...
Kun viime viikolla kiskoin Juhannusta juhlistaakseni ja hiukan lainapihamaatakin siivotakseni pois nokkosia pensasaidan alta, hämmästyin nähdessäni aivan ilmielävästi nokkosen näköisen kasvin jossa kasvoi kuin renessanssiasuisena myllynkivikauluksisena vihreän varren ympärillä lehdyköidensä päällä kauniita valkoisia kukkia! Ihanaa!
-Eikä se kasvi pistellyt tippaakaan näppylä/(pyöräily)hanskojeni lävitse niin kuin piikikkäät serkkukasvinsa jotka siinä vieressänsä pituutta itselleen keräsivät.
Minähän jätin tietenkin myllynkivikauluskukkaisen rauhaan ja kaikki sen sukua ja perhettä olevat, ja karsin vain ne polttiaiskarvaiset hurjat kasvit sen ympäriltä.
Kiskoin samana iltana Haninkin kameroineen pensasaidan sisälle kurkkimaan hauskaa kukkaa, jota hetken silloin pillikkeeksikin epäilin, ennen kuin jostakin iski päähäni kuin alitajunnan kuiskauksena: se voisi olla valkopeippi. Ja tutkimaan netistä ja eikun sehän se olikin. Valkopeippi. Se pitää, lukemastani päätellen, samanlaisesta vahvasta typpipitoisesta maasta kuin nokkosserkkunsakin.
Kaivelin seuraavana päivänä kasvin juurineen pois pahasta paikastaan ja istutin sen kukkapenkkiin jonne muitakin löytökukkia olen istutellut. Yksi peipin oksa katkesi siinä vesisateisessa irtiottorytinässä vaikka hyvin varovainen yritinkin olla. Se oksa pääsi maljakkoon sinisen kaunokin kanssa. Ainakin omaksi hehkuajakseen. Tarjoilemaan silmillemme yhdistettyä sinivalkoista näkyä.
Kun kukkapenkin peippi kasvaa isoksi ja vahvaksi, se saattanee luovuttaa muutaman kukan yrttisalaattimme joukkoon, jossa jo viuhahtelee voikukannuppusia ja voikukan nuoria lehtisiä.
Kuivatuista valkopeipin kukista keitetty tee sopii kuulemani mukaan kuukautiskipujen hoitoon. Nokkoskeittoa/nokkoslettuja yms tehdessä pataan voi laittaa mukaan myös valkopeippiä, sillä se on myrkytön, vaikka ravintoarvoltaan ei olekaan nokkosen luokkaa. Suolaheinä sopii pikanttina lisänä salaattiin, samoin valkopilan nuoret lehdet, vesiheinä sekä vadelman ja lehmuksen lehdet.
Niin ja salaatin joukkoon keitettyä kananmunia, tomaattipaloja, tuoretta kurkkua, oikeaa lehti- tai jäävuorisalaattia, Vihannes/voileipäkrassia ja ketunleipiä. Ja wannabefetajuustopaloja. -Eli ei niitä oikeita. =)
Melita blogissaan toi uusvanhan ihastukseni vihanneskrassiin mieleeni, tutun jo lapsuudesta: Melita esitteli munavoin ja krassin kera houkuttelevan herkullisia kolmioleipiä. =)
Voileipä- eli vihanneskrassi on ihanaa leivän päällä sinälläänkin pienen keijumargariini-sipausun myötä. Krassissa on sellainen samanlainen pähkinäinen maku, kuin sinimailasen (alfalfan) iduissa. Loput sinimailaset päätyivät lainayrttimaassamme ihan koristekasveiksi ja odotamme, ehtivätkö kukkimaan.
Ehkä ensimmäinen oma uusiperuna-annoskin odottaa meitä ensi viikonloppuna... Nam. Sen kanssa persilja-ruohosipuli-valkosipulivoita, jota on oltava aina pakastimessa... =)
Ystäväni Sari-pieni, keksi hauskan keinon ruukkusalaatin uusiosadottamiseen, kasvattamalla loppusalaatin tyngän kukkaruukussa ulkona. Mie nappasin hyödyllisen idean matkaani ja aloin tökkiä täällä lainamaalla yrttimaahan myös ne purkissaan kasvaneiden salaattien jäänökset, tosin ilman sitä niiden juuria ahdistavaa muovikoteloa. Hyvin kasvavat.
Etanoita vastaan laitetaan pallogrillistä salaattien ympärille tuhkamuuri. Tulee sillekin jäännökselle sopiva uusiokäyttö.
Nyt on mukavaa pureksia kaupan salaattien lisukkeena noita "omia" purkkisalaattien jälkeläisiä ja itsekasvatettua lehtisalaattia, sekä niitä kolmea eri sipulimerkkiä sitten aikanaan kun hiukan tuosta vahvistuvat. Herneenversot antavat ihan pian oman lisänsä voileipien päälle tai salaattiannoksiin...
Kevään ensimmäisten nokkosten kuivatut lehdet odottelevat pääsyä lettu- ja sämpylätaikoinoihin...
Itse vanha tuttavuus, pisteliäs nokkonen...
Lamium album
Kun viime viikolla kiskoin Juhannusta juhlistaakseni ja hiukan lainapihamaatakin siivotakseni pois nokkosia pensasaidan alta, hämmästyin nähdessäni aivan ilmielävästi nokkosen näköisen kasvin jossa kasvoi kuin renessanssiasuisena myllynkivikauluksisena vihreän varren ympärillä lehdyköidensä päällä kauniita valkoisia kukkia! Ihanaa!
-Eikä se kasvi pistellyt tippaakaan näppylä/(pyöräily)hanskojeni lävitse niin kuin piikikkäät serkkukasvinsa jotka siinä vieressänsä pituutta itselleen keräsivät.
