Kukkatapettia ja mustikkapiirakkaa

Keittiön ikkunaseinä sai vihdoin pinnalleen ne jo kauan kaapissa odotelleet kukkatapetit. Olikin ihanan laadukasta ja paksua tapettia. Aluksi vaan emme meinaneet saada sitä liotettua tarpeeksi liisterillä, mutta tapetointi alkoi kyllä jo toisen vuodan jälkeen sujua.

Piti totutella siihen että vuotien vettyessä tapettipöydällä, 

ehti itse vaikka hörpätä kupin kahvia, katsoa hiukan telkkaria yms.
Mie läträsin vuodat liisterillä
(johon olimme sekoittaneet erikeeperiä sekaan)
kahteen kertaan ja Hani nosteli pidempänä
vuodat seiniin kolmiotikkailla kikkaillen. 

Keittiön ikkunaan pääsivät sittemmin nämä pikkuraidalliset kankaat niistä ompelemistani kierrätysverhoista. Sopivat sattumoisin erittäinkin hyvin beigen tapettikukan väreihin.

Tapettikukassakin on pientä ripatusta tuo mielenkiintoisesti toteutettu kuvio kuviossa, joka kauempaa katsottuna näyttää yksinkertaisesti ainoastaan väritykseltä, mutta jonka monimuotoisuuden huomaa lähempää katsottuna. Oi, tykkään hirmusti näistä tapeteista.

Tapettiseinä on niin nätti että on suorastaan sääli peitellä sitä yhtään ikkunaverhoilla mutta ilman verhoja asunto kaikuu ja olisi kieltämättä tyhjä ja kylmänoloinen. Koti ei niin sanotusti ole koti ilman tekstiilejä. Ainakaan miun mielestäni. Itse yritän valita pölisemättömiä materiaaleja kodin tekstiileiksi. 

Työpäivän päätteeksi sopi hyvin kaffee
ex-tempore mustikkapiirakan kera.