Nuo kiiltävät kaiteet tuli
monta kertaa kuvattua.
Mennen tullen.
Ihmettelen kyllä laivahenkilökunnan
pitkämielisyyttä. Suorastaan kävi sääliksi.
Miltähän heistä tuntuu katsella ja kuunnella,
kuinka asiakkaat alkavat jo parissa tunnissa käydä
erittäin humalahakuisiksi. Meteli oli korviahuumaava.
Vaikka maksuvälineenä on euro, eivät enemmistöasiakkaiden
juomatavat ole kyllä kovin eurooppalaiset.
Eniten ihmetytti, miksi pienetkin
lapset viedään yökerhoon katsomaan
ja kuulemaan sitä menoa...
Kukin tehköön tietty tavallaan.
Minusta se vaan ei tosiaankaan
ole mikään lasten paikka.
Hani tarjosi miulle Midnight Coffeen
yökerhossa jo ennen keskiyötä.
Ihailimme kuutamon puolikasta kannella
ja pelasimme pelikorttia hytissä.
Seuraavana aamuna yökerhon tilat
olivat muiden tilojen lailla kammottavassa
kunnossa. Lattiat olivat tahmeina kaikesta
niihin kaadetusta, ja sotkun seassa oli roskaa
ja lasinsirpaleita. Oli kuulema tyypillinen
Ruotsinristeily?
Tukholman satamassa
emme päässeet poistumaan laivasta ennen
kuin kahdeksan poliisia saapui laivaan jotain
yöllistä hämminkiä selvittämään.
(Asia on ollut vain Ahvenanmaan uutisissa.)
Meille ei paikanpäällä kerrottu mitään.
Kun me pääsimme ulkomaailmaan, saapui
siivouskolonna siivoamaan asiakkaiden
sotkuja.
Palatessamme tunteja myöhemmin takaisin,
laiva oli jälleen raikkaan tuoksuinen ja puhdas.
Hetkisen...
.
