Como-järvi oli yksi reissumme tutustumiskohteista.
Vuokra-auto alle ja matkaan kohti sumuisia vuoria
ja usvan peittämää kaunista järveä.
Oikeasti täällä on niin kaunista ettei ihme
että julkimotkin ostavat täältä asuntoja
ja huviloita itselleen.
Sumu teki maisemat
ihan epätodellisiksi.
Kuin olisimme
olleet
keskellä fantasiaelokuvaa...
Luulen, että nuo linnut ovat merimetsoja.
Merimetsolta puuttuu rasvakerros sulistaan
joten sen pitää välillä kuivatella siipiään.
Varmaan sateessa kastuneen enkelinkin
pitää kuivata siipensä ennen kuin se
voi jatkaa matkaansa...
Ja vuoret ylttyivät taivaaseen asti.
Vuoret ovat
samaan aikaan
pelottavia ja turvallisia.
Vähän niin kuin merikin...
Purjelaivat
odottivat
tuulisia
poutapäiviä.
Jouluvalot
odottivat iltahämärää
näkyäkseen kansalle.
Silmäni rekisteröivät kukkakaupan
mutta jalkamme kulkivat sen ohitse...
Suklaan ystävänä
silmäni löysivät
suklaatehtaan.
- Pienen sellaisen.
Suklaapuotia en nähnyt!
Ehkä se sijaitsi
toisella puolella salmea, jonne
reittimme ei ehtinyt...
Italialaisen talon kuvajainenkin
on kaunis.
Veden ääreltä löysin ehkä
vuoden viimeisen ruusun
sillä elettiin jo joulukuun viime
päiviä ja vuodesta 2017
oli vain rippeet jäljellä.
Muurissa kasvoi oreganoa.
- Ihan valtoimenaan!
Kätevää pizzanpaistajalle.
Meillä sitä kutsutaan hassusti
mäkimeiramiksi.
- En yhtään tiedä miksi...
Lentokone oli virittänyt
juhlaviirin taivaalle.
Kieseistä
oli hevonen
karannut
joululomalle...
Tuonne yläkerran asuntoon
olisin voinut muuttaa.
Kukkapurkkeja laittaa
aurinkoa katsomaan
parvekkeellensa...
Olisi pitänyt poiketa
kysymään
olisiko asunto vapaana...
Maisemia lumihuippuisten vuorten
ja Sveitsin eteläpuolelta,
joulurauhassa uinuvasta laaksosta.
Italialaisia näkymiä.
Työtä, luonnon aistillisuutta
ja uskontoa...
Kellot olivat hiljaa.
Mikään ei rikkonut
laakson rauhaa...
Maisema
nukkui silmiemme alla.
Tuuli nukkui vuorilla.
Ihmiset kodeissansa.
Ihan varmasti pinnan alla
kaikki kalatkin olivat unessa.
Ei sittenkään!
Jostain kuului naurua
ja juhlintaa!
Monessa talossa
olivat silti kaikki ikkunaluukut
olivat silti kaikki ikkunaluukut
tiukasti kiinni ja usva vartioi
hipihiljaa niiden takana.
hipihiljaa niiden takana.
Jää hyvästi kaunis järvimaisema.
Ehkä jonakin päivänä taas tapaamme.
Ja sinulle lukijani
toivotan onnellista
alkanutta uutta vuotta.
Tässä vuodessa
on 365 tilaisuutta.
Ja sinulle lukijani
toivotan onnellista
alkanutta uutta vuotta.
Tässä vuodessa
on 365 tilaisuutta.
8 kommenttia:
Voi taivas, miten kaunista ja uinuvaa! <3
Uskon, että usva teki kauniista maisemasta vieläkin upeamman.
Kiitos ja onnellista uutta vuotta sinullekin! <3 Niitä 365.ttä tilaisuutta kohti! :)
<3
Kiitos, Una - ystävä, kun taas veit minutkin mukaasi kauniille matkalle.
Tällaisilla matkoilla eivät mummunkaan jalat väsy! Hyviä päiviä uuteen vuoteen teille!
Oi! ♥
Kiitos sanoistasi.
Matka jatkuu sitten vielä hieman
muutaman päivän ajan. Oletko valmis?
Ja samoin, hyvää alkanutta vuotta sinullekin. ♥
♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Upeat kuvat ja tarinat upeista maisemista! Jäljellä vielä 363 mahdollisuuksien päivää. Kaikkea hyvää sinun vuoteesi!
Kaunista!
Ystävälläni on asunto Maggiore-järven rantakylässä. Siellä on samanlaiset maisemat, mutta melko lähekkäin nuo järvialueet ovatkin.
Tottakai mielelläni jatkan matkaa kanssanne!
Tämä matka antaa uutta energiaa mummulle!
Ihanaa! Mennään eteenpäin ihan rauhallisesti ja hissukseen.
Otan käsikynkästä kii, kas näin...
Lähetä kommentti