Aesculus hippocastanum
Järveä piti päästä hiukan ihailemaan
ja samalla tiirailla, näkyykö pienemmällä
järvellä sitä valkoista, äkäistä sorsaa.
Oli sekin siellä taas, mutta liian kaukana
kuvattavaksi.
Onko lie erilaisuus tehnyt siitä kiukkuisen?
Se ei päästä toisia sorsia lähelleen...
Varsinkaan jos leipää on tiedossa.
Hyvin osaa pitää puolensa.
Ainakaan se itse ei siis näytä olevan
erilaisuudestaan huolimatta mikään kiusattu sorsa.
Ehkä muut sorsat eivät näe sitä vitivalkoisena?
Se on vain sorsa sorsien joukossa.
Hyvä niin, sillä eläinkunnassakaan
erilaisuutta ei yleensä siedetä.
Näitä upeita hevoskastanjoitakin piti kuvailla
ja tuijotella. Tuokin puulaji on tuttu lapsuuden
pihapiiristä. Sen suuret lehdet kukin kurkottavat
kohti aurinkoa, joten se varjostaa aikas hyvin.
Ja sen alla voi olla suojassa sateella.
Ei kuitenkaan ukkosella. =)
Hevoskastanjan piikkinen hedelmä
sisältää suuren siemenen.
Usein hedelmä posahtaa halki
jo maahan pudotessaan.
Suuri siemen muistuttaa hiukan
tulppaanin sipulia, ollen toiselta
puoleltaan matta, ja muualta kiltävä
ja kiinteä.
Tässä nyt tosin mukaani keräämäni
aarteet vain siltä sileältä puolelta
kuvattuina. =)
Haluaisiko joku hevoskastanjan siemenen?
Mie voisin sellaisen lähettää?
Kun minulla ei ole pihaa...
PS:
Tälle reissulle (vahingossa) jäi ottamatta
vara-akut mukaan ja niin siinä sitten kävi
että akut loppuivat, mutta muistin Ritan
vinkin hänen blogistaan, ja otin akut irti
ja hieroin niitä toisiaan vasten ja tungin ne
takaisin kameraan ja JESS, se muuten on
toimiva vinkki! Sain otettua vielä monta
kuvaa niillä akuilla. =) Kiitos Rita vinkistä. =D
Tosin, ohikulkevat miesjuoksijat varmaan
luulivat, että yritän sytyttää nuotion hieromalla
akkuja vastakkain kyykkysissäni maassa,
mutta ei se taas mtn haittaa... =)
Mistäs sitä tietävät, naisten aivoituksia.
.
9 kommenttia:
Piikikkäänkin kuoren alla on sileä sydän.
Kiitos kun jaoit tämän vinkin kameran patterien 'lataamisesta'. Usein on niin harmittanut kun kesken ulkoilureissun akut loppuvat ja varaparistoja ei ole mukana.
Tunnelmallisia kuvia, mutta teilläkös on vielä noin hyvin lehdet puussa? Täällä suurin osa puista on jo ilman lehtiä..
MM =)
Niin on. =)
Sitä kun ei koskaan päällepäin tiedä...
Kovinkin sileän ja sliipatun ulkokuoren alla
voikin yllättäen sitten olla
piikikäs sydän. =)
Sooloilija =)
Kiitos tosiaan kuuluu ihan Ritalle. =)
Tuolla keinolla ja lisäksi akkujen paikkaa vaihtamalla, sain nuo
hevoskastanjakuvat. =)
Valkoista sorsaa en sitten enää tällä kertaa
saanut kuvattua,
vaikka uusin hierontakikankin...
Jotkut puut ovat täälläkin jo lehdettömiä.
Tuo puisto on suojainen.
Kiitos,kun muistutit tuosta toisestakin mahdollisuudesta. Minä vain mietin tuota kovaa kuorta ja sen sisältämiä salaisuuksia. Sanoit hyvin. Kuoren sileys voi peittää myös sielun piikikkyyden.
MM =)
Siun huomiosi oli se kauniimpi.
Lohdullisempi. =)
Kaunis sielu on lahja.
Kiitos vinkistä, mullakin niin usein kesken hyvän kuvaussession paristot tyhjenee. Nuo piikikkäät ovat kauniita kuten niiden sisuskin.
Ollos hyvä, Savisuti. =)
Hyvä täytyy pistää kiertämään. =)
Paikalla oli paljon halkinaisia kuoria
mutta itse siemenet oli varmaan oravat vieneet piiloihinsa. =)
Nuo muutamat sain taskuni pohjalle. =)
Aina oppii uutta!
Eli tuossa akku-jutussa tosiaan siis on perää, itse olen huomannut että kun akut ottaa hetkeksi pois (ja puhaltaa jollei kukaan ole näkemässä) ja laittaa takaisin ne taas toimivat.
Luulin että se on vain oman kamerani temppuilua.
Kuin papuja nuo hevoskastanjan siemenet, kauniita.
Ihana MK =)
Näin siut sieluni silmin
henkäisemässä elämää niille akuille...
Mami sanoi laittavansa hetkeksi akut takan reunukselle
ja taas sitten hetken taskulamppu toimii. =)
Konsteja on monia. =)
Hevoskastanjan nimen on sanottu tulleen siitä
että kastanjan toinen puoli on kuin hevosen takamus. =)
Nyt nuo siemenet ovat kovasti kutistuneet täällä lämpöisessä ollessaan...
Lähetä kommentti