Minähän jätin tietenkin myllynkivikauluskukkaisen rauhaan ja kaikki sen sukua ja perhettä olevat, ja karsin vain ne polttiaiskarvaiset hurjat kasvit sen ympäriltä.
Kiskoin samana iltana Haninkin kameroineen pensasaidan sisälle kurkkimaan hauskaa kukkaa, jota hetken silloin pillikkeeksikin epäilin, ennen kuin jostakin iski päähäni kuin alitajunnan kuiskauksena: se voisi olla valkopeippi. Ja tutkimaan netistä ja eikun sehän se olikin. Valkopeippi. Se pitää, lukemastani päätellen, samanlaisesta vahvasta typpipitoisesta maasta kuin nokkosserkkunsakin.
Kaivelin seuraavana päivänä kasvin juurineen pois pahasta paikastaan ja istutin sen kukkapenkkiin jonne muitakin löytökukkia olen istutellut. Yksi peipin oksa katkesi siinä vesisateisessa irtiottorytinässä vaikka hyvin varovainen yritinkin olla. Se oksa pääsi maljakkoon sinisen kaunokin kanssa. Ainakin omaksi hehkuajakseen. Tarjoilemaan silmillemme yhdistettyä sinivalkoista näkyä.
Kun kukkapenkin peippi kasvaa isoksi ja vahvaksi, se saattanee luovuttaa muutaman kukan yrttisalaattimme joukkoon, jossa jo viuhahtelee voikukannuppusia ja voikukan nuoria lehtisiä.
Kuivatuista valkopeipin kukista keitetty tee sopii kuulemani mukaan kuukautiskipujen hoitoon. Nokkoskeittoa/nokkoslettuja yms tehdessä pataan voi laittaa mukaan myös valkopeippiä, sillä se on myrkytön, vaikka ravintoarvoltaan ei olekaan nokkosen luokkaa. Suolaheinä sopii pikanttina lisänä salaattiin, samoin valkopilan nuoret lehdet, vesiheinä sekä vadelman ja lehmuksen lehdet.
Niin ja salaatin joukkoon keitettyä kananmunia, tomaattipaloja, tuoretta kurkkua, oikeaa lehti- tai jäävuorisalaattia, Vihannes/voileipäkrassia ja ketunleipiä. Ja wannabefetajuustopaloja. -Eli ei niitä oikeita. =)
Melita blogissaan toi uusvanhan ihastukseni vihanneskrassiin mieleeni, tutun jo lapsuudesta: Melita esitteli munavoin ja krassin kera houkuttelevan herkullisia kolmioleipiä. =)
Voileipä- eli vihanneskrassi on ihanaa leivän päällä sinälläänkin pienen keijumargariini-sipausun myötä. Krassissa on sellainen samanlainen pähkinäinen maku, kuin sinimailasen (alfalfan) iduissa. Loput sinimailaset päätyivät lainayrttimaassamme ihan koristekasveiksi ja odotamme, ehtivätkö kukkimaan.
Ehkä ensimmäinen oma uusiperuna-annoskin odottaa meitä ensi viikonloppuna... Nam. Sen kanssa persilja-ruohosipuli-valkosipulivoita, jota on oltava aina pakastimessa... =)
Ystäväni Sari-pieni, keksi hauskan keinon ruukkusalaatin uusiosadottamiseen, kasvattamalla loppusalaatin tyngän kukkaruukussa ulkona. Mie nappasin hyödyllisen idean matkaani ja aloin tökkiä täällä lainamaalla yrttimaahan myös ne purkissaan kasvaneiden salaattien jäänökset, tosin ilman sitä niiden juuria ahdistavaa muovikoteloa. Hyvin kasvavat.
Etanoita vastaan laitetaan pallogrillistä salaattien ympärille tuhkamuuri. Tulee sillekin jäännökselle sopiva uusiokäyttö.
Nyt on mukavaa pureksia kaupan salaattien lisukkeena noita "omia" purkkisalaattien jälkeläisiä ja itsekasvatettua lehtisalaattia, sekä niitä kolmea eri sipulimerkkiä sitten aikanaan kun hiukan tuosta vahvistuvat. Herneenversot antavat ihan pian oman lisänsä voileipien päälle tai salaattiannoksiin...
Kevään ensimmäisten nokkosten kuivatut lehdet odottelevat pääsyä lettu- ja sämpylätaikoinoihin...
Urtica dioica
Itse vanha tuttavuus, pisteliäs nokkonen...
Mutta kaiken kaikkiaan,
mie rakastan tuota pientä lainatakapihaa. =)
-Ja mustarastaan ihmeellistä iltalaulua.
Se uskomattoman kaunis lirkutus
yrittää kertoa minulle jotakin
menneestä maailmasta...
-Ja mustarastaan ihmeellistä iltalaulua.
Se uskomattoman kaunis lirkutus
yrittää kertoa minulle jotakin
menneestä maailmasta...
*sivu kirjoitettu väsyneenä, vilisee virheitä...*
...
3 kommenttia:
Heiiii, meilläkin kasvaa Valkopeippiä siellä täällä puutarhassa. En ollut sitä luonnossa koskaan aikaisemmin nähnyt ennenkuin täällä. Kukkapenkissä(juu,penkissä sitä kasvaa myös, mutta sinne se on hiipinyt ihan itse siirtämättä)se venyi yli puoli metriseksi. :)
Vesi tuli kielelle tuota lukiessa ;).
Heips Tuija ja Aamu =)
Sori kaikki näppäilyvirheet postauksessani, ja saattaa olla että tekstissä yhä on virheitä? Joskus sanat sekoavat... =)
Lähetä kommentti