Mun silmäni lepää maaseudun rauhassa ja vehreydessä,
ei lainkaan kaupungissa.
Tänään on Tikkukaramellipäivä...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
2 kommenttia:
Olet saanut hienoja kuvia auton ikkunasta. Se onkin hyvä paikka näin sateisena kesänä. Sade pesee ja kaunistaa luontoa ja kaupunkiakin. Siitäkin voi nauttia. Kauniit kuvat.
Kiitos Anna. Ei nyt aina sada sentään. =) Tuona kesäkuun päivänäkään ei satanut lainkaan. =)
Lähetä kommentti