Kiitos kansallisrunoilijalle

 

 

 

Tänään on kansallisrunoilijamme J.L.Runebergin
syntymäpäivä, jonka kunniaksi syömme mm torttuja, 

kakkuja yms, jotka liitetään tähän mieheen tai ainakin 

hänen Fredrika-vaimoonsa. 

 

Voisimmehan me heidän kunniakseen vaikkapa laulaa lurauttaa tällaisen, päivänsankarimme aikoinaan kirjoittaman laulun, jonka kymmenes säkeistö on minulle erityisesti mieluinen.

- Oletko muuten tiennyt, että Maamme-laulussa 

on oikeasti 11 säkeistöä?

 

 

 

Maamme

 

 

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,

soi, sana kultainen!

Ei laaksoa, ei kukkulaa,

ei vettä rantaa rakkaampaa,

kuin kotimaa tää pohjoinen,

maa kallis isien!

 

On maamme köyhä, siksi jää,

jos kultaa kaivannet

Sen vieras kyllä hylkäjää,

mut meille kallein maa on tää,

sen salot, saaret, manteret,

ne meist on kultaiset.

 

Ovatpa meille rakkahat

koskemme kuohuineen,

ikuisten honkain huminat,

täht'yömme, kesät kirkkahat,

kaikk'kuvineen ja lauluineen

mi painui sydämeen.

 

Täss auroin, miekoin, miettehin

isämme sotivat,

kun päivä piili pilvihin

tai loisti onnen paistehin,

täss Suomen kansan vaikeimmat

he vaivat kokivat.

 

Tään kansan taistelut ken voi

ne kertoella, ken?

Kun sota laaksoissamme soi,

ja halla näläntuskan toi,

ken mittasi sen hurmehen

ja kärsimykset sen?

 

Täss on sen veri virrannut

hyväksi meidänkin,

täss iloaan on nauttinut

ja murheitansa huokaillut

se kansa, jolle muinaisin

kuormamme pantihin.

 

Tääll' olo meill on verraton

ja kaikki suotuisaa,

vaikk onni mikä tulkohon,

maa isänmaa se meillä on.

Mi maailmass on armaampaa

ja mikä kalliimpaa?

 

Ja tässä, täss' on tämä maa,

sen näkee silmämme.

me kättä voimme ojentaa

ja vettä rantaa osoittaa

ja sanoa: kas tuoss' on se,

maa armas isäimme.

 

Jos loistoon meitä saatettais

vaikk' kultapilvihin,

mis itkien ei huoattais,

vaan tärkein riemun sielu sais,

ois tähän köyhään kotihin

halumme kuitenkin.

 

Totuuden, runon kotimaa

maa tuhatjärvinen

miss' elämämme suojan saa,

sa muistojen, sa toivon maa,

ain ollos, onnees tyytyen,

vapaa ja iloinen.

 

Sun kukoistukses kuorestaan

kerrankin puhkeaa,

viel lempemme saa nousemaan

sun toivos, riemus loistossaan,

ja kerran, laulus synnyinmaa

korkeemman kaiun saa.

 

 

 

Sanat:  Johan Ludvig Runeberg

Sävel:  Fredrik Pacius

 

 

 

 

 

 

 Samaa aihetta aiemmilta vuosilta: 

 

Runoilijankakkua Runebergin ystäville 

 

Runebergin synttärikahveilla   

Runeberginkin takana oli nainen

( Melkein samoja sanoja on taas käytetty yhdessä uudessa julkaisussa...) 

 

 

Torttukuva on vuosien takaa 

  Punaisen Pikkutalon ajoilta... 

 

Tänä vuonna en raaskinut ostaa gluteenittomina, enkä jaksanut tehdä itse, mutta muistan kyllä miltä tuokin maistuu.