Lapsena ihan pikkuisen karehdin heitä joilla oli kesakkoja kasvoillaan, koska minusta kesakot olivat hauskoja. Mie toivoin niitä niin kovin, että kerran piirsin sellaisia ruskealla tussilla naamaani mutta Mama sattui näkemään kasvoni juuri ennen kuin livahdin kouluun, ja kutsui luokseen näyttämään mitä ihmettä miulle on tapahtunut. Yritin selittää että ne on nyt niitä kesakkoja, koska olin Mamallenikin kertonut monesti tuosta toiveestani. Mutta Mamaa ei juksattu vaan hän komensi minut pesemään heti kasvoni. Fairyllä tussi ei lähtenyt, joten Mama laittoi rättiin hankausjauhetta ja sillä ne sitten lähtivät. Aika punainen oli tämän tytön naama kun sitten vihdoin pääsin kouluun, mutta eipä ollut enää niitä omatekoisia kesakkoja. Pahus.
Tänään on Pysy poissa auringosta -päivä, joka sopii minulle erittäin hyvin. En ole koskaan ollut mikään auringonpalvoja. Ihotautilääkärit varoittavatkin, ettei auringossa lojuminen ole kenellekään terveellistä edes D-vitamiinin saannin nimissä. Varsinkin, jos suvussa on mitä tahansa syöpää, on erityinen riski ottaa aurinkoa, sillä sellaiset sukugeenit voivat muuntautua helposti ihosyöväksi.
Lapsena paloin kesäisin perheemme suurilla kasvimailla niin pahasti että lopulta iho kesi pois, mm kasvoista. Ja iho muistaa... Nyt aikuisena olen jo yli 16 vuotta kärsinyt melasma-nimisestä ihovaivasta. Melasma eli ihon liikapigmentoituminen on kesakkojen sukua mutta sen aiheuttama vaalean- tai tummanruskea läiskä peittää yhtenä suurena pisamana, eräänlaisena ruskeankirjavana ihonaamiona symmetrisesti suuriakin alueita erityisesti kasvoista, ja tekee mm pigmenttiviikset ylähuulen päälle erittäin helposti, nopeasti ja vaivihkaa.
Melasmaläiskä ei ole maksaläiskä, vaikka niinkin virheellisesti jossain on meille kerrottu. Maksaläiskä on siellä täällä, yleensä iäkkäällä, paljon elämässään auringonvalolle altistuneella iholla esiintyvä epäsymmetrinen pysyvä tummanruskea ihovaurio.
Melasmaläikät sitä vastoin mieltä huojentavasti vaalenevat talvella, kun iho saa vain vähän tai ei ollenkaan aurinkoa.
Melasma kuitenkin valitettavasti aktivoituu heti keväällä pienimmästäkin auringonvalosta ja se muuntaa muotoaan, valloittaen vuosi vuodelta enemmän uusia alueita.
Aurinkovoide on jokapäiväinen kauneus- ja ihovoiteeni ja itse aurinko on henkilökohtainen viha-rakkaus-tragediani. Olisi ihanaa löytää jokin turvallinen oikeasti melasmaihoa vaalentava ihovoide. Kaikki sellaiset voiteet on kokeiltu, joita minulla on ollut varaa hankkia ja testata. Ulkomaailmassa kuitenkin joutuu oleskelemaan päivisin syystä tai toisesta, enkä voi verhoutua valitettavasti peittävään naamioon tai huiviin. Välttelen kyllä aurinkoa mahdollisuuksien mukaan, enkä kenellekään ikinä suosittele auringossa löhöilyä.
Mutta siis, pitää tosiaan varoa mitä toivoo.
Minä toivoin pieniä söpöjä kesakkoja
ja sainkin,
jättimäiset kesakkopläjäykset.
ja sainkin,
jättimäiset kesakkopläjäykset.
