Rhodochiton atrosanguineum
Vasta nyt inspiraatio
ja valo olivat kohdillaan
ja keijunmekon kuvista
tuli kelvollisia blogiinkin.
tuli kelvollisia blogiinkin.
Pidän keijunmekon kukista sitten, kun
niistä on tipahtanut se hassu keskus pois.
Varmaan huomaat vaikka tästä tai seuraavasta kuvasta
mitä tarkoitan.
Tämä kukan viimeisin versio on se
Tämä kukan viimeisin versio on se
todellinen herkkä keijunmekko.
Keijunmekko köynnöstäisi jos voisi.
Aiemmin olenkin laittanut sen kiipeilemään
mutta nyt se on puoliksi köynnöksenä ja
puoliksi roikkuu amppelimaisesti alaspäin.
Kukka kasvaisi jopa kolmimetriseksi
jos se saisi vapaasti tukea pitkin kiivetä.
Kukka kasvaisi jopa kolmimetriseksi
jos se saisi vapaasti tukea pitkin kiivetä.
Keijunmekon kukat kestävät sitkeästi
ihan lumisateisiin ja pakkasiin saakka.
Olen joskus vielä loka - marraskuussa
kuvannut keijunmekon kukkia pihassamme.
Olen joskus vielä loka - marraskuussa
kuvannut keijunmekon kukkia pihassamme.
Kasvin voisi myös talvettaa mutta
meillä on liian vähän ikkunapaikkoja
joten meillä tämä valitettavasti taitaa
jäädä kesäkukaksi. - Ellen keksi sille
jostain talvisijoituspaikkaa...
Tuolla keijunmekko asustaa, pihamökin
terassin kaiteella. Variksenpoikaset, ne
nyt jo aikuisen linnun kokoiset,
yrittävät joskus syödä kukkia,
ennen kuin ehdin häätämään
yrittävät joskus syödä kukkia,
ennen kuin ehdin häätämään
ne vintiöt pois kaiteelta kukan
kimpusta.