9.1.2015

Näköinen




Reissulla poikkesimme mm suuressa tavaratalossa 
jonka käytävällä oli valtaisa akvaario, 
jossa uiskenteli ihan hirmuisen kookkaita kultakaloja.


Jotkut kalat olivat miltein ruokalautasen kokoisia ja huisin näköisiä. 
Niille piti leperrellä aina ohi kulkiessani. Tuo kala oli niin minun näköiseni 
että meinasin laittaa sen fb-kuvakseni, mutta en sitten laittanutkaan...


Kateelliseksi olisivat vaan muut tulleet! 
-Luulleet että olen kauneushoidoissakin käynyt! =) 



Kaloilla oli hieno linna ja sinisiä kavereita. 





7.1.2015

Haikaranpesä





Minustakin olisi ihanaa asua talossa, 
jonka pihassa, katolla tai piipussa asustaa haikara.


Haikara tuo hyvää onnea talolle
ja talon väelle.







6.1.2015

Tuokioita






Olen 
siis luen. =)

Näistä ihanista kirjoista kiitos Mamalle.




Tästä enkelikirjasta kiitos Sukulaissielulle.  



https://www.facebook.com/121762977864133/photos/a.201432663230497.55455.121762977864133/1021391394567949/?type=1&theater





Jäälyhtyyn laitan tulen...
Illalla jälleen kirjojani luen...
Tai kuuta pällistelen. =)




  ♥  




Jotain samaa, jotain eroja








Näin Loppiaisen kunniaksi, jolloin kaikki joulusta siivotaan jo pois kodeista,
palaan vielä ruskeisiin piparkakkuihin tavalla tai toisella. =)
Tänäänhän piparkakkutalotkin saa luvalla syödä pois. =) 

Paikalliset (reissulla siis) tekevät tuollaisen
hieman erilaisen piparkakkutalon. 
Tämä on ennemminkin sellainen piparkakkumaja.

Minusta tämä malli on kyllä hyvin suloinen,
ja aionkin ensi jouluksi tehdä itse tällaisen.
 




Venäläisessä kahvilassa oli jotain 
venäläistä ja jotain kansainvälistä. 
Pullassa oli unikonsiemeniä ja maku maukas.


Ja tee,
sehän on aina hyvää...  
-Paitsi sellainen kiinalainen tee,
josta kupin pohjalle
aukeaa hämähäkin näköinen otus...!
Iiyyik! 



Hotellimme aulassa oli muuten ilmoituksia joissa haettiin 
lapsiväkeä piparkakkutalojen tekotalkoisiin. 
En sitten tiedä, olisiko valmis talo ollut 
tuon hotellin aamupalalla kuvaamani kaltainen 
vaiko mainosjulisteen kuvan kaltaisia.


Glögiäkin olisi hotellissa saanut. 
En vaan ole glögin ystävä. 
En myöskään migreeniherkkänä punaviinin.
Hanikaan ei juo sellaisia.







5.1.2015

Neulekuvioita




Reissullamme näin jotain josta kaikki neulooseja potevat pitävät. 
Tietenkin näin myös villalankoja, joita piti ostaa vaikka sormet 
vasta yrittävät tointua siitä loppuvuoden kiireisestä neulomispuuskasta.
Langoista on itseasiassa jo aloitettu ns Narva-
sukatkin. Tikutan vain ihan hiukan päivässä,
etteivät kipeät avosormihaavat palaa takaisin.
Mistä ne muuten tulevat?
Olenko allerginen villalle? 



Tässä reissullamme paikallisesta Jyskistä bongattuja hauskoja lankakeräkynttilöitä. 



Neulekynttilöitä, samasta paikasta. Ihania.
Harmi kun joulu oli ohi siinä vaiheessa kun näitä katselimme. 
Olisi olleet hauskoja lahjuksia. =) 





Neuletyynyjä vielä samaisesta paikasta. 
Varmasti lämmintä pään alla...

Tällaisen tyynyn kanssa
näkee parantavia päiväunia. =) 



4.1.2015

Sinisen talon romantiikkaa






Tähän siniseen taloon mie ihastuin. 
Kuin suoraan menneestä maailmasta 
ja menneiden aikakausien elämää henkivä 
huvila, jonka mie ostaisin heti jos rikas olisin.





Olen aina ollut heikkona ikkunaluukkuihin. 
Olen ihan varma että olen sellaisia joskus entisissä 
elämissäni sulkenut iltaisin ja avannut jälleen aamuisin...





Kuinkahan monta kesää ja talvea tämä talo onkaan jo nähnyt. 
Kuinka montaa sukupolvea se on katollaan suojannut. 
Kuinka paljon naurua se on kuullut.


Se on yhtenä harvinaisista selviytyjistä
kestänyt myös aikoinaan sodan...
Ihan kaikki siitä myllytyksestä selviytyneet
ovat pieniä suuria ihmeitä.






Huvimaja oli meidän hotellimme tontilla, 
ei kovinkaan kaukana sinisestä talosta. 
Yhdistin ne samalle sivulle koska huvimaja sopisi 
ihan hyvin myös sinisen talon pihamaalle.


3.1.2015

Joka kuuseen kurkottaa on historiaa




Matkamuistona koti-Suomeen saapui tämä pieni 
suloinen kimmeltävä valkoinen vasikka, kuusenkoristeeksi.

Se pääsi meidän olohuoneen kuuseen,
kun me yhä odotamme,
että lapset ehtisivät katsomaan kuusta
ja sitä mitä sen alle ovat tontut toimittaneet...



Tämä pieni kuusi reissulta
jäi niin mun sydämeeni. 




