Metsä vie murheet mennessään

♥ ♥ 
Ei kauaksi tarvitse vaeltaa
eikä kauaa hengitellä
metsän parantavaa taikaa
kun taakka sielusta kevenee
Jätä huolet metsän vihreyteen
Kävele kotiin mieli tyynempänä
Marjakori täydempänä 

Metsä on paikka 

jossa ei tarvita sanoja

Metsä rauhoittaa hiljaisuudellaan 

Olemassaolollaan

-Una Reinman- 

Olemme Hanin kanssa vaeltaneet hieman 

paikallisissa päijäthämäläisissä metsissä. 

Tänä syksynä mustikkaa on aika huonosti.

Sitä on pakkasessa muutama litra. 

Oma lempiaamupalani on maustamaton 

jogurtti jossa on mustikoita ja hunajaa. 

Crohnintautinikin pitää siitä. Onneksi. 

Pari mustikkapiirakkaakin on jo leivottu. 

En laita enää ikinä mustikkapiiraan päälle 

muruseosta. Se kuivattaa mustikat ja piirakasta

(gluteenittomasta) tulee liian kuivaa pupellettavaa. 

En pidä myöskään rahkaseoksista mustikka-

piiraan kanssa. Rahkapiiras sitten ihan erikseen. 

Puolukka on vasta punastumassa mutta 

niitäkin olemme keränneet pakastimeen 

jo talvea odottelemaan, viimeksi 

viime sunnuntaina. 

On onni että näitä kotimaisia 

supermarjoja on edes hieman. 

 Talvi on pitkä ja C-vitamiinit 

tulevat tarpeeseen. 

Ja se hyvänolontunne 
metsässäkävelystä, 
- vaikka et saisi mitään 
marjaämpärin pohjalle -
on ihan korvaamatonta. 
Stressi katoaa, 
kokeile vaikka! 


Sieniä emme muuten edes 
paljon ole nähneet 
mutta niitä emme kerääkään, syystä.