Kuvat kertovat miten maaginen
voi olla hetki, jolloin valamonruusut
salpaavat hengityksen kauneudellaan.
Vihdoin reilu viikko sitten
oli näiden ihanien ruusujen kukoistusaika.
Heinäkuun kolmantena minulla oli jo ensimmäinen
ruusu maljakossa, mutta suurinpiirtein seitsemäntenä
päivänä nämä olivat hurjimmassa kukassa ja niissä on
yhä miljoonia nuppuja.
Vaikka toistuvat rajut raekuurotkin
koettivat ruusuja välillä piiskata,
säilyivät niiden kukka-aihiot onneksi
kukkiakseen tänä kesänä
runsaammin kuin ikinä.
Nyt voisi runsain mitoin
tehdä taas ruususiirappia,
jota kokeilin kolme vuotta sitten,
mutta kun kukaan ei syö sitä.
Tämän ruusun terälehdet sopivat
myös mm ruusurisottoon,
salaattiin
ja leivonnaisten päälle.
Valamonruusuja oli alkujaan kaksi pensasta.
Nyt ne ovat vallanneet pihasta useamman neliön
itselleen ja kasvavat talon lähellä minua
paljon, paljon pidempinä. =)
paljon, paljon pidempinä. =)
Valamonruusut (taustalla) ehtivät kukkaan
ennen pioneja, jotka kuitenkin olivat
hyvänä kakkosena.
5 kommenttia:
Valamon ruusut ovat ihania. Täällä kesäpaikalla, lähellä Oulua, on myös kaksi vielä pientä ruusunalkua. Toinen on niitä ihania kukkula täynnä. Niitä täytyy välillä tuoksutella... aurinkoista viikonloppua.
Heips!
Kiitos, samoin sinulle.
Luonto on nyt kauneimmillaan
Valamonruusu on upea kukkija. Se tuoksuukin hienosti ja näistä sinun ruusukuvistasi tuoksu tuli tänne ruudun toiselle puolelle. Kiitos!
Ei kuki minulla vielä!! Ne olivat yksiä roikaleita keväällä, ajattelin leikata kaikki maan tasalle. Onneksi jätin, sillä ihmeesti se on nostanut päätänsä runsain nupuin. Ihmeen sitkeä ruusu!!
Kyllä vaan, koko piha tuoksuu ihanalle. :)
Lähetä kommentti