Tulppaanipäivää!

 

Kimppu kukkia
on aina ihana idea!

 

Tulppaanipäivää vietettiin ensimmäistä kertaa Hollannissa vuonna 2012 eli nyt on jo kolmastoista tulppaanipäivä ikinä.

Tulppaanit eivät maksa paljonkaan, mutta tuovat hyvää mieltä & silmäniloa. 

🌷

Kirjoitan sinulle kukkakimppureseptin: 

Yksi tai kaksi kimppua 

piristämään arkea

& nostamaan suupieliä 

Noudetaan kaupasta 

aina tarvittaessa 

- Una Reinman 

🌷

Tulppaanipäivää voi viettää tietty, vaikka joka päivä, niin kauan kuin niitä on saatavilla. 

Tulppaanit (Tulipa) ovat sipulikasveja, joita viljellään kukkien takia. Ne ovat keväällä kukkivia monivuotisia ruohomaisia ​​bulbiferous-geofyyttejä. Niiden kukat ovat yleensä suuria, näyttäviä ja kirkkaanvärisiä. Kukissa on usein erivärinen täplä terälehtien tyvessä sisäpuolella. Populaatioiden sisäisen vaihtelun ja pitkän viljelyhistorian vuoksi luokittelu on ollut monimutkaista ja kiistanalaista. Nykyään tulppaani kuuluu liljasukuisiin kukkiin.

Luonnollisessa tilassaan tulppaanit ovat sopeutuneet aroille ja vuoristoalueille, joissa on lauhkea ilmasto. Tulppaanit kukkivat keväällä, muuttuvat lepotilaan kesällä, lakastuvat syksyllä ja nousevat maan yläpuolelle maanalaisen sipulin versona jälleen aikaisin seuraavana keväänä.

Nimityksestä epäselvyyttä 

Tulppaanit tulivat pohjoiseurooppalaisten tietoon 1500-luvulla, jolloin ottomaanien hovin pohjoiseurooppalaiset diplomaatit raportoivat niistä. Sana tulppaani mainittiin ensimmäisen kerran Länsi-Euroopassa vuonna 1554 tai sen tienoilla.

Matkakertomuksiaan kirjoittanut Ogier Ghiselin de Busbecq väitti turkkilaisten käyttävän sanaa tulppaani kuvaamaan kukkaa. Tätä nimeä kuulemma käytettiin, koska tulppaanin kukan muoto muistutti turbaanin muotoa. Nimitys saattoi kuitenkin johtua käännösvirheestä varhaisina aikoina, jolloin Ottomaanien valtakunnassa oli muotia käyttää tulppaaneja turbaaneissa. Kääntäjä saattoi sekoittaa kukan turbaani-päähineeseen. Turkkilainen sana tulppaanin kukkaa varten on lale. 

Tästä johtuu, että tulppaani on turbaaneihin viittaava käännösvirhe ja sanan etymologia on kyseenalaistettu. Busbecqillä oli Euroopan matkallaan oppaana unkarilais-turkkilainen opas. Tulppaani onkin itse asiassa unkarinkielinen sana, joka on viittaus kasvin kukkaan ylösnousemuksen symbolina.

Tulppaanin historiaa 

Suuressa osassa Lähi-Itää ja Keski-Aasiaa villinä kasvaneita tulppaaneja viljeltiin Iranissa (Persia), luultavasti jo 1000 - luvulla. Varhaisten lajikkeiden on täytynyt syntyä hybrideinä puutarhoissa luonnonvaraisista kerätyistä kasveista, joita sitten suosittiin mahdollisesti kukkakoon tai kasvuvoiman vuoksi.

Myös Maurien aikaan Espanjan Andalusiassa makedonialaista sipulia viljeltiin koristekasvina puutarhoissa. 

1400-luvulla tulppaanit olivat arvostetuttuja kukkia, joista tuli ottomaanien ja myöhemmin Turkin virallinen symboli. 1495 kirjoitetussa turkkilaisessa tekstissä Chagatay Husayn Bayqarah mainitsee tulppaanit. Hän saattoi itse asiassa viedä ne Afganistanista Intian tasangoille, kuten hän teki melonien ja viinirypäleiden, kanssa

Vuonna 1515 tutkija Qasim tunnisti sekä villi- että puutarhatulppaanit (lale) vuokoiksi. 

Vuonna 1554 Itävallan keisari Ferdinand I:n, suurlähettiläs Ogier Ghislain de Busbecq, kertoi tuoneensa tulppaanin Eurooppaan. Se, että tulppaanin ensimmäinen virallinen matka länteen vei sen hovista toiseen, on voinut myötävaikuttaa sen nousuun.

Pietro Andrea Mattioli kuvitti tulppaanin vuonna 1565, mutta tunnisti sen narsissiksi.

