Luin Katja Tanskasen blogista ajankohtaista asiaa siitä,
onko netti vaarallinen nuorille. Varsin tärkeää pohdintaa.
Itse Internet ei ole vaarallinen vaan se, kuinka sitä saatetaan käyttää ja manipuloimistarkoituksinkin hyödyntää.
On todella vaikeaa valvoa, missä lapsi tai nuori netissä seikkailee.
Varsinkin jos nuorella on oma huone ja oma tietokone.
Aluksi miekin yh-perheessäni, yhden tietokoneen taloudessa yritin tarkasti valvoa mitä pelejä lapset pelasivat, niin koneella kuin pleikkarillakin. Joskus tosin joku lainaili heille epämääräisiä pelejä, joita ei meillä kauaa katseltu.
Nettiyhteys tuli meille kotiin vasta viitisen vuotta sitten. Oli pakko. Jo pelkästään koululäksyjen vuoksi, joissa oletettiin jokaisessa perheessä jo olevan Internet-yhteys ja sieltä piti etsiä tietoja. Netin tullessa sovittiin aikaraja, koska ja kuinka kauan saa olla koneella ettei kone vienyt kaikkea elämää. Mutta ei kukaan voi vahtia koko aikaa koneen äärellä, mitä lapsi tai nuori sieltä näkee ja etsii. On olemassa tiettyjä lapsilukkoja, mutta fiksu nuori oppii varmasti nopeasti sivuuttamaan ne. Meillä niitä lukkoja ei ollut. Oli luottamus.
TV:ta oli helpompaa kontrolloida. Yhdeksältä illalla sai sanoa, että nyt unille. Nukkumaanmenoajat olivat tärkeät. Olin ehkä liiankin tiukka sen suhteen, mitä he tv:sta näkivät.
-Muut kuulemma saivat valvoa ja katsella vaikka yksin, mitä tahansa telkasta tuli. Mutta ei meillä. Koska minusta lapsen pitää saada olla lapsi ja lapsellinen niin kauan kuin se ikunas on mahdollista. Tosin olen havainnut joidenkin vanhempien kyselevän, mitä tuo sanonta oikein tarkoittaa. Kaikki vanhemmat kuitenkin tiedostavat fraasiksi muodostuneen lauseen varmasti omalla tavallaan.
Aikaa myöten lapseni muuttuivat nuoriksi. Taitaviksi atk:ssa. Auttaen kukin vuorollaan kouluissaan muiden koululaisten lisäksi jopa opettajiaan atk-luokassa. Ja kotona minua. =)
Esikoinen on ollut mukana jopa verkottamassa erästä paikalliskoulua.
Pojat rakensivat itse osista uusia koneita ja korjailivat vanhoja ja muidenkin rikki menneitä tietokoneita. Kaikilla oli ennen pitkää oma tietokoneensa. Ura-haave on molemmilla pojilla atk-insinööriydessä. Tytär nuorimpana on niin ikään haka kaikessa mikä liittyy tietokoneen hallintaan.
Minun atk-osaamiseni on vähäistä heidän taitojensa ja osaamisensa rinnalla.
Nettimaailma ja atk vaan ovat niin tiiviisti osa nykyelämäämme, ettei tässä voi kukaan juuri muuta, kuin paimentaa jälkikasvuaan.
Luulen, että lapsi oppii itsekin vaistomaisesti säätelemään omaa nettikäyttäytymistään, kun hänelle alussa laitetaan tiettyjä rajoja.
Aivan kuten allerginen lapsi oppii pian tarkistamaan, onko ruuassa tai karamelleissa hänelle kiellettyä ainesosaa, jne.
Vanhemmilla on suuri vastuu ohjata lasta oikeaan.
Joskus vaan me vanhemmat olemme itsekin hukassa.
Kaikilla vanhemmilla ei ole paimentamiseen aikaa tai voimia.
Koneita käytetään lapsenvahteina.
-Lapsi viihtyy itsekseen, kun on koneidensa äärellä...
Ja se tapa jää helposti päälle.
.
