Vuosia sitten
tänne muuttaessamme yhdessä lähipihassa
oli autio
ja pahasti rikkinäinen talo pihapiireineen.
Se on ollut ainoa jonkun koti tässä kylässä,
kaikkina näinä vuosina, jonka pihamaalla
olen kävellyt ja ihaillut.
Ja kuunnellut
Ja kuunnellut
menneiden vuosien kaikuja.
Talo purettiin ja pihamaan kaikki muutkin rakennukset,
mutta puutarhasta on yhä rippeet jäljellä.
Kun märkätilaremonttimme oli sotkuisimmassa vaiheessa ja omat voimat ihan lopussa,
sain voimia käyskentelemällä aution pihan omenapuiden alla kasvavien puistokaunokkien
ja unikkojen seassa kulkeville poluilla.
Samaa pihaa vuodelta 2012...
PS:
Tänään on Älä astu ampiaisen päälle -päivä...
