26.8.2012
Onneksi sentään on sadonkorjuu
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Onneksi syksy tarjoaa herkkujaan ja kauniita värejään lohdutukseksi kesän siirtyessä talviuneensa...kerätäkseen voimansa auringon siskoltaan...pian alkaa joulun suloinen aika...tulevat punaisen syvät värit...kanelin lempeät tuoksut...lumesta lakaistut ulkoportaat...kahdet villasukat päällekkäin ihanuus...havupuiden ylväyden aika...kovin voimia toivottelen!
Olipa kaunis kirjoitus, Zeus. Kiitos. Samoin siulle jaksuja tähän pimenevään vuodenaikaan.
Kaunis ja haikea syksyruno.
Niinpä. En laskisi minäkään, en!
Iloitaan siis syksyn lahjoista, hiukan haikeina :)
Kiitokset teille kaikille. =)
Maailma on nyt niin harmaa...
Lähetä kommentti