Carolus Clusius istutti tulppaaneja Wienin keisarilliseen kasvitieteelliseen puutarhaan vuonna 1573. Clusius oli lääkäri ja uraauurtava kasvitieteilijä, ehkä vaikutusvaltaisin kaikista 1500-luvun tieteellisistä puutarhaviljelijöistä. Hän sai valmiiksi ensimmäisen suuren tulppaaneja koskevan työnsä vuonna 1592 ja pani merkille niiden värivaihtelut. Kun hänet nimitettiin Leidenin yliopiston Hortus Botanicus -puutarhan johtajaksi, hän istutti sekä opetuspuutarhan että yksityisen puutarhansa tulppaaneja vuoden 1593 lopulla. 

Näin ollen vuotta 1594 pidetään tulppaanin ensimmäisen kukinnan päivämääränä Alankomaissa, vaikka on olemassa tietoja tulppaanien viljelystä yksityisissä puutarhoissa Antwerpenissä ja Amsterdamissa jo kaksi - kolme vuosikymmentä aikaisemmin. Nämä Leidenin tulppaanit johtivat lopulta sekä tulppaanimaniaan että tulppaaniteollisuuteen Alankomaissa. Kahden ratsian aikana, vuosina 1596 ja 1598, Clusiuksen puutarhasta varastettiin yli sata sipulia.

Tulppaanit levisivät nopeasti ympäri Eurooppaa 1600-luvulla. Tämä sopi hyvin aikakauteen, jolloin luonnon erikoisuuksia vaalittiin erityisesti Hollannissa, Ranskassa, Saksassa ja Englannissa, missä Itä-Intian kanssa käyty maustekauppa oli tehnyt monet ihmiset varakkaaksi. Ihmiset omaksuivat eksoottisten kasvien markkinat, etenkin Alankomaissa, missä puutarhat olivat tulleet muotiin. 

Sipulihulluus kasvoi pian Ranskassa, jossa 1600-luvun alussa vaihdettiin kokonaisia ​​kiinteistöjä maksuna yhdestä tulppaanisipulista. Kukan arvo antoi sille mystisyyttä.

Vuonna 1660 kirjoitettu Ibrahim Ibn ülhaç Mehmetin puutarhanhoitokirja Puutarhan kauneus, ei mainitse tulppaania ollenkaan, mutta sisältää neuvoja hyasintien ja liljojen kasvattamiseen. Terminologiassa on kuitenkin huomattava sekaannus, jossa tulppaanit on saatettu sekoittaa hyasintiin. 

 

Tulppaanimania  

Tulppaanien kauppa ajautui hitaasti ranskalaisilta hollantilaisille.
Vuosina 1634–1637 innostus uusiin kukkiin Hollannissa laukaisi spekulatiivisen kiihkon, joka tunnetaan nykyään tulppaanimaniana, joka johti lopulta markkinoiden romahtamiseen kolme vuotta myöhemmin. Tulppaanisipulit olivat tulleet niin kalliiksi, että niitä käsiteltiin eräänlaisena valuuttana, mikä pakotti Alankomaiden hallituksen asettamaan sipulien kauppaa koskevia rajoituksia.  

Tänä päivänä tulppaanit yhdistetään Alankomaihin, ja tulppaanin viljeltyjä muotoja kutsutaan usein "hollantilaisiksi tulppaaneiksi".

Maljakoita ja kukkakimppuja, yleensä myös tulppaaneja, esiintyi usein hollantilaisessa asetelmamaalauksissa. Myös Rembrandt maalasi usein tulppaaneja. Nykyään on yhä olemassa tulppaanilajeja jotka kuuluvat Rembrandteiksi kutsuttuun ryhmään. 

 

 

 

Alankomaat on maailman suurin kaupallisten tulppaanikasvien tuottaja, joka tuottaa jopa 3 miljardia sipulia vuodessa, suurin osa menee vientiin. 

Tulppaaneja voidaan lisätä sipulien,
siementen tai mikrolisäyksen avulla

Siemeniä käytetään useimmiten lajien ja alalajien lisäämiseen tai uusien hybridien luomiseen. Siemenistä kasvatetut tulppaanit tarvitsevat usein viidestä kahdeksaan vuotta ennen kuin kasvit ovat kukintakokoisia.  

Monet tulppaanilajit voivat ristipölyttyä toistensa kanssa ja muodostaa sekapopulaatioita. Ristipölytyksen estämiseksi, sipulien kasvunopeuden lisäämiseksi ja koon lisäämiseksi kaupallisilla tulppaanipelloilla kukat ja varret leikataan. Kukkasipulit korjataan loppukesällä ja luokitellaan eri kokoihin; suuret sipulit lajitellaan ja myydään, kun taas pienemmät sipulit istutetaan uudelleen.

Useimmat kaupalliset tulppaanilajikkeet ovat monimutkaisia ​​hybridejä ja usein steriilejä. 

Tulppaanifestivaalit

 
Tulppaanifestivaaleja järjestetään ympäri maailmaa, esimerkiksi Alankomaissa, Keukenhofissa, on maailman suurin pysyvä tulppaaninäyttely. Festivaaleja järjestetään myös Englannissa ja Sveitsissä ja joka kevät myös Pohjois-Amerikassa. 

Tulppaanit ovat suosittuja myös Australiassa ja useita festivaaleja järjestetään eteläisen pallonpuoliskon kevään aikana. 

