Kotona paras

Kylässä hyvä 

mutta kotona paras. 

Niinhän se on...

Vanhat kuivatutu ruusut 

pääsivät vihdoin esille. 

Tämä puutarhapenkki 
on variksenpoikasten lempipaikka... 

Muistoja pionien kukinnasta. 

Nyt niissä on viimeiset kukat... 

Muistoja Valamonruusuista. 

Näissä ihanuuksissakin 

on viimeiset nuput kohta 

aukeamassa. 

Kesä on aina niin viikoissa, 

jopa päivissä ohi... 

Pitää ehtiä nauttimaan niistä hetkistä. 

Piha on muhkean vihreä ja 

hyvinvoipa sateiden ansiosta. 

Eikä ole onneksi paljoa 

tuhoeläimiäkään. 

Terassilla ei malta istua niin 

paljon kuin siellä pitäisi!

Petivaatteet olen kyllä ehtinyt 

aurikoisina päivinä pestä 

ja vanhanaikaisesti narulla 

kuivattaa kesän tuoksuisiksi. 

Talvitäkit odottavat nyt

jo pakkasia vintillä. 

Me vietämme vielä kesähetkiä. 

Toivottavasti saamme kauniin 

syksyn tämän kauniin ja 

uhkea kesän jatkeeksi. 

Kyllä me joskus
ehdimme terassillakin
istuskella ja nautiskella.

Valamonruusun terälehtiä voi 

napsia vaikka salaatin sekaan. 

Itse salaatinlehdet ovat 

omasta minikasvimaasta, 

entisen tuulen viemän 

kasvihuoneen perustusten 

suojasta. 

Sydän mun kahvissani.

Sain uuden upean persikan ja pinkin 

värisen orkidean Mamaltani. 

Samalla vuosi sitten reissulta 

ostamani yksilö on vihdoin 

tehnyt kukkaputken alkua... 

Jännityksellä - iik - odotan millaisia 

kukkia se tekee, koska siinä ei 

ollut kukkia ostohetkellä.  

Saamani keijunmekko ei 

viihtynyt terassilla. 

Se tykkäsikin sitten paikasta 

jossa aurinkokin pääsee 

ihailemaan sitä, eli 

pihamökin terassilla. 

Valkoiset Queen Mary -pelakuut 

eivät ole olleet lainkaan ulkona 

vaan kukkivat herttaisin, runsain kukin 

olohuoneen ikkunalla. Ovat 

kukkineet jo toukokuusta asti.  
Niiden lehdet ovat vain miniversio 
terassilla kukkivien pelakuiden lehdistä. =D 
Pitäisikö näitäkin hieman päästää 
ulkoilemaan ja vahvistumaan? 
Toisaalta ne muodostavat mukavan 
vihreän verhon olohuoneen ikkunaan... =D