Seuraavaksi kapeaa kävelykaistaa
pitkin muiden turistien seassa
kipitystä kohti Vanhaa kaupunkia.
Matkan varrella piti kuvata sitä
mustanpuhuvaa kallionpalaa,
jonka päällä ne kauniit vaahterat
helottivat.
Mihin ihmeeseen paikalliset ovat
roudanneet vuosisatojen kuluessa
loppuosan siitä kalliovuoresta?
Lohkoneet pieneksi paloiksi ja
kuskanneet jonnekin muualle vai
rakentaneet siitä tämän sataman eller hur...?
Rannalla kohtasimme pari
puhumatonta turistia, jotka tahtoivat
meidän, käsieleillään viittoen,
ottavan kuvia itsestään heidän
kamerallaan. Minä pidin kii omasta
pokkaristani ja kuvasin hassua patsasta
ja Hani otti heistä kuvia heidän kamerallaan
hassun patsaan vierellä.
Tuo talon kattokerros näytti
kertakaikkisen Halloweenmaiselta
joten miun piti ottaa siitäkin kuva.
Selitin kummitustuntemustani Hanille
ja sanoimme yhtäkkiä yhtaikaa ääneen:
-Oo! Spooky,
jolla saimme muut ohikulkijat nostamaan
päänsä ja vilkaisemaan niin ikään tuota
mustakattoista taloa. =)
Ja mukana oli noita leikkirahan
näköisiä ja tuntuisia kruunuja
jotka mieluiten pitäisi tuhlata maissa.
.
