Rakkauden rauniot

  Ungru Manor 

Lumituiskussa ajellessamme 

osuimme tällaisen näyn kohdille 

ja meille tuli vastustamattoman hypnoottinen halu 

pysäyttää auto ja mennä tutkimaan 

tätä mahtavaa rauniota
joka veti meitä puoleensa... 

Kotiin tultuamme saatoin leikkiä hetken 

tutkivaa journalistia,
(se oli mielenkiintoista) 
ja löysinkin linnatalosta tiedonmurusia sieltä täältä:

Talon nimi on Ungrun linna. 

Taru kertoo että

Ewald von Ungern-Sternberg
oli suuresti rakastunut saksalaiseen neitoon

joka suostuisi Ewaldin puoliksoksi vain 
jos hän rakentaisi morsiamelle samanlaisen talon 

kuin Merseburgin linna Saksassa. 

Ewald von Ungern-Sternberg

Niinpä rakastunut Ewald palasi kotiseudulleen ja 

aloitti valtaisan linnakartanon rakentamisen 1893. 

Ungrun linnaa rakennettiin vuosia uutterasti  
mutta se ei koskaan tullut täysin valmiiksi, 

sillä morsian kuoli kesken rakennustöiden, vuonna 1896. 

  Ewald menetti samantien kiinnostuksensa taloon 
ja hylkäsi sen. 

Asumattomuuden lisäksi n 120 vuotta, sekä maailmansodat 
ovat kohdelleet kaltoin taloa, samoin kuin myös paikalliset asukkaat. 

Ikuisesti keskeneräiseksi jäänyttä taloa on ronskilla kädellä purettu 

ja sen kiviä on käytetty mm läheisen lentokentän kiitoradan täytteenä. (!!!!?) 

Jäljellä onkin enää suurinpiirtein yksi kolmasosa entisestä linnakartanon koosta 

vaikka nytkin kokonaisuus on jotain aivan hulppeaa. 
Näetkö missä Late seisoo? 

Pelkkä talon kivijalkakin on korkeampi kuin pitkä mieheni. 

♥ 

Aikoinaan talo oli ulkoisesti jo valmis, 

mutta sisätyöt jäivät ikuisesti tekemättä, 
saksalaismorsiamen kuollessa.

Tuo mitä on linnatalosta jäljellä, 

on takaosaa ja tornin jäänteitä.

Kesäisin talon avoimen sisäosan näköjään valloittavat kasvit. 

Sortumavaaran vuoksi emme menneet taloon sisälle.  

 Onkohan tämä se kuuluisa 

Peterin tammi? 

Talon ympärillä nimittäin kasvaa 

jopa Ewaldin aikaisia alkuperäisiä puita...

Nykyiset talon omistajat 

ovat suunnitelleet 

ryhtyvänsä valtaisaan urakkaan  
eli talon kunnostukseen. 

Raunioita tarkastellessa näkee, 
että niitä on tuettu ja hieman paikkailtukin jo. 

Onnea jättiurakkaan. 

Ewaldin syntymästä 
on 150 vuotta.
Hänen kuolemastaankin on 
jo 104 vuotta. 

Hän eli vielä 13 vuotta rakkaan
morsiamensa poismenon jälkeen, 
sairastuen vakavasti Pietarin matkallaan 1908,
 ja kuoli siellä helmikuussa 1909, 
jolloin hänet tuotiin junalla Haapsaluun 
josta kärryillä tuohon suureen taloonsa, 
jossa hän vasta vainajana
vietti ainoan yönsä koskaan, 
ja josta hänet seuraavana päivänä 
kuljetettiin Hiidenmaalle sukuhautaan.  

Jotenkin tuntuu siltä, 
ettei hän itse olisi halunnut viettää 
tuossa talossa edes sitä yhtä yötä 
ilman häntä, 
jolle talo oli tehty... 

Lunta sateli koko ajan 
taloa kierrellessämme, 
kuin pienet valkeat aaveet olisivat 
haluneet kertoa meille vielä jotakin... 


 ¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸


Minä näen unia tästä rauniosta. 
Unissani se kuitenkin on ehjä, on kesä ja 
komeahiuksinen mies komentelee määräyksiä 
työmiehille ja ilmassa on odottava tunnelma... 

Johtuneeko uneni siitä, 
että otin raunioiden juurelta 
kolmikulmaisen kivimurikan muistokseni? 
Kivi on nyt olohuoneessamme ja kertoilee 
minulle öisin tarinoita...
 

   

Linkkejä: http://www.visitestonia.com/fi/ungrun-linna ,
http://www.manor.ee/?id=944&manor_id=83,