♥
Lavandula angustifolia
Tänä kesänä raaskin nyt jopa kerätä talteen laventelia. Viime kesänä laventelipöheiköt, ne kaikki kaksi, jotka siemenistä kylvämällä jäivät eloon, olivat vielä niin kovin vähäisiä. Eilen, juuri ennen sadetta, keräsin hymyillen noita sinivioletteja kukkia mukaani pihalla kuopsuttelun jälkeen. Kerätessäni niitä tunsin samalla jotain ikiaikaista. Näin ovat naiset tehneet joissain muissa, lämpimämmissä, välimerellisemmissä puutarhoissa jo satoja vuosia...
♥
Kasvin suloinen tuoksu jäi käsiin ja tuoksuu pienessä keittiössämmekin kovin. Siellä se keittiössä pellinsangassa roikkuu nyt kuivumassa, miun ainokainen laventelikimppuni.
Hetkeksi se pääsi samalle pöydälle jolla ihastelin Hanin tiistaisen työreissun paluumatkaltaan Tampereelta tuomaa ikean kakkulasikupua, josta niin monta vuotta jo haaveilin. Täällä Lahden seudulla kun ei sellaista kauppaa ole. =)
Ja kiitos teille kaikille huomaavaisille, jotka tuon postauksen johdosta jo lähetitte miulle meiliä ja olisitte ihanaiset olleet valmiit lähettämään sellaisen kuvun miulle... Kiitos vielä! Mutta niin kuin teille silloin jo vastasin, mie saan sen joskus jollakin tavalla. Ja näin se elämä yllätti.
-Ja tuo ihana mies. ♥
PS:
