Translate

5.2.2024

Kiitos kansallisrunoilijalle

 

 



 
Tänään on kansallisrunoilijamme J.L.Runebergin
syntymäpäivä, jonka kunniaksi syömme mm torttuja, 
kakkuja yms, jotka liitetään tähän mieheen tai ainakin 
hänen Fredrika-vaimoonsa. 
 
Voisimmehan me heidän kunniakseen vaikkapa laulaa lurauttaa tällaisen, päivänsankarimme aikoinaan kirjoittaman laulun, jonka kymmenes säkeistö on minulle erityisesti mieluinen.
- Oletko muuten tiennyt, että Maamme-laulussa 
on oikeasti 11 säkeistöä?

 
 
 
Maamme
 
 
Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien!
 
On maamme köyhä, siksi jää,
jos kultaa kaivannet
Sen vieras kyllä hylkäjää,
mut meille kallein maa on tää,
sen salot, saaret, manteret,
ne meist on kultaiset.
 
Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
täht'yömme, kesät kirkkahat,
kaikk'kuvineen ja lauluineen
mi painui sydämeen.
 
Täss auroin, miekoin, miettehin
isämme sotivat,
kun päivä piili pilvihin
tai loisti onnen paistehin,
täss Suomen kansan vaikeimmat
he vaivat kokivat.
 
Tään kansan taistelut ken voi
ne kertoella, ken?
Kun sota laaksoissamme soi,
ja halla näläntuskan toi,
ken mittasi sen hurmehen
ja kärsimykset sen?
 
Täss on sen veri virrannut
hyväksi meidänkin,
täss iloaan on nauttinut
ja murheitansa huokaillut
se kansa, jolle muinaisin
kuormamme pantihin.
 
Tääll' olo meill on verraton
ja kaikki suotuisaa,
vaikk onni mikä tulkohon,
maa isänmaa se meillä on.
Mi maailmass on armaampaa
ja mikä kalliimpaa?
 
Ja tässä, täss' on tämä maa,
sen näkee silmämme.
me kättä voimme ojentaa
ja vettä rantaa osoittaa
ja sanoa: kas tuoss' on se,
maa armas isäimme.
 
Jos loistoon meitä saatettais
vaikk' kultapilvihin,
mis itkien ei huoattais,
vaan tärkein riemun sielu sais,
ois tähän köyhään kotihin
halumme kuitenkin.
 
Totuuden, runon kotimaa
maa tuhatjärvinen
miss' elämämme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain ollos, onnees tyytyen,
vapaa ja iloinen.
 
Sun kukoistukses kuorestaan
kerrankin puhkeaa,
viel lempemme saa nousemaan
sun toivos, riemus loistossaan,
ja kerran, laulus synnyinmaa
korkeemman kaiun saa.
 
 
 
Sanat:  Johan Ludvig Runeberg
Sävel:  Fredrik Pacius
 
 
 
 
 
 
 Samaa aihetta aiemmilta vuosilta: 

 
Runoilijankakkua Runebergin ystäville 
 
Runebergin synttärikahveilla   

Runeberginkin takana oli nainen
( Melkein samoja sanoja on taas käytetty yhdessä uudessa julkaisussa...) 
 
 







Torttukuva on vuosien takaa 
  Punaisen Pikkutalon ajoilta... 
 
Tänä vuonna en raaskinut ostaa gluteenittomina, enkä jaksanut tehdä itse, mutta muistan kyllä miltä tuokin maistuu.