun olen nämä puut nähnyt. 

Tietää paljon marjoja? 

Ja seuraavana talvena on sitten vain vähän lunta, 

vai kuin se vanha uskomus menikään? 

Tuhmat muurahaiset imeskelevät 

pionien nuppuja. =( 

Pitänee asentaa taas pari muurahaisrasiaa 

pionien alle. 

Aina kaikki eläimet yrittävät tuhota miun istutuksia. 

Oh! 

Ihan kuin ensimmäiset kirsikat 

tulisi meidän pikkupuuhun!

No, tosin joku elukka ne kuitenkin syö ennen 

kuin ehtivät kyspiksikään... 

Omenapuista ei voi vielä sanoa oikeastaan mitään... 

mutta suuria pieniä toiveita on! 

Minulla oli apulainen näiden puiden kukkien pölytyksessä, 

koska kevät oli aika ötökätön.  

 Miihkalin mielitietty Satunen toimi pölytyskeijuna,
(hänen blogissaan olisi justiinsa arvontakin!) 

kulkien omenapuun luota toisen luo 

ja tupsutteli niiden kukkia meikkisiveltimellä joka on 

pyhitetty ihan vaan tähän tarkoitukseen. 

Unikot esittelevät kaikenlaisia erilaisia
herkkiä väriversioita. 

Nurmitädyke on ilokseni levittäytynyt yhä 

uudemmille alueille. Nuo lapsuudesta tutut 

pienet siniset kukat ovat iso ilo silmilleni. 

Sinilinnut

 .•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.

Ja siellä on kultainen metsä,
Ja metsässä kultainen puu,
Ja unien sinilintu,
Ja linnulla kultainen suu,

Ja se unien sinilintu
Se lapsia tuudittaa.

Se laulaa unisen laulun, 

la la lalla la lal la la laa... 



Tapio Rautavaara - Sininen uni