Translate

26.8.2013

Viikonlopun hetkisiä

Rakkaudella katettua...




Tämän kesän keijunmekkoja.

Keijunmekon sydämellinen lehti.

Jo nyt elokuussa saapuneet kylmät yöt
ovat punanneet kasvin lehdet 
kukkiensa värisiksi...
 







Viikonloppuna meillä tuoksui kanelipulla.
Kanelia pitää nääs olla kunnolla! 
Pari pellillistä tuoksuvia korvapuustia
(kuvassa jo ekan pellin loppupullat yhdistetty toiseen peltiin)
ja kannu kylmää maitoa
 piristi Hania joka asenteli listoja seinille.

Mie maalailin kaikenlaista pientä,
niinkus meidän tulevaa pikkuruista puista lääkekkaappia,
ja mm hioin ne maalaukseen joutuvat keittiöntuolit. 



Lauantaina oli jälkiruuaksi uuniomenaa vaniljakastikkeella.
Tietenkin vaniljaisella kanelipilvellä höystettynä...



Kaupan perunalaarista löytyi sydämenmuotoisia siiklejä.
Siikli on mielestäni paras peruna. Yleensä ne ovat sellaisia suikuloita 
ja sutjakoita ja siksipä sydämenmuotoiset olivat erityisiä.
Ne kaikki sydämelliset piti kaivaa siitä laarista meidän sunnuntaipotuiksi. 



 

Sydänpottujen lisukkeeksi oman kasvarin salaatteja
ja tomskuja ja 
makkarasrtoganoffia kasikkeeksi. 

Harmi kun meillä ei ole niitä kesäkanoja. 
Olisi munia omasta takaa. 
Olisi etanantuhoajiakin omasta takaa. =) 

Luin uutisen jossa kerrottiin ihmisten jättävän kesäkanansa, 
Olen pohtinut, jotta harmi ettei tässä pihapiirissä ollut 
lainkaan navettaa... 
Olisin voinut perustaa niille hylätyille kanoille, 
lampaille ja vuohille kodin. 




Jälkiruuaksi turkkilaista jogurttia, 
äkkiä paistinpannussa paistellun nektariinisiirapin kera. 
Oli omnom!
  
On mukavaa keskellä arkeakin joskus 
hemmotella Hania. Laittaa pöytään minulle ja hänelle 
ne juhlahopeat, 
kattaa nätti lautanen lautasliinoineen, ja söpöt 
jalalliset juomalasit... 

Kun kesken remonttihommiensa kutsuin 
Hanin syömään, hän kädet pestyään saapui keittiöön 
kysyen, onko tämä sitä rakkaudella katettua. 
Oli se. =) 



Koska hallaiset ja hyvin kylmät yöt jo vaanivat, kannoin yhden muratin sisälle. 
Se tosin odottelee vielä parempaa sijoituspaikkaansa, 
eikä voi jäädä takan päälle asumaan.
 





6 kommenttia:

Irene kirjoitti...

Romanttisen suloisia hetkiä siellä on vietetty viikonloppuna. Ja syöty taivaallisia ruokia.
Keijunmekko on kyllä sitten niiiiin ihastuttava kasvi.

Hallatarinoita kirjoitti...

Irene, kiitos, muttt... oikeastaan ei mtn romanttista eikä laisinkaan taivaallista vaan ihan tuiki tavallista. =)


Tämän vuoden keijunmekot kärsivät niistä helteistä ja se ehdytti mm uusien siemenien kasvun, eli en varmaan saakaan enää neljättä kesää samojen keijunmekkojen kukkien jälkeläisiä aikaan ensi kesälle... =/

Pia kirjoitti...

Mukava on lukea sinun postauksiasi. Mukavia kesäpäiviä sinne teille ♥

Hallatarinoita kirjoitti...

Kiitos Pia. =)

Viimeisiä kesäisiä päiviä varmaan justiin viedäänkin...

Samoin siulle. =)

Judy kirjoitti...

I love those tiny flowers in the first image, but I have no idea what they are!!! And all your scrumptious images of food are making me hungry!!! Good thing it is almost time for breakfast, and then off to school...

Hallatarinoita kirjoitti...

The first flower is Keijunmekko, Rhodochiton Atrosanguineus
http://hallatar.blogspot.fi/2012/10/je-eilen-satoi-ensilumi.html

I love it. <3