Vähän, tai siis huomattavasti suurempi
joulukuusi Narvan keskustassa.
Tässä lähellä oli iso tavaratalo jossa vaellettiin
muutama tunti ja bongattiin tuliaisia...

(Pikkukuusi taitaa olla siinä tavaratalossa kuvattu... )



Tuo joulukuusi oli kyllä giganttinen...
Aivan hervottoman suuri kuusi, 
joka kasvaa tuolla paikallaan, 
ja se oli koristeltu jättiläiskoristein... 



Rakennus, jonka pihassa jättikuusi jättikoristeineen seisoi, 
oli myös valtava. Se on vuonna 1912 valmistunut entinen Narvan
huvielämän keskus Narva-Jõesuun kaivohuone, eli Kuursaal.

Nyt se on hylätty, autio, raunioina ja koostaan huolimatta
vain murto-osa entisestä loistostaan, 
kuten tuosta linkin pienoismallista voi havaita.

Late jostain luki, että komean talon
kunnostamista ollaan aloitettu...

****************

Kaikenlaisista Narvan suurista talonraunioista tuli mieleen
reilun vuoden takainen reissu ja
 Ungrun linnan raunio, josta näin vielä kotona
monesti untakin...




Kylpylähotellin ravintolasalin kuusi. 
Tuollaisia kauniita tekokuusia oli reissullamme mm 
myytävänä tavarataloissa. Aidon näköistä muovia. 
Siis aidon kuusen näköistä muovia. =) 
Tykkäsin. 

Hinta vaan oli pieni este sille, 
ettei ostettu itsellekin varastoon tuollaista 
hienoa kuusen näköistä tekokuusta,
suojellaksemme metsiä.
Tai siis muutamia kuusia... 



Tämä oli se joulutori josta jo olikin aiemmin kuvia. 
Siellä oli ihan aitoja kauniita metsäkuusia.

Onhan se tietty sääli, että kuusta kasvatetaan, hoidetaan
suojellaan ja leikataan vuosikausia, että siitä tulee 
sopivan kokoinen puu joulukuuseksi ja sitten se 
koristellaan pariksi päiväksi 
johon nopeasti kyllästytään ja heitetään se pois, 
ja siinä oli sen puun elämänkaari...



Valoja öihin









Narvalaisia jouluvaloja. 



Tuollainen sää sattui olemaan miltein koko ajan 
reissulla, kuin lamppukuvasta näkyy. 


Onneksi oli lämmin toppatakki. 
Mää kuljin ulkona pipo silmille painettuna 
ja Hanin vanhat rukkaset käsissä. 
Mies ei päästänyt mua ulos ennen kuin olin 
laittanut hansikkaat käsiini. <3 




Tallinnan satamassa jouduttiin kuluttamaan 
aikaa kiertelemällä siellä täällä. 

Tässä yksi kaunis ikkuna. 



2.1.2015

Haikaravartija ja linnoituksia







Castell sijaitsee Itä-Virossa Narvan Hermannin linnoituksen pihapiirissä. 
Kun ovesta astuu sisään, joutuu samalla ihan eri vuosituhannelle... 



Humoristinen jouluhaikara toivotti tulijan tervetulleeksi. 
Tai ehkäpä se vartioi paikkaa joulumielellä tonttulakissaan 
ja punaisessa kaulaliinassaan, kuka sitä tietää... 






Kahvilasta siirryttäessä oikealle, voi nähdä suuren linnan 
joka on samalla museo. Kesäisin linnan pihalla esitetään työnäytöksiä 
vanhaan malliin, mutta kun nyt oli talvi niin näkymät ovat vähäisemmät.



Narvan linnoitukseen kuuluu kaksi linnaa. 
Tämä Viron puolella Narvajokea sijaitseva pienempi 
ja yksinkertaisempi Hermannin linnoitus.

Se vaurioitui pahoin toisen maailmansodan aikana
ja sitä kunnostetaan edelleen. 



Sekä joen toisella puolen, Venäjän maaperällä sijaitseva suurempi
ja komeampi Ivangorod eli Iivananlinna, viroksi Jaanilinn.
Kuvassa vasemmalla näkyy hieman Hermannin linnoituksen
muureja ja Narvajoen toisella puolen Ivangorod.





Eräs Hermannin linnoituksen komeista ovista.
Kivi on kaunista. Ikiaikaista. 



1.1.2015

Purtsen linna






Ajellessamme Narvaan näimme tämän pikkujättiläisen, 
hohtavan vaalean linnan erottuvan maisemasta 
niin huomattavasti että päätimme mennä 
lähemmäs katsomaan sitä. 

Se on Purtsen linna muutettuna ruokapaikaksi. 
Komea nähtävyys!

Jotenkin linnan muodot toivat mieleen
etäisesti Turun linnan? Ainakin minulle.


Torneista tulee taas mieleen Tallinna... 


Komeat paksut seinät. 




Harmittelin, että juuri hetkeä aiemmin saapui tuo pakettiauto linnan pihaan. 
Jos olisimme olleet paikalla viisi minuuttia aiemmin, olisin saanut kuvan 
jossa olisi ollut tunnelmaa vuosituhansien takaa.
Nyt nykyaika kohtaa menneisyyden.
Toisaalta hyvä että sain pakusta perspektiiviä pikkulinnan koolle.

Alkujaan tämä oli yksityisen rakentama linnamainen kartano.



Paikan piti olla avoinna siihen kellonaikaan, 
jolloin kiertelimme linnan ympärillä kuvaamassa, 
mutta ei se sitten ollutkaan, joten emme nähneet sisätiloja.