Syreenit tuoksuivat, hurmasivat ja katosivat...
Haikeaa, että niiden hurma on jo mennyttä.
11.6.2014
Syreenit
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Äkkiä meni ohi noitten syreenien hurma. Meillä kukkivat nyt vaaleanpunaiset unkarin syreenit mutta ei niissä ole sitä ihanaa tuoksua mikä noissa "oikeissa" violeteissa.
Unkarinsyreenit ovat kyllä kauniita. =) Mamallani oli sellainen lapsuudenkodin pihamaalla ja samoin mökkipihassa. Ne ovat kestävämpiä kukkia kuin tavalliset, mutta tosiaan, tuoksu ei ole sama. =)
Lähetä kommentti