rantapenkalla kävelemässä,
kun oli vielä aamuhiljaista
ja aurinko vasta herätteli hellästi
kutitellen luontoa uuteen päivään.
toisinaan
kuului kukkojen kilpakieunta,
ja vesi höyrysi joen pinnalla.
Kuvittele tämä luonnonrauha
ja onni. Sielu lepäsi,
silmiä häikäisi ja
sydän huokaili.
Kiitin armasta
suudelmalla
tästä kaikesta.
Tuuli vielä uinui eikä
kehdannut edes silmät
puoliummessa
viime kesän kaisloja
yhtään heilutella.
Italialainen aamu taitaa
olla leppoisan raukeaa aikaa.
reippaat juoksijat, pyöräilijät ja yksi muu
valokuvaaja. Hän ei ikuistanut tätä näkyä.
Ehkä tämä kaikki kauneus
oli hänelle arkea,
joka oli meille juhlaa.
Meidän joululahjamme.
Täältä löysin auringonkilon.
Nyt tiedän mitä se on.
Se oli kuin sulaa hopeaa.
Sitä oli saatavilla monta kiloa!
"Läksin minä kesäyönä käymään
Siihen laaksohon kussa kuuntelin päivää
Missä lintuset laulaa
metsäkanatkin ne pauhaa
Ja mun sydämeni etsi lepoa ja rauhaa"...
Tällä joella kisailivat vain nokikanat
mutta tuon vanhan surullisen
laulun sanat tulivat sattumalta
mieleeni jo rannalla ja nyt
kuvia koneelle siirtäessäni muistin
tuon hartaan tunnelman.
Miltei kaikki muut ihmiset olivat joko
valmistamassa joulua, palvelemassa
jouluostoksien tekijöitä tai ostamassa
jouluostoksia. Me vaan kävelimme,
kuvasimme, kuuntelimme ja
hymyilimme täällä,
omassa rauhassamme.
Eräs nokikana alkoi paukuttaa puun oksaa
veden pintaa vasten. Kun kiinnostuimme sen
puuhailusta, se lopetti äkisti. Emme siis tiedä
houkutteliko se risullaan hyönteisiä,
toisia nokikanoja vai jopa pikkukaloja?
Tämä nokikana saapui meitä
katselemaan rannalle.
Ehkä se yritti selvittää
mitä ihmettä me puhuimme
tai sitten se vaan tarkisti
onko meillä sille leipää.
Addan vesi oli
hyvin kirkasta
ja puhdasta.
Kaksi tällaista,
keltajalkaista, etsi jotakin
syksyisten lehtien alta.
Toinen pulahti uimaan,
toinen jäi poseeraamaan.
Emme ehtineet esittäytyä.
Hmmm...
Oliko sillä enkelipallo mukanaan...?
Niin, maiseman ja sään yhdistelmä
oli tosiaan kuin meidän syksynäkymämme
sekä lämmin kevät yhtaikaa.
Lokkiparvi uimassa.
Miten kesäinen näkymä
tällaiselle pohjoisen tallaajalle!
Tätä upeaa sorsaa emme tunnistaneet.
Se oli tavallisten sinisorsien, lokkien
ja nokikanojen laumassa ulkonäkönsä
puolesta ihan yksin mutta
silti pirtsakka, kaikkien kaveri.
Eräs nainen ja söpö pikkuruinen
sydäntoppatakkinen tyttö heittelivät
linnuille leipää ja heidän kohdallaan
majaili myös kyhmyjoutsenpariskunta.
Sekä pieni tyttö
että kaikki linnut
riemuitsivat
tästä puuhasta.
Me ohikulkijatkin hymyilimme
heidän kerallaan.
Linnutkin saivat joululahjan.
Kyhmyjoutsenuroksesta sain
pienen kuvaräpsynkin.
Näimme upean joutsenpariskunnan
kyllä eräänä toisenakin päivänä,
mutta siitä lisää myöhemmin.
Siellä täällä reissullamme näimme
kirjoja telineissään joita saa kuka
tahansa lainata. Suomessa en ole
lainakirjatelineisiin törmännyt
mutta esim Virossa kyllä...
Mitä jos olisin jättänyt
tuonne oman runoni? Hih. =)
Tästä olisi saanut ottaa
runokirjan mukaansa...
Tarjolla oli jopa ikivihreitä klassikkoja.
Majapaikkamme oli yksityisasunto
Imbersagossa, n 38 km Milanosta.
Tämä Addajoki oli kävelymatkan
päässä asunnosta.
Kaikki mahdollinen
on omistettu Italian
ihmemiehelle,
Leonardolle.
Sukunimeä tuskin
tarvinnee mainita?
- Tai siis, se ei ole
Di Caprio.
Etelässä kaikki tuntuvat
yleensä inhoavan murattia,
koska se kasvaa nopeasti,
(siellä etelässä)
ja leviää niin hurjasti,
kietoutuen kaikkialle.
