Sienien noitapiiri salainen
kutsui puistossa luokseen
Valtasi hetken mieleni
kuin vanhan ajan hypnoosi
Seisoin vain ja ihailin
koskematta katselin
Voin kuvitella että
aina ihmisten näkemättä
ne piirissä pyörivät innoissaan
Pysähtyvät jos ne huomataan
Jos selkäni nyt kääntäisin
oisko paikat niiden sekaisin?
Pohdin, kunnes sää vaihtui
Pyöräreissuni sateessa jatkui
Ajoin eteenpäin
silmissäni rinkula noitamainen
Noiden sienien tanssiva kuvajainen
Jostain kuului outo rumpuääni
Oliko se oma sydämeni?
Säesti vetistä poljentaani
-una reinman-