Intiassa, Indira Gandhi Memorial Tulip Gardenissa järjestetään vuosittain tulppaanifestivaali, joka herättää suurta huomiota ja johon osallistuu satoja tuhansia ihmisiä. 

  Kasvatus Suomessa 

 

Tulppaanien sipulit ovat esimerkiksi peltomyyrille suurta herkkua. Alueilla, joilla on paljon vesi- tai peltomyyriä, tulppaaneita voi yrittää suojata laittamalla sipuleiden ympärille maan alle esimerkiksi pienisilmäistä metalliverkkoa, jotteivät myyrät tule syömään niitä talven aikana. Myös esimerkiksi keisarinpikarililjan on epäilty karkottavan ympäriltään tuholaisia, joten se sopii tulppaanien seuraan.

Tulppaanit istutetaan ravinteikkaaseen puutarhamultaan Pohjois-Suomessa jo syyskuun puolen välin paikkeilla, mutta etelärannikolla kuitenkin mieluiten vasta lokakuun alussa. Istuttamisen jälkeen sipulien pitäisi ehtiä juurtua ennen kuin maa routaantuu. Juurtumiseen menee noin kolme viikkoa. Tulppaanit ovat melko nirsoja maan laadun suhteen. Tulppaanin sipulit talvehtivat hyvin kuohkeassa, vettä läpäisevässä maassa. Niiden päälle tulisi levittää tällöin myös hiukan lannoitetta, kuten lehtikompostimultaa, tai kaupan tuotteita. Tulppaanit aloittavat kasvunsa huhti-toukokuussa, ja kukassa ne ovat lajikkeesta riippuen aikaisintaan huhtikuun lopulla, myöhäisintään kesäkuun alussa. 

Kukinnan jälkeen siemenkodat katkaistaan pois, mutta lehtien annetaan lakastua rauhassa, sillä ravinteet varastoituvat sipuliin lehtien kautta. Lehtiä ei tulisi leikata irti ennen kuin ne ovat juhannuksen aikoihin, tai sen jälkeen kuivuneet. Jos haluaa, että sipulit kehittävät sivusipuleita ja kukkivat seuraavinakin vuosina, sipuleita kannattaa lannoittaa kesällä esim. kukkasipulilannoitteella tai luujauholla.

Tavallisimmat tulppaanit kestävät Suomen talvea erinomaisesti Ouluun ja jopa Rovaniemelle saakka. Kaikkein jalostetuimpia lajikkeita ei kuitenkaan suositella kasvatettaviksi aivan pohjoisimmassa Suomessa talvenarkuutensa vuoksi. 

Tulppaanit leikkokukkina 

Tulppaanit myydään yleensä kuiviltaan muovikääreiseen pakattuna. 

Älä kuitenkaan pelästy kuivassa astiassa myytäviä kukkia. Tulppaanit kestävät hyvin kuivassa kuljetusta, kunhan niiden tyvestä leikataan pari senttiä pois ennen veteen laittamista. Näin putkisolukoihin kertynyt ilma ei estä veden imeytymistä.  

Jos haluat ryhdikkäitä tulppaaneja, anna kimpun imeä muovikääreessään viileää vettä noin puolisen tuntia. Näin varsien nestejännitys palautuu ja kääre antaa tukea varsille. Luonnolliseen kimppuun sopivat eläväisemmät, kaartuvat tulppaanit, jolloin nestejännityksen ei tarvitse olla niin vahva.

Jos kestävän kukkakimpun valitseminen tuntuu hankalalta, suuntaa kukkakauppaan. Siellä koulutetut ammattilaiset ovat aina hoitamassa kukkia ja neuvovat sinua alusta loppuun.

Maljakkovesi on hyvä vaihtaa pari kertaa viikossa ja veden vaihdon yhteydessä varsia voi lyhentää. Uuden imupinnan avulla kukka saa paremmin vettä. Tulppaanikimppu ilahduttaa maljakossa noin viikon. Tulppaani kestää hyvin viileyttä ja se säilyy pidempään jos kimppua voi pitää välillä viileässä.

 

Suomalaisten suosikkikukka  

Tulppaaneja myydään Suomessa yhteensä noin 71 miljoonaa kappaletta vuodessa. Suomalaiset ovat innokkaita tulppaanien ostajia: olemme yksi maailman ahkerimpia tulppaaninostajamaita väkilukuun suhteutettuna. Tulppaani on tammi–helmikuun ostetuin kukka. Suomalaisten suosikkeja ovat punaiset, valkoiset,  keltaiset, vaaleanpunaiset ja oranssit tulppaanit. 

Tulppaanikausi alkaa jo ennen joulua, ja viimeistään juhlapyhien lähestyessä valkoiset ja punaiset tulppaanit täyttävät kukkakylmiöt. Päätuotantokausi ajoittuu kuitenkin tammi-helmikuulle ja saatavuus jatkuu pääsiäiseen saakka, jolloin tulppaanit piristävät kevätkotia yhdessä narsissien ja muiden sipulikukkien kanssa.

 

🌷🌷🌷🌷🌷

Viherpeukalot.fi.

Kauniisti kotimainen.fi. 

eKukka.fi.

Wikipedia

 DOTY