Muratit kiipeilivät Addajoellakin
lehdettömien lehtipuiden rungoilla.
Mutta minä
rakastan
muratteja!
Oletko koskaan nähnyt
muratin mustia marjoja?
Jos näet, älä maista.
Ne ovat meille myrkyllisiä
mutta linnuille suurta herkkua.
Tätä upeaa sorsaa emme tunnistaneet.
Se oli tavallisten sinisorsien, lokkien
ja nokikanojen laumassa ulkonäkönsä
puolesta ihan yksin mutta
silti pirtsakka, kaikkien kaveri.
Eräs nainen ja söpö pikkuruinen
sydäntoppatakkinen tyttö heittelivät
linnuille leipää ja heidän kohdallaan
majaili myös kyhmyjoutsenpariskunta.
Sekä pieni tyttö
että kaikki linnut
riemuitsivat
tästä puuhasta.
Me ohikulkijatkin hymyilimme
heidän kerallaan.
Linnutkin saivat joululahjan.
Kyhmyjoutsenuroksesta sain
pienen kuvaräpsynkin.
Näimme upean joutsenpariskunnan
kyllä eräänä toisenakin päivänä,
mutta siitä lisää myöhemmin.
Siellä täällä reissullamme näimme
kirjoja telineissään joita saa kuka
tahansa lainata. Suomessa en ole
lainakirjatelineisiin törmännyt
mutta esim Virossa kyllä...
Mitä jos olisin jättänyt
tuonne oman runoni? Hih. =)
Tästä olisi saanut ottaa
runokirjan mukaansa...
Tarjolla oli jopa ikivihreitä klassikkoja.
Majapaikkamme oli yksityisasunto
Imbersagossa, n 38 km Milanosta.
Tämä Addajoki oli kävelymatkan
päässä asunnosta.
Kaikki mahdollinen
on omistettu Italian
ihmemiehelle,
Leonardolle.
Sukunimeä tuskin
tarvinnee mainita?
- Tai siis, se ei ole
Di Caprio.
Etelässä kaikki tuntuvat
yleensä inhoavan murattia,
koska se kasvaa nopeasti,
(siellä etelässä)
ja leviää niin hurjasti,
kietoutuen kaikkialle.
Muratit kiipeilivät Addajoellakin
lehdettömien lehtipuiden rungoilla.
Mutta minä
rakastan
muratteja!
Oletko koskaan nähnyt
muratin mustia marjoja?
Jos näet, älä maista.
Ne ovat meille myrkyllisiä
mutta linnuille suurta herkkua.
Asiasta toiseen; tänään vietetään
Introvertti on henkilö, joka pitää itsenäisestä
toiminnasta enemmän kuin sosiaalisesta. Introvertit tarvitsevat omaa rauhaa
”ladatakseen akkujaan”.
Tyypillinen introvertti on itseään tutkiskeleva ja varautunut. Tutkimuksissa
on havaittu introverttien olevan herkempiä kivulle, väsyvän helpommin
ja tuntevan jännityksen madaltavan suoritustasoa, pärjäävän paremmin
koulussa, suosivan vakaampia ammatteja ja olevan vähemmän alttiita
vaikutteille.
Aivan.
Me introvertit kuljemme omia polkujamme,
ja ajattelemme asioista omalla tavallamme,
valtavirrasta huolimatta.
Ekstrovertit ovat ulospäin suuntautuneita.
He hakeutuvat tilanteisiin, joihin liittyy muita ihmisiä ja vuorovaikutusta heidän kanssaan.
Ekstroverttejä pidetään impulsiivisempina, koska he eivät käytä aikaa asioiden harkitsemiseen, toisin kuin introvertit.
Ekstroverteillä saattaa olla vaikeuksia keskittyä opintoihinsa.
Puheliaita ekstrovertteja pidetään älykkäinä ja
kiinnostavina vaikka tutkimusten mukaan
puheliaisuus ei korreloi älykkyyden kanssa. =D
Aivan.
Me introvertit kuljemme omia polkujamme,
ja ajattelemme asioista omalla tavallamme,
valtavirrasta huolimatta.
Ekstrovertit ovat ulospäin suuntautuneita.
He hakeutuvat tilanteisiin, joihin liittyy muita ihmisiä ja vuorovaikutusta heidän kanssaan.
Ekstroverttejä pidetään impulsiivisempina, koska he eivät käytä aikaa asioiden harkitsemiseen, toisin kuin introvertit.
Ekstroverteillä saattaa olla vaikeuksia keskittyä opintoihinsa.
Puheliaita ekstrovertteja pidetään älykkäinä ja
kiinnostavina vaikka tutkimusten mukaan
puheliaisuus ei korreloi älykkyyden kanssa. =D
Ambivertti on ihminen joka ei välitä,
työskenteleekö osana ryhmää vai
itsekseen vaan
on tuottelias ja pystyy mukautumaan tilanteen
ja työtehtävän mukaan.
