Lisää näitä kujia
joiden tunnelma
oli hengästyttävän mykistyttävä.
Kuin olisimme olleet aikamatkalla...
Varsinkin ihan aamusta, kun muuta
porukkaa ei ollut vielä paljoa paikalla,
ja tuon polkupyöränkin saattoi kuvitella
mielessään ihan näkymättömiin. =)
Virnistelin kujien ja talojen kauneuden
hilpeyttämänä ja kuvasin innolla
monet akut tyhjiksi kamerasta.
Pyörin pokkarini kanssa kapeilla kujilla
kuin Liisa Ihmemaassa.
Lopuksi akkusyöppökameraani oli
lainattava Hanin repusta lisää akkuja
omien ladattujen jo loputtua.
Talot vaan kertakaikkiaan olivat
niin ihania, että niitä oli pakko kuvata.
Onko se niin, että koditon mielellään
kuvaa koteja ja taloja...
Tai sitten se on se tunne, että olen ollut
joskus aiemmin jossain muualla?
PS:
Jo pelkästään nämä kolme kuvaa
olisivat olleet reissun väärttejä. =)
Olen niistä hyvin onnellinen